ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Mittumat mužikat oldih

История изменений

07 марта 2024 в 11:52 Нина Шибанова

  • изменил(а) комментарий
    с Oma Mua, 1992
    на Перепечатано из: Oma Mua, 1992

06 марта 2024 в 14:22 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) текст: KAGRUHUUHTAL Meijän kylän rahvas mustellah kahtu vellesty ‒ Paaroidu da Kunnii. Kunni eli kilometrii kaksi-kolme kyläspäi. Paaroin kodi oli kahtu kilometrii vie ielleh. Yhten kerran Paaroin akku kogo päivän oli ozrua leikkuamas. Illal hänel tuli mieleh kačahtua, mittuine kazvoi kagru. Tuli kagruhuuhtal, kaččou ga se on polletettu. Kodih tulduu mužikale sanou: ‒ Kuuletgo, Paaroi, meijän kagruhuuhtal onnuako on kondii käynnyh. Menevai iče kačo. Paaroi ei virkannuh nimidä. Otti da lähti kagruhuuhtal. Kaččou, ga se toven on polletettu. – Ken nygöi tämän pahan ruavon on minul ruadanuh? Pidäs viäryniekku löydiä, smiettiy Paaroi ičekseh da menöy kiviruoppahan tuakse peittoh. Viruu, vuottau. Vähäine aigua menöy, kaččou, ga tullah kaksi kondiedu huuhtal. ‒ Kačos vai, akku minun on oigies olluh, konzu sanoi ku kondiet kagrua polletellah, piätti Paaroi. ‒ A vikse tämä, lähembäine kondii on puaksumba käynnyh minun huuhtal, ku nenga on lihonnuh. Minä sille ozutan kui minun kagrua čiihota, smiettiy Paaroi. Dai tabai suuremban kondien korvas. Viettäy kodih, astuttuau. A kondii se röngyy mi vai kijas piäzöy. Tuli Paaroi kondien kel kodih. Akal kyzyy: ‒ Tämägo käi meijän huuhtal? ‒ En velli, mužikku-rukku, tiij ä, tämä vai muu käi, vastau akku. ‒ No olgah, sinä et tiedäne, lähten toizen tuon, anna iče juatah: kudai oigei, kudai viäry. Tämän panen pertin salboimen uale sikse aigua. Kodi oli metrii viizi-kuuzi piduhuttu da saman verran levevytty. Nostaldi Paaroi päččičupun salboimen dai sinne čiglai kondien piän, vie sanoi: ‒ Älä kačo röngy! Iče lähti tostu tuomah. Tuli huuhtal, ga toizen kondien jo jälgi vilustui. Paaroi ičekseh miettiy: “Kačos vai, gu viäryniekan kiini sain, toine iče tostavui.” Dai lähti hyväs mieles kodih. Sil sygyzyl kagruhuuhtua enämbiä niken ei polletelluh. ET VIE REGIE MÄGEH! Erähän kerran vellekset Paaroi da Kunni lähtiettih ruistu vedämäh. Tuhat liyhtetty pideli vediä, kuni ei pimennyh. Gruuzitah regie. Kunni duumaiččou: “Tuhat liyhtetty panna regeh, ga eihäi ni heboine nosta nengomah mägeh” Hevostu oli žiäli dai ruis oli viettävy. Iänehes sanoi nenga: ‒ Täh mägeh taki minä ičegi vedäzin tuhat liyhtetty. Paaroi sen kuuli. Häi tiezi Kunnin väen, ga yksikai ei uskonuh, ku vedäy Kunni rien mägeh. Dai sanou Kunnil: ‒ A davai iškemmö kihlat, ku sinä et vie regie mägeh! Iškiettih kihlat, gruuzittih regi. Tartui Kunni aižoin dai vedäldi rien mägeh. Onkähtih Paaroi, sanou: ‒ Moločču velli, nostit rien hos minä taganpäi vein sida alamägeh. ‒ Vot olet kehno olluh! Tämän tieten tappanuzin sih kohtah! Nygöi en voi, väzynyh olen, vastai Kunni. Muga Paaroi menettih litkal nuorembal vellel. Moizet oldih mužikat ruadamah. Vie nygöigi Paaroin selläl da Kunnin orros voi nähtä kodiloin da päččilöin alužimii. Vie tänäpäigi kagruhuuhtal voi löydiä net kiviruoppahat korgieloin koivuloin da kuuzien keskes.