Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Ihmini on viäräpiä

История изменений

18 августа 2023 в 15:55 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  ¹⁸Jumalan viha jiäviytyy taivahašta kaikkien jumalattomien ta pahanruatajien piällä, kumpaset omilla pahoilla ruatoloilla tupehutetah tositiijon Jumalašta. ¹⁹Hyö kuitenki tiijetäh Jumalašta še, mitä Häneštä voit tietyä.^ Jumala Iče ilmotti šen heilä. ²⁰Jumalan ilmasenikuni voima ta Hänen jumalallini luonto ollah näkymättömie.^ Muailman luatimisešta šuate ihmiset on kuitenki voitu ne nähä Hänen ruatoloissa, šentäh hyö ei voija millänä iččieh puolistua. ²¹Vaikka hyö piäštihki tuntomah Jumala, hyö ei kunnivoitettu Häntä Jumalana eikä kiitetty Häntä.^ Hyö on ruvettu ajattelomah tyhjänpäiväsie ta heijän mielettömän šytämen on täyttän pimie. ²²Hyö šanotah, jotta ollah viisahat, vain heistä on tullun mielettömie. ²³ Heijän ois pitän kumartua kuolomattomalla Jumalalla, a šen ieštä hyö ruvettih kumartelomah katovaisen ihmisen, lintujen, nelläjalkasien ta ryömijien kuvilla. ²⁴Tämän tähen Jumala jätti hiät pakanojen himojen valtah, niin jotta hyö toini toisen kera ollešša ruatah šemmoista, millä hävätäh oma runko. ²⁵Hyö ei tahottu uškuo, mimmoni Jumala toveštah on, vain ušottih valeheh.^ Hyö kumarrettih ta sluušittih šillä, min Jumala on luatin, ei Iče Luatijalla – olkah Hiän kiitetty ilmasen ijän, amin. ²⁶Šentäh Jumala jätti hiät häpiellisien himojen valtah.^ Naiset vajehettih luonnollini miehen kera yhtymini luonnonvaštaseh. ²⁷Šamoin miehetki hylättih luonnollini naisih yhtymini ta heissä virisi himo toini toiseh.^ Hyö ruvettih ruatamah keškenäh huikeukšie ta tienatah ičelläh oman hairahukšen mukani palkka. ²⁸ Kun ihmiset ei tahottu tuntie Jumalua, niin Jumala jätti hiät kelvottomien ajatukšien valtah ruatamah šitä, mitä ei šais. ²⁹Hyö ollah täytenäh kaikenmoista viäryttä ta pahutta, hyö eletäh huorin, ollah skuupat ta ilkiet.^ Hyö kajehitah, tapetah, riijelläh, valehellah ta ollah pahantahtosie. ³⁰Hyö paissah toisista pahua ta kielitäh, vihatah Jumalua, kiušatah toisieh ta kehutah iččieh, ollah ylpiet, pahankekšijät, ei totella omie vanhempie ³¹ta ollah mielettömät. Heih ei voi uškuo, hyö ollah kovašytämisie, ketänä ei tykätä ta ollah armottomie. ³² Hyö tiijetäh, jotta Jumala suutiu oikein: ken näin ruatau, še tienuau ičelläh kuoloman. Ka kumminki hyö iče ruatah näin ta vieläi kiitetäh niitä, ket ruatah šamoin.

