Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
S’ert’ukanniemi
История изменений
23 декабря 2023 в 17:47 Nataly Krizhanovsky
- изменил(а) текст
Šilloin kulemma aina isäukon kanssa kalaštamašša lahešša, šiinä Kantolahešša. Niin myö kävimä aina siihi mualla. Ta kun apaja on ihan šen mökin viereššä. Niin mie kun kulen rantua, niin šiinä on kakši šalamuo on jiänyn. Šemmoista, niin kuin pirtin šalamuo. Ja kiukuan tila on jo kašvautun varvalla. Mie isäukolla šanon: ”Kuka täššä on elän, kun täššä on niin kuin pirtin tila rouno?”. Še šanou: ”Niin ammuni aika oli, miekänä en muissa!” ”No, kuitenki še kennih on elän šiinä?” Še šanou: ”Mie vain olen kuullun, jotta šiinä eli šemmoni mieš, joka vanhah aikah… Šielä kun 25 vuotta šota-aikua oli, kun otetah šotah. Yksi mieš oli karannun ja tullun šemmoseh paikkah, että häntä ei ken muka šieltä i löyvä. Elautun, luatin kämpän siihi ja siinä eli. Ja kohta huomattih, jotta šielä joku eläjä on. Ja lähtiettih häntä eččimäh. No tottaš oli šemmoni mieš, jotta še oli vähäsen…...^ vähän tolkun mieš, jotta še jo vahtasi, jotta ei häntä ken noutais šieltä. No siitä kuuluu, jotta on šielä kulkijat. Ja hänellä oli kurikka luajittu koivušta. No koivušša on pahka šemmoni. Šemmoni luajittu, että halkuo millä halata. Kuuntelou – tullah ne vain. Ta kyllä še tämä nyt ei mitkä muut, a hänen eččijät. Ja hiän ei muuta, kun panou ovet kiini, mutta šalpah ei pane. I hiän mänöy oven viereh, hänellä oli kalitora šemmoni pikkaraini, ottau kurikan reunahanša. Kaččou – kolme miešta tulou. Ne on ašeissa, niillä on šapelitko, mitkö ollou. Oliko šilloin šapelie vain mit ollah ne heilä. Šilloin oven kun enšimmäini avai, ukko še šeiso, hiän kurikalla enšimmäiseh! Toiset – pakoh! Ja hiän pihalla vuiti, että vielä niitäki šuaha. Hänen mieleštä ei olis laškie yhtänä takasin, jotta hiän olis ne pannun kaikki šiihi… No nehän kerittih puaja. Ei hiän lähten jälkeh konešno. Niin šiitä vanhin, mi oli joukošša, šano, jotta hiän S’ert’ukkua eččimäh enämpi ei lähe, eikä vankiččomah”. Vot ni šemmosie oli niitä miän šeuvulla, no mie en tiijä, että onko ne tullun tai eikö. Mie kyllä omilla šilmin nävin, siinä oli kakši šalamuo. Tuntuu vielä šiinä, että še on ihan… pirtti vielä veššetty, šeinät vähä näkyy ta kiukua vielä oli šiinä. Še on S’ert’ukan nimellini mieš ollun šiinä paikašša.
23 декабря 2023 в 17:36 Nataly Krizhanovsky
- создал(а) текст
- создал(а) перевод текста
- создал(а) текст: Šilloin kulemma aina isäukon kanssa kalaštamašša lahešša, šiinä Kantolahešša. Niin myö kävimä aina siihi mualla. Ta kun apaja on ihan šen mökin viereššä. Niin mie kun kulen rantua, niin šiinä on kakši šalamuo on jiänyn. Šemmoista, niin kuin pirtin šalamuo. Ja kiukuan tila on jo kašvautun varvalla. Mie isäukolla šanon: ”Kuka täššä on elän, kun täššä on niin kuin pirtin tila rouno?”. Še šanou: ”Niin ammuni aika oli, miekänä en muissa!” ”No, kuitenki še kennih on elän šiinä?” Še šanou: ”Mie vain olen kuullun, jotta šiinä eli šemmoni mieš, joka vanhah aikah… Šielä kun 25 vuotta šota-aikua oli, kun otetah šotah. Yksi mieš oli karannun ja tullun šemmoseh paikkah, että häntä ei ken muka šieltä i löyvä. Elautun, luatin kämpän siihi ja siinä eli. Ja kohta huomattih, jotta šielä joku eläjä on. Ja lähtiettih häntä eččimäh. No tottaš oli šemmoni mieš, jotta še oli vähäsen… vähän tolkun mieš, jotta še jo vahtasi, jotta ei häntä ken noutais šieltä. No siitä kuuluu, jotta on šielä kulkijat. Ja hänellä oli kurikka luajittu koivušta. No koivušša on pahka šemmoni. Šemmoni luajittu, että halkuo millä halata. Kuuntelou – tullah ne vain. Ta kyllä še tämä nyt ei mitkä muut, a hänen eččijät. Ja hiän ei muuta, kun panou ovet kiini, mutta šalpah ei pane. I hiän mänöy oven viereh, hänellä oli kalitora šemmoni pikkaraini, ottau kurikan reunahanša. Kaččou – kolme miešta tulou. Ne on ašeissa, niillä on šapelitko, mitkö ollou. Oliko šilloin šapelie vain mit ollah ne heilä. Šilloin oven kun enšimmäini avai, ukko še šeiso, hiän kurikalla enšimmäiseh! Toiset – pakoh! Ja hiän pihalla vuiti, että vielä niitäki šuaha. Hänen mieleštä ei olis laškie yhtänä takasin, jotta hiän olis ne pannun kaikki šiihi… No nehän kerittih puaja. Ei hiän lähten jälkeh konešno. Niin šiitä vanhin, mi oli joukošša, šano, jotta hiän S’ert’ukkua eččimäh enämpi ei lähe, eikä vankiččomah”. Vot ni šemmosie oli niitä miän šeuvulla, no mie en tiijä, että onko ne tullun tai eikö. Mie kyllä omilla šilmin nävin, siinä oli kakši šalamuo. Tuntuu vielä šiinä, että še on ihan… pirtti vielä veššetty, šeinät vähä näkyy ta kiukua vielä oli šiinä. Še on S’ert’ukan nimellini mieš ollun šiinä paikašša.