Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Mado koin krinčal

История изменений

22 февраля 2024 в 14:22 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Naine-susiedu kačoi, minä hälizen halgoloinke, da kyzyi ottua hänen pihas hallot – vahnat levitetyn saruan lavvat ollah tiel, da vie nuagloinke. – Sinä olet eläkkehel, on aigua sellittiä, kuduat kezäl poltua, kuduat kylyh, kuduat kezäkeitändypertih. Minä uskaldin piästiä lohkon lavvois, hallot tottu pätäh, a erähät lavvat, kačot, vie dieloh mennäh: aidah, lauttah, lavvoitukseh… Sit yhtenny räkkipäivänny minä piätin ottuakseh sih ruadoh. Gu teriämbi piästiä lohko kluamus, piätin kandua lavvat omah pihah, a konzu roih aigua, ottuakseh nuagloih. Tulen erähän kerran yskäl ottamah laudoi, kumardammos, keriän tukkuh, oigevun täydeh korgevukseh – ga silkeskie silmien ies mado vigelöittäy. Minä lykkäin lavvat da rubein vastustumah mavos. Kiirehes en ni dogadinnuh, gu minun ies vigelöittäy mavon händy, a ei piä. Pöllästyksis harpain tuakse da pollin ičen lykättyh laudah nuagloinke, yksi jalgu jouduu lavvoin keskeh, maltoi polgie nuaglale, kudai puhkai jallačis da jallas läbi. Mado jo unohtui. Minä piästin jallan lavvas nuaglanke da menin kodih puhtastamah leikkavustu. Akku satui kodih, pezi, voidi da kiärii jallan. Sil päiväl ruavot tuli loppie. Huondeksel nouzin da lähtin syöttämäh koirii pal’l’ahin jalloin, sentäh, gu jalgu kiärimizes jallaččih ei syndynyh. Syötin koirat, tulin kodih, akku lähti pihale. Agu sit kuulen moizen kauhien kirrundan! Juoksen pihale, a krinčal mado elävy da kaži käbälil tabailou sidä, ajau iäre. Akku ovvostunnuh: – Kuibo sinä vaste pal’l’ahin jalloin astuit, et dogadinnuh maduo? – Ga minähäi kävyin koirii syöttämäh, käzis suuri kost’urku, sit en ni nähnyh. – Kuibo muga? – Mene kodih, alevu. – Ga kažin vet purou, kačo, kui čihižöy. - Mene, kažit madoloi ei varata, a minä seičas mavon kabrastan. – Kui? – Mene! Minä menin ogrodah da katkain hoikan mustan pihl’uan varvan, tulin da šojaitin maduo varval selgiä pitkin. Se kerras heitti ryydelendän. Kaži yksisama ei heitä pergua ezikäbälil, to yhtel, to toizel. Minä en voinnuh tirpua, iškin maduo vie kerran piäh, panin kindahat kädeh da havvain kuolluon mavon muah. Tuli susiedu da, konzu kuundeli akan kerdomuksen, sanoi: – Muiten mavot suahah puuloil, rippujes varvois, a pienet madozet kerras zavoditah eliä eriže. Sinun ukko prosto puutui silkeskie puun uale. A vot mindäh mado tuli teijän krinčoile, en tiijä. Prosto tapahtui muga, vikse… A toinah lapsii ečii.. Kiändi Valentina Libertsova