Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Elettih oldih mužikke i akke

История изменений

28 июля 2023 в 21:32 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Elettih oldih mužikke i akke. Akke ukole sanow: – Mäniižit tänäpäi nagrište kyndamäh. Mužikke sanow: – Voib lähtäi. Mänöw nagrišpalole. Val’l’astaw hebon adrah. A heboh tarttuw puarmat, čakkat. Mužikke išköw puarmuoit i čakuoit, i kieran išköw, seiččei puarmat pakkuw i kuussadat čakkat. Mužikke sanow: – Nygy minä olen bohatteri. Kieran viipaindal, – sanow, – tapuoin kuussadat saldattat i seiččei bohatterit. Nygy minä en rubei nagrište kyndämäh, lähten parembi vojuimah kons ku nečen vastah väget suittui. Tulow mužikke kodih, eigo syö, eigo d’uo. Ainos duwmaiw voinat. Akale sanow: – Anda sinä minule pala paltinat. I ottaw mužikke paltinan i hiilel kir’d’uttaw: «Minä Fanafan Fanovič yhtel viipaindal tapuoin seiččei bohatterit i kuussadat saldattat». Nowzow hebole selgäh i tupičan panow vyön alle i lähtöw saarilloh ajamah. Ajaw dorogat myöte, tulow kaksi bohatterit vastah. Kačotah hänen ryndähih, što häin yhtel viipaindal tapuoi seiččei bohatterit i kuussadat saldattat. Loiton sua kirguw: – Älägät ajagat lähikse, ettego näge: mua ei kanda, što d’algat muas ribištah. A ičel hebon hubutte d’algat muas ribištih. Toižet pölgästyttih, hebot kiättih i lähtedih edel ajamah. Ajettih kolmei, sigä vastavuw bohatteri i sille kirgutah toižet bohatterit: – Kiändä huolita hebo iäre, eikä kaikin myö mänemme! А sе vastaži: – Mikse? – Edgo näge, ken ajaw dälgeh? Mua ei kanda. Hebot ajetah kaikin nel’l’ saarilluo. Sidä Fanafan Fanoviččaa saari kuččuw lično kävymäh. Häin mänöw saarilluo i sanow: – Midä kučuit, milostivoi gosudar’? – Vot kučuin minä sinut sidä perin. Ningomaižel peldol rodiihe meile voine i rubedaw siit čuras piäin tulemah bohatteri i meiden puoles pidäw olda bohatteri. Kudai čura voittanow, ob’azatel’no pidäw tuoda piä saarille. Häin tulow pihale i saari dälgeh. I diäviw kaikile bohatteriloile: – Vot ninga i ninga, teile pidäw mändä tänäpäi peldole kudamal tahto. I jesli voinow voittai, piä tuoda minule. Fanafan Fanovič raspor’adiiheze i työndäw kaikis tyhjymmän bohatterin. Se mänöw peldole i voittaw sigäläižen bohatterin i piän leikkadaw i tuow sen saarile. I mugaže toižet kaksi bohatterit toižiden päividen voitettih i piät tuodih saarile. D’o dielo kasniiheze Fanafan Fanoviččah. Lopun päivän d’o pidi mändä hänele. Ajaw häin peldole. Toižiile bohatteriloile oli sabl’at, a hänel kirves tupičče. Ajaw peldole, kacčow – sigä piäi tulov bohatteri, daže strašno on kaččoda. Häin ottaw – muul ni mil ei ole silmit kattada, ottaw kaftanan polal silmät kattaw, što avuoin silmin on strašno mändä. Sigäläine bohatteri kaččow i sanow: – Kačo väget suittaw, pidäw hot’ minule silmät kattai, eikä avuoin silmin on strašno kuolta. Otti i rubeži paikal silmit sidomah, sil aigat nagrehen kyndäi mužikke mäni da piän leikkaži sil bohatteril. Piät opii ottai keral, no ei voinut nostai. Ei ottanut vägi. Ajoi saarilloh, häin prižmiw: – Mikse et tuonu piät? A häin vastaži: – Saari, ei maksa tyhjät maraita käzit. Siit saari työnsi ravedimman bohatterin piät tuomah. Siit bohatteri mäni i piän tuoi. Siit saari anduoi heile suuren nagradan, anduoi. Siit otti i häin d’aguo, puolet otti piäl piäin, a toižet puolet d’aguoi n’el’läh vuittih. A siid hyö erottih ken kunnegi. Saari nagrehen kyndäjäle azui suwren kivižen kodin, kuni häin sigä ajeli. Konze kodih tuli, ka akke i itköw pordahiden piäs: – Kävelit, a nagriš diäi kyndämättä. Kačo, nygöi meiden kodi riičittih, azuttih uwzi kodi. Mäne nygöi elämäh, neče kai sinun kävelys azui. Sih sanah tuli volosnoi staršin: – Fanafan Fanovič, tämä kodi sinun. A nygöi sе mužikke, nagrehen kyndäi, eläw siit kodis.