Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Nakru on kilo voita

История изменений

27 марта 2024 в 12:24 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Karjalaiset naiset ollah vesselät. Hyö äijän huumorijuttuja tiijetäh ta ylen makiešti niitä kerrotah. Hyvänä esimerkkinä on karjalan kielen snaiččija Valentina Karakina. Hänen juttujen šankariloina tavallisešti ollah omat karjalaiset, nuapurit tai lähikylien eläjät. Viisaš ukko Elettih ukko ta akka. Akka kaččou, jotta ukko vain venyy ta venyy tivanalla. A myöhän, naiset, olemma šemmoset, jotta meilä pitäy, jotta miehet ruattais joka minuutti. Ta še akka šanou ukolla, jotta še läksis töitä ruatamah. – Läksisin mie, ka kun nuaklat loputtih, vaštuau ukko. – Ka miehän voin käyvä kaupašta, šanou akka. A juštih oli rospuutta-aika ta ylen paha šiä. Še oli šulakuu, jiät ta lumet ruvettih šulamah. A kauppa oli joven toisella puolella. Akka rupesi šuoriemah, ukko anto hänellä kateh lapun ta šano “annat tämän kauppiehalla”. Tuli akka joven rantah, kaččou, voi kun on paha jiä. En ni kuin ruohtis lähtie. Ka pakko on, muiten ukko ei toinnu ruatamah. No ta i akka missä aštumalla, missä hyppien, missä ryömimällä, missä juokšujalkua kuiteski hinautuu hil’l’akkaiseh, ka kaikki Jumalat muisti, kuni piäsi kylärantah. Tai nousi hiän kovalla tiellä ta juokšujalkua mänöy kauppah. Tuli kauppah ta šanou kauppiehalla: – Kuule, viessua šie miula kilo nuaklua. Šiinä on lappu, ukko kirjutti šiih mitä lienöy, en tiijä mitä, kun en šuata lukie. Kauppieš avasi lapun, a šiih ukko on kirjuttan: – Iivanaisen, ole niin hyvä ta anna šie miun akalla kilo šuurta nuaklua velkah. En ruohi antua rahua, kun jiä on niin hutra. AA-1 Eli yheššä kyläššä Trohkima akkah kera. A kellä oli omat lehmät, ni heilä tietyšti oli koissa maituo. A kellä ei ollun, ni käytih kyläkauppah maituo oštamah. Kun joka kyläššä oli šuuri navetta, ni šiitä šuorah kauppah tuotih maituo. Kerran šanou akka Trohkimalla: – Mäne šie käymäh maituo, kun haluon lettuo paistua. Tai läksi Trohkima. Kaupan pihah oli jo keräytyn naisie ta miehie. Hyö šiinä paistih, kerrottih omie ta kylän uutisie. Tai Trohkima niise tuli šiih kuuntelomah ta pakajamah. Kaččou mieš, jotta uittomiehet matatah kaupan kyličči. Tai kuulou, jotta hyö paissah keškenäh. Yksi šanou: – Mie oššin venehmouttorin. A toini vaštuau: – Mieki oššin mouttorin! Tietyšti uittomiehillä on rahua. Trohkima tuli heijän luokši: – Ka miula, kaččuot, niise on mouttori. – No mistä šiula ois mouttori, kun šiula juurijuuri leipäh ta šuolah rahua riittäy. – Ei, kuulkuahan, miula on mouttori! Trohkