Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Rukehen tähkä

История изменений

07 февраля 2024 в 11:47 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Оli ennein leškiakka. Hänellä oli yhekšän vuuven vanha tyttö. Näköy še tyttö unissah, jotta hiän aštuu tietä myöt’e ta löytäy rukehen tähkän. Šiitä še tähkä alkoi kašvua käsissä ja kašvo niin paljon, jotta hänellä käsissä oli jo kokonaini lyhe. Vanha ukko tulou vaštah tytöllä, šauvan kera köppäsöy. Ukko šanou tytöllä: – Täšša on šiun ščastie, tulet hyvin onnellisekši. Šiitä ukko kopahuttau häntä olkapiätä vašše, šiitä tyttö pöläšty ta heräsi. Tytön kotih tulou rikkahan talon tyttö lapšilikkua eččimäh. Leškiakan tyttö on oikein viisaš ja hyvin miellyttävä, kaikki luullah häntä kolmentoista-nelläntoista vanhakši. Rikaš tyttö pyytäy leškiakan tyttyö piijakšeh. Niin anto akka tyttäreh, ta tytär läksi lapšilikakši. Tyttö ruatau jo kakši-kolme vuotta, ja kaikki ruatau hyvin hyväsesti, isäntäväki häneštä oikein tykätäh, pietäh kun omua tyttyöh. Työnnettih tyttö marjah pyhänäpäivänä. Kävelöy šielä ta šuau kosjah täyven marjua ta lähtöy jälelläh tulomah. Tieltä löytäy hyvin šuuren rukehen tähkän, ta tyttö heti muisti uneh. Tyttö tulou kotih, šanou: – Marjua šain ta löysin rukehen tähkän. Puhissetah tähkä isännän kera ta luvetah jyvät. Šiinä oli kahekšankymmentä kakši jyvyä. Isäntä ihmettelöy, jotta ti hiän ole näin hyvyä tähkyä ennein ni nähnyn. Tyttö šitou jyvät ripakkoh ta kyšyy isännältä, jotta hiän antais kevyällä tytöllä muata kylvyä ne jyvät. Isäntä nakrau horhottau, jotta «vain šen verran kyllä šuat peltuo». Tyttö ehtottau isännällä: – Još kaheššakymmeneššä vuuvešša tähkäštä tulou niin paljo viljua, jotta voit kylvyä kaikki šiun pellot, niin šilloin ne pellot tulou miun. Isäntä nakrau ta šanou: – Još kaheššakymmeneššä vuuvešša ei tule niin paljon jyvie, niin šilloin šiun pitäy sluušie miula kakšikymmentä vuotta ilman palkkua. Tyttö ehtottau tehä niistä šopimukšen. Enši vuotena kylvi tyttö ne kahekšankymmentä kakši jyvyä. Joka jyväštä kašvo kahekšan, yhekšän olkie, ja joka olešša monta tähkyä. Šykšyllä tyttö pui ne kaikki ja šai melkein täyven šäkin jyvie. (Paperit myöš tyttö pani talteh). Niin tyttö kylvi vuuvešta vuoteh vil’l’ojah, kahekšaššatoista vuuvešša tuli niin paljo viljua, jotta šai kylvyä kaikki isännän pellot. Šilloin isäntä joutu pois tilalta muailmalla kalikkaisekši. Tyttö tuli tilukšen isännäksi. Otti šinne muamohki elämäh. Niin eletäh vielä tänä päivänäki, kotva huomenaki.