Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
Oma kieli - oma mieli
История изменений
20 февраля 2024 в 16:07 Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Tämä karjalaine sananpolvi on hyvin tuttu jogahizele, ken suvaiččou lugie karjalakse kniigoi, lehtii, žurnualoi. Midä se tarkoittau? Sen jogahine voibi sellittiä omah tabah. Opi sinägi. Sulakuun 20. päivänny Karjalas pietäh Karjalan da vepsän kirjukielen päiviä. Kaikin tietäh, ku Karjalan kandurahvahien – karjalazien da vepsäläzien – muamankielien oza on kargei. Kuibo pyzytäh elos nämmä kielet, da mindäh juuri sulakuus pietäh kirjukielien päiviä? Mustoitammo yhtes karjalan kielen histourien. Vahnin karjalakse kirjutettu tekstu on Novgorodas löytty tuohikirjutus. Se oli XII-XIII vuozisual kirjutettu jyrynvardoičusmalittu. Tutkijat ollah sidä mieldy, ku enzimäi rodih muga sanottu kandukieli, toiči sidä vie sanotah kandusuomen kielekse. Myöhembi kandukieles kehityttih baltiekkumerensuomelazet kielet, muga roittih suomi, karjal, vepsä, estounien kieli, inkeroizien, vadjalazien (on kuolluh kieli) da liivoin kieli. Vie XX vuozisuan puolivälis Karjalas da toizilgi alovehil, kus eläy karjalazii da vepsäläzii, enimyölleh kylis, rahvas pahuos pienyössäh paistih omua muamankieldy, ven’ua ei maltettu. Opastuskniigatgi oldih kirjutettu karjalakse, vaiku kirillizil kirjaimil. Vuozinnu 1937-1940 Karjalan Avtonoumizen nevvostotazavallan valdivollizet kielet oldih ven’a, karjal da suomi. Myöhembä, 1940-luvul, karjalan da vepsän kielii enämbiä ei käytetty virrallizel alal, niilöi paistih vaiku perehis da kylis keskenäh. Muga kazvoi sugupolvi, kudai ellendi karjalua libo vepsiä, ga iče paista ei maltanuh. Sit tuldih karjalazien da vepsäläzien uvvet polvet, kudamat jo eigo ellendetty, eigo paistu kieldy. Karjalan da vepsän kieldy ruvettih elavuttamah1980-luvun lopus. Vuvvennu 1989 sulakuun 20. päivänny Karjalas hyväksyttih karjalan da vepsän kielen kirjaimikot. Sit aijas kirjukielet ruvettih ruttoh kehittymäh, rahvas ruvettih kirjuttamah prouzua da runuo, nygypäivässäh piästäh ilmah karjalankieline Oma Mua -lehti da vepsänkieline “Kodima”, karjalan- da vepsänkielizet Kipinä-žurnualu da Taival-al’manuahu. Piästähgi ilmah kaunehkirjalližus, opastus- da sanakniigat, TV- da raadivoprogrammat. Monet pajojoukot pajatetah karjalakse, vepsäkse pajattau Vepsän rahvahan hora. Vuvvennu 1990 oli enzimäine Karjalazien kerähmö Anuksen mual, kus šeikuittih tärgielöi kyzymyksii karjalazien da karjalan kielen hyväkse. Vuvvennu 1990 perustettih Karjalan Rahvahan Liitto, kudai tänäpäigi ruadau kielen hyväkse. Karjalua da vepsiä ruvettih opastamah školis da Petroskoin valdivonyliopistos. Tänäpäi enimäl kehitynnyöt ollah livvin da vienankarjalan piämurdehet. Karjalan kieli Karjalan kieli kuuluu urualan kieliperehen baltiekkumerensuomelazeh joukkoh. Karjalan kieles eroitetah kolme piämurrehtu: varzinkarjal, liygi da lyydi. Kai piämurdehet jagavutah murdehih da alamurdehih. Varzinkarjalan piämurdehel enimyölleh paistah Pohjas- da Keskikarjalan elovehil da Tverinkarjalas. Anuksen piirin alovehel da enimäl ozal Priäžän alovehtu paistah livvikse, täh joukkoh kuulutah vie Piiterin alovehen kondulazet. Lyydin aloveheh kuulutah Anuksen piirin Kuujärvi, Priäžän piirin Pyhärvi, Priäžy da Viidan, Oniegurannikon Nuamoilu, sego Kondupohjan piirin Tivdii, Mundjärvi da muut kylät. Piämurdehien formiruičendah (XII-XVII vuoziluguloin aigah) vaikutettih muinaskarjalazien da muinasvepsäläzien sego muinaskarjalazien da saamelazien keskenäzet yhtevykset, sidä paiči erilazet migratsiet, kudamii on olluh XIX (yheksändehtostu) vuozisadah suate. Karjalan kielen lähisugukieli on vepsä. Vepsän kielen suurembastu vaikutustu nägyy lyydin piämurdehes. Täkse aigua on luajittu äijy karjal-ven’alastu da ven’a-karjalastu sanakniigua. Suurin karjal-ven’a-sanakirju (läs 20 000 sanua) on Grigorii Makarovan sanakirju. Suurin karjal-suomi-sanakirju (läs 83 000 sanua) löydyy adresil www.kotus.fi/sanakirjat/karjalan_kielen_ sanakirja. Vepsän kieli Vepsän kieli sežo kuuluu urualan kieliperehen baltiekkumerensuomelazeh joukkoh. Kui karjalan kielesgi, paino langieu sanan enzimäzeh tabah. Vepsän kieles eroitetah kolme murrehtu: pohjaine libo Oniegurannikon murreh (Kaleig, Šokš, Šoutjärv’, Toižeg da muut kylät). Keskivepsän libo ojatin murrehtu paistah Leningruadan alovehen Svir’-joven tagan Ojatin da Kapšan jogiloin ylävirras eläjät vepsäläzet da Voulogdan alovehen vepsäläzet. Suvivepsän murrehtu paistah Lenindruadan alovehen Boksitogorskan piiris. Vepsän murdehet ei erota äijiä toine toizes, kui, sanommo, karjalan kielen lyydin da varzinkarjalan piämurdehet. Vepsän kieli kuuluu Ven’an rahvahien kielien Ruskieh kniigah, kieli on häviemizen pardahal. Suuriman vepsän kielen sanakniigan valmistettih Marija Zaitseva da Marija Mullonen. Valmisti Ol’ga Smotrova