Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Priäžäläine urhomies. 5

История изменений

29 января 2024 в 14:34 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Marija Melentjevan pionieran lapsusaigu oli täyzi huavehtu da romantiekkua. “Häi ainos midälienne ečči, ainos midätah tahtoi. Sanoi, ku vältämättäh rodieu loittozien laivumatkoin kapituanakse. Häi moine kazvoi, erinomaine..,” mustelou Marija Melentjevua hänen sevoitar M.F. Ivanova. Äijät 1930-luvun opastujis huaveiltih pilotan ammattii, ei vaiku yksi Marija. Heijän joukos oldih priäžäläzetgi, kudamat kirjutettih paikallizeh lehteh tämän: ”Tuandoi meijän kerhon yheksä opastujua nostih taivahah liidäjäl lendokonehel. Heij än joukos oli nelli neičykkiä: Vera Dekkojeva, Marus’a Petunova, In’a Kalinina da Tas’a F’odorova”. Mustetah, ku se enimälleh fanieras luajittu liidäi lendokoneh nouzi nelläle metrile järven piäl da liidi 30 metrii edehpäi! Priäžän järvi, sanakse, talviaijakse rodih lendokentäkse ei vaiku opastujih nähte, ga tovellizihgi lendäjih nähte. Vuvvennu 1977 voinan veteruanu Marij a Arhipova musteli: “Myö tuttavuimmo Marija Melentjevanke pakkaskuul vuvvennu 1940, voinal valgosuomelazii vastah. Meijän lendo-ozasto oli kylmänyöl järvel Priäžän kylän lähäl. Minuu dovarišanke pandih elämäh taloih, kudamas eli Marij a Melentjevan pereh. Hyö oldih ylen hyvät rahvas, myö terväh rodiimmokseh dovarišoikse. Marij a, silloine školan opastui, ihastuksis kačoi meih, sodasobih šuorivunnuzih lendäjih. Ylen tarkah häi kuundeli lendäjien, meijän dovariššoin, kerdomuksii sodalendolois, toris vihaniekoinke. Jo silloi nägyi, mi vägie, rohkevuttu da kovua tahtuo on hänes, mittuine terävymieline da älykäs häi on. Marija oli vessel, hyväntahtoine, elostu da omii školadovariššoi suvaiččii tyttöine.” NUORUSAIGU Marija Melentjevan nuorusaigu piädyi varattavah aigah – tundui voinan algavundu. Vuvvennu 1939 Marija liityi komsomoluliittoh, mi oli ylen tärgienny eloksen ozannu joga nuoreh nevvostolazeh nähte. Se oli erinomaine vastus, vadrastumine, maltandu jagua täyzi-igäzien rinnal kaikkii suurii ongelmoi. Marij a Melentjeval oli tärgei ruado – häi oli vožuatoinnu erähäs pionierujoukos. Häi ylen hyvin maltoi ruadua pienembien opastujienke – kižai heijänke, luadi seinylehtie, kävyi meččymatkoih, valmisti opastujii sodasportukilboih, kudamii puaksuh piettih školis. Vahnembien kluassoin opastujat ellendettih, ku “olla valmehennu ruadoh da puolistukseh” oli ylen tärgei komsomolah kuulujah nähte. Oli jo algavunnuh Talvivoinu da lapset, mil vai voidih, avvutettih frontale – ommeltih tabakkuhuavozii, nieglottih sukkii saldatoile, kirjutettih kirjazii. Ga nuorusaigu ei ole vaiku jygielöih pahoih mielih uppuondu – ymbäri kiehuu komsomolan elaigu, täyzi uskuo da uuttu ruaduo, rinnal ollah vahnembat da dovarišat. Kaččokkua täh enne voinua luajittuh kuvah, mittumat ilozet da puhtahat silmät ollah kaikil. Kuvas on Marija Melentjeva oman kluasan opastujienke da opastajanke Anna Lukaševič. Hyö oldih hyvät ystävät, luotettih toine toizele omii sydämellizii mielii, yhtes lugiettih kniigoi da paistih sit lugietus, vesseläh pajatettih pervomaijan pruazniekois: “Konzu mua käsköy olla urhomiehenny, meil urhomiehekse rodieu jogahine!” Dai hyö roittih urhomiehikse! Ga se oli vuvven peräs, a täs vie kaikin ollah elos… VOINAN ENZIMÄZET PÄIVÄT Oldih kezäkuun valgiet yöt. Marij a da hänenigähizet dovarišat huaveiltih tulies aijas, erähät heis jo piästih tutkindolois läbi da varustettihes instituuttoin da opistoloin tutkindoloih. Ga nämmil rauhazen elaijan pluanoi ei puuttunuh todevuo... Voinan algupäivis rubei ruadamah Priäžän piirin sodakomissariattu. Nenga mustelou tädä aigua Marija Melentjevan školadovariššu Jevdokija Šanava (Veleslavova): “Konzu algavui voinu myö Marijanke da meijän školadovarišat: Zoja Akimova, Dora Kopra, Stepan Lastočkin, Vas’a Savvojev, Igor’ Popov, Saša Kolodin piätimmö omal tahtol lähtie frontale. Brihaččuloi, tiettäväine, kerras otettih, meidyhäi työttih kodih. Sit elokuul myö uvvessah lähtimmö Marijanke piirin sodakomissariattah da minuu työttih gospitalih 2213, kudai ruadoi meijän školas, a Marijua – Jessoilah medsanbattah.” Bojut mendih jo lähäl, ruanittuloi liženi. Zoja Nikulina musteli: “Mustan, kerran ylen äijäl bombitettih, minä ečiin Marijua... Avuan erähän paluatan uksen, näen, häi istuu lattiel sellin ukseh päi, minä sanoin huolestuksis: “Man’a, tapetah meidy”. Häi kiändyi minun puoleh da vagavah sanoi: “Heitä raukku! Mene vai omah paluattah.” Minä lähtin, ylen äijäl varain, ga luajiin, kui häi käski.” Mi pidi vägie, tahtuo, rohkevuttu da tirpandua vie egläzil školaniekoil kestiä kaiken tämän. Ga Marij al ozuttihes, ku sidä oli vähä, häi pyrgiihes frontale!