18 августа 2023 в 15:20 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  ¹⁸Jumalan viha jiäviytyy taivahašta kaikkien jumalattomien ta pahanruatajien piällä, kumpaset omilla pahoilla ruatoloilla tupehutetah tositiijon Jumalašta. ¹⁹Hyö kuitenki tiijetäh Jumalašta še, mitä Häneštä voit tietyä.^ Jumala Iče ilmotti šen heilä. ²⁰Jumalan ilmasenikuni voima ta Hänen jumalallini luonto ollah näkymättömie.^ Muailman luatimisešta šuate ihmiset on kuitenki voitu ne nähä Hänen ruatoloissa, šentäh hyö ei voija millänä iččieh puolistua. ²¹Vaikka hyö piäštihki tuntomah Jumala, hyö ei kunnivoitettu Häntä Jumalana eikä kiitetty Häntä.^ Hyö on ruvettu ajattelomah tyhjänpäiväsie ta heijän mielettömän šytämen on täyttän pimie. ²²Hyö šanotah, jotta ollah viisahat, vain heistä on tullun mielettömie. ²³ Heijän ois pitän kumartua kuolomattomalla Jumalalla, a šen ieštä hyö ruvettih kumartelomah katovaisen ihmisen, lintujen, nelläjalkasien ta ryömijien kuvilla. ²⁴Tämän tähen Jumala jätti hiät pakanojen himojen valtah, niin jotta hyö toini toisen kera ollešša ruatah šemmoista, millä hävätäh oma runko. ²⁵Hyö ei tahottu uškuo, mimmoni Jumala toveštah on, vain ušottih valeheh.^ Hyö kumarrettih ta sluušittih šillä, min Jumala on luatin, ei Iče Luatijalla – olkah Hiän kiitetty ilmasen ijän, amin. ²⁶Šentäh Jumala jätti hiät häpiellisien himojen valtah. Naiset vajehettih luonnollini miehen kera yhtymini luonnonvaštaseh. ²⁷Šamoin miehetki hylättih luonnollini naisih yhtymini ta heissä virisi himo toini toiseh.^ Hyö ruvettih ruatamah keškenäh huikeukšie ta tienatah ičelläh oman hairahukšen mukani palkka. ²⁸ Kun ihmiset ei tahottu tuntie Jumalua, niin Jumala jätti hiät kelvottomien ajatukšien valtah ruatamah šitä, mitä ei šais. ²⁹Hyö ollah täytenäh kaikenmoista viäryttä ta pahutta, hyö eletäh huorin, ollah skuupat ta ilkiet.^ Hyö kajehitah, tapetah, riijelläh, valehellah ta ollah pahantahtosie. ³⁰Hyö paissah toisista pahua ta kielitäh, vihatah Jumalua, kiušatah toisieh ta kehutah iččieh, ollah ylpiet, pahankekšijät, ei totella omie vanhempie ³¹ta ollah mielettömät. Heih ei voi uškuo, hyö ollah kovašytämisie, ketänä ei tykätä ta ollah armottomie. ³² Hyö tiijetäh, jotta Jumala suutiu oikein: ken näin ruatau, še tienuau ičelläh kuoloman. Ka kumminki hyö iče ruatah näin ta vieläi kiitetäh niitä, ket ruatah šamoin.

18 августа 2023 в 15:13 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: ¹⁸Jumalan viha jiäviytyy taivahašta kaikkien jumalattomien ta pahanruatajien piällä, kumpaset omilla pahoilla ruatoloilla tupehutetah tositiijon Jumalašta. ¹⁹Hyö kuitenki tiijetäh Jumalašta še, mitä Häneštä voit tietyä. Jumala Iče ilmotti šen heilä. ²⁰Jumalan ilmasenikuni voima ta Hänen jumalallini luonto ollah näkymättömie.^ Muailman luatimisešta šuate ihmiset on kuitenki voitu ne nähä Hänen ruatoloissa, šentäh hyö ei voija millänä iččieh puolistua. ²¹Vaikka hyö piäštihki tuntomah Jumala, hyö ei kunnivoitettu Häntä Jumalana eikä kiitetty Häntä.^ Hyö on ruvettu ajattelomah tyhjänpäiväsie ta heijän mielettömän šytämen on täyttän pimie. ²²Hyö šanotah, jotta ollah viisahat, vain heistä on tullun mielettömie. ²³ Heijän ois pitän kumartua kuolomattomalla Jumalalla, a šen ieštä hyö ruvettih kumartelomah katovaisen ihmisen, lintujen, nelläjalkasien ta ryömijien kuvilla. ²⁴Tämän tähen Jumala jätti hiät pakanojen himojen valtah, niin jotta hyö toini toisen kera ollešša ruatah šemmoista, millä hävätäh oma runko. ²⁵Hyö ei tahottu uškuo, mimmoni Jumala toveštah on, vain ušottih valeheh.^ Hyö kumarrettih ta sluušittih šillä, min Jumala on luatin, ei Iče Luatijalla – olkah Hiän kiitetty ilmasen ijän, amin. ²⁶Šentäh Jumala jätti hiät häpiellisien himojen valtah. Naiset vajehettih luonnollini miehen kera yhtymini luonnonvaštaseh. ²⁷Šamoin miehetki hylättih luonnollini naisih yhtymini ta heissä virisi himo toini toiseh.^ Hyö ruvettih ruatamah keškenäh huikeukšie ta tienatah ičelläh oman hairahukšen mukani palkka. ²⁸ Kun ihmiset ei tahottu tuntie Jumalua, niin Jumala jätti hiät kelvottomien ajatukšien valtah ruatamah šitä, mitä ei šais. ²⁹Hyö ollah täytenäh kaikenmoista viäryttä ta pahutta, hyö eletäh huorin, ollah skuupat ta ilkiet.^ Hyö kajehitah, tapetah, riijelläh, valehellah ta ollah pahantahtosie. ³⁰Hyö paissah toisista pahua ta kielitäh, vihatah Jumalua, kiušatah toisieh ta kehutah iččieh, ollah ylpiet, pahankekšijät, ei totella omie vanhempie ³¹ta ollah mielettömät. Heih ei voi uškuo, hyö ollah kovašytämisie, ketänä ei tykätä ta ollah armottomie. ³² Hyö tiijetäh, jotta Jumala suutiu oikein: ken näin ruatau, še tienuau ičelläh kuoloman. Ka kumminki hyö iče ruatah näin ta vieläi kiitetäh niitä, ket ruatah šamoin.