Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Huhl’akka, huhl’akka

История изменений

01 марта 2024 в 16:25 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Huhl’akka, huhl’akka. Mie olin yl’en ohotnikka mie olin yl’en väril’l’ine,| ku l’ähen ad’voih tuuvan Semčärvee, ni kolmin n’ed’elin olin,| značit, l’ähemmä t’äst’ä jo Veden’jasta, libo l’ähemmä myöhembi t’iän uuven vuuven aigaa, Kreššen’ja on pruaznikka, Vierist’ä Semčärvessä,| suuri kyl’ä, ni ad’vuo n’el’l’äkymmen’dä tulou Sellistä — suuresta kyl’äst’ä, da illalla l’ähemmä huhl’akaksi. Šuoriemma hyvin, po-starinnomu. N’ävöl’l’ä hyvän paikan, siiččazen valgien paikan panemma, a no a siid’ä... t’ämänmoized n’e emuššat, ni zavod’iu alahalda yl’ää suah panou, a kaššad n’e toože sivomma t’ähä käzipaikkoi. Pl’äššimä kadrilie, a ozuttuat emmä, pl’ässimä, toista toizee taloo. T’yt’öt k olima, erähän kerran ku t’ässä kävelimä, olima Keldovuaras, ni mie tulin t’ägäli märgä, tata joi haukku, haukku, emmä virkkan, mama sanou: ”El’ä hauku, ko on moda, ana hyö t’yt’öt kävel’l’ää”. Mie suoriettin silloin brihaksi, panin štad’id mužikkoin, paijan piäličči, t’äh panin hyvän remenin, t’äh panin galstukan, olen se tobie, zdorovoi. Mänimä toizen kerran Okkuliinaa, baba se päčil’l’ä viru, mie mänen sie hän’d’ä sebiämää, n’okkua andamaa, a en ni ozuttauvu. Sanou, vähä rod’ieu, sanou ukosta, Mikistä, a mie olen n’eičyt,... dai ei tunnettua ket olemma, olemma, pl’ässimmä, tulemma kod’ii, nagramma, meid’ä ei tunnettua.

01 марта 2024 в 15:06 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Huhl’akka, huhl’akka. Mie olin yl’en ohotnikka mie olin yl’en väril’l’ine, ku l’ähen ad’voih tuuvan Semčärvee, ni kolmin n’ed’elin olin, značit, l’ähemmä t’äst’ä jo Veden’jasta, libo l’ähemmä myöhembi t’iän uuven vuuven aigaa, Kreššen’ja on pruaznikka, Vierist’ä Semčärvessä, suuri kyl’ä, ni ad’vuo n’el’l’äkymmen’dä tulou Sellistä — suuresta kyl’äst’ä, da illalla l’ähemmä huhl’akaksi. Šuoriemma hyvin, po-starinnomu. N’ävöl’l’ä hyvän paikan, siiččazen valgien paikan panemma, a no a siid’ä... t’ämänmoized n’e emuššat, ni zavod’iu alahalda yl’ää suah panou, a kaššad n’e toože sivomma t’ähä käzipaikkoi. Pl’äššimä kadrilie, a ozuttuat emmä, pl’ässimä, toista toizee taloo. T’yt’öt k olima, erähän kerran ku t’ässä kävelimä, olima Keldovuaras, ni mie tulin t’ägäli märgä, tata joi haukku, haukku, emmä virkkan, mama sanou: ”El’ä hauku, ko on moda, ana hyö t’yt’öt kävel’l’ää”. Mie suoriettin silloin brihaksi, panin štad’id mužikkoin, paijan piäličči, t’äh panin hyvän remenin, t’äh panin galstukan, olen se tobie, zdorovoi. Mänimä toizen kerran Okkuliinaa, baba se päčil’l’ä viru, mie mänen sie hän’d’ä sebiämää, n’okkua andamaa, a en ni ozuttauvu. Sanou, vähä rod’ieu, sanou ukosta, Mikistä, a mie olen n’eičyt, dai ei tunnettua ket olemma, olemma, pl’ässimmä, tulemma kod’ii, nagramma, meid’ä ei tunnettua.