Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Pyhä Henki antau uuvven elämän

История изменений

22 августа 2023 в 16:13 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  ¹ Niin jotta niitä ei enämpi suutita uatuh, ket ollah Iisussašša Hristossašša.^ Hyö ei enyä eletä oman riähkähisen luonnon vallašša, kun Henken juohattamina. ²Niätšen Pyhä Henki, mi antau elämän Hristossan Iisussan omilla, piäšti miut riähän ta šurman vallašta. ³Jumala ruato šen, mitä Sakona ei voinun, šentäh kun še oli ihmisen riähkähisen luonnon takie voimatoin.^ Jumala työnsi tänne oman Pojan riähkähisen ihmisen moisena uhriksi riähäštä.^ Näin Jumala suuti Ihmiseššä ihmisien riähän. ⁴Šen Hiän ruato, jotta myö, ket elämmä Henken emmäkä oman riähkähisen luonnon vallašša, eläsimä Sakonan vuatimua Jumalalla kelpuajua elämyä. ⁵Ken eläy riähkähisen luonnon vallašša, šillä on šen luonnon mukaset himot.^ Henken mukah eläjän ihmisen himot ollah Henken mukaset. ⁶Riähkähisen luonnon himot tuuvvah kuoloma, Henken juohattama ihmini šuau elämän ta rauhan. ⁷Riähkähisen luonnon himot šojitah Jumalua vaštah, šentäh kun ne ei taivuta Jumalan sakonah, eikä ne voijakana taipuo. ⁸Ne, ket eletäh riähkähisen luonnon mukah, ei voija olla Jumalalla mieleh. ⁹Ka työ še että elä riähkähisen luonnon mukah, vain Henken juohattamina, kun Jumalan Henki elänöy teissä. A še, kellä ei ole Hristossan Henkie, ei ole Hänen oma. ¹⁰Kun Hristossa ollou teissä, tiän runko on kuollun riähän tähen, a tiän henki eläy, šentäh kun Jumala hyväkšyy tiät omikseh. ¹¹ Jumala noššatti Hristossan kuollehista.^ Ta kun kerran Hänen Henki eläy teissä, niin Hiän elävyttäy tiänki kuolovaiset runkot tällä Henkelläh. ¹²Ka niin, vellet, myö emmä ole velašša omalla riähkähisellä luonnolla.^ Šentäh miän ei tarviče elyä šen tahon mukah. ¹³Kun elänettä riähkähisen luonnon mukah, työ kuoletta.^ Kun Henken avulla luatinetta lopun tiän riähkähisillä ruatoloilla, työ šuatta elyä. ¹⁴ Kaikki ne, ketä Jumalan Henki juohattau, ollah Jumalan lapšie. ¹⁵Työ että šuanun orjan henkie, mi panis tiät tuaš varajamah.^ A työ šaita Henken, kumpani luatiu meistä Jumalan lapšie.^ Šen Henken vallašša myö karjumma Jumalalla: «Avva!^ Tuatto»! ¹⁶Še Henki Iče tovistau yheššä miän henken kera, jotta olemma Jumalan lapšie. ¹⁷Ta kun kerran olemma lapšie, niin olemma perillisieki, Jumalan perillisie yheššä Hristossan kera. Ta kun kerran käršimmä yheššä Hristossan kera, niin Hänen kera šuamma ni šaman jumalallisen valon.

22 августа 2023 в 15:51 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: ¹ Niin jotta niitä ei enämpi suutita uatuh, ket ollah Iisussašša Hristossašša.^ Hyö ei enyä eletä oman riähkähisen luonnon vallašša, kun Henken juohattamina. ²Niätšen Pyhä Henki, mi antau elämän Hristossan Iisussan omilla, piäšti miut riähän ta šurman vallašta. ³Jumala ruato šen, mitä Sakona ei voinun, šentäh kun še oli ihmisen riähkähisen luonnon takie voimatoin. Jumala työnsi tänne oman Pojan riähkähisen ihmisen moisena uhriksi riähäštä.^ Näin Jumala suuti Ihmiseššä ihmisien riähän. ⁴Šen Hiän ruato, jotta myö, ket elämmä Henken emmäkä oman riähkähisen luonnon vallašša, eläsimä Sakonan vuatimua Jumalalla kelpuajua elämyä. ⁵Ken eläy riähkähisen luonnon vallašša, šillä on šen luonnon mukaset himot.^ Henken mukah eläjän ihmisen himot ollah Henken mukaset. ⁶Riähkähisen luonnon himot tuuvvah kuoloma, Henken juohattama ihmini šuau elämän ta rauhan. ⁷Riähkähisen luonnon himot šojitah Jumalua vaštah, šentäh kun ne ei taivuta Jumalan sakonah, eikä ne voijakana taipuo. ⁸Ne, ket eletäh riähkähisen luonnon mukah, ei voija olla Jumalalla mieleh. ⁹Ka työ še että elä riähkähisen luonnon mukah, vain Henken juohattamina, kun Jumalan Henki elänöy teissä. A še, kellä ei ole Hristossan Henkie, ei ole Hänen oma. ¹⁰Kun Hristossa ollou teissä, tiän runko on kuollun riähän tähen, a tiän henki eläy, šentäh kun Jumala hyväkšyy tiät omikseh. ¹¹ Jumala noššatti Hristossan kuollehista.^ Ta kun kerran Hänen Henki eläy teissä, niin Hiän elävyttäy tiänki kuolovaiset runkot tällä Henkelläh. ¹²Ka niin, vellet, myö emmä ole velašša omalla riähkähisellä luonnolla.^ Šentäh miän ei tarviče elyä šen tahon mukah. ¹³Kun elänettä riähkähisen luonnon mukah, työ kuoletta.^ Kun Henken avulla luatinetta lopun tiän riähkähisillä ruatoloilla, työ šuatta elyä. ¹⁴ Kaikki ne, ketä Jumalan Henki juohattau, ollah Jumalan lapšie. ¹⁵Työ että šuanun orjan henkie, mi panis tiät tuaš varajamah.^ A työ šaita Henken, kumpani luatiu meistä Jumalan lapšie.^ Šen Henken vallašša myö karjumma Jumalalla: «Avva!^ Tuatto»! ¹⁶Še Henki Iče tovistau yheššä miän henken kera, jotta olemma Jumalan lapšie. ¹⁷Ta kun kerran olemma lapšie, niin olemma perillisieki, Jumalan perillisie yheššä Hristossan kera. Ta kun kerran käršimmä yheššä Hristossan kera, niin Hänen kera šuamma ni šaman jumalallisen valon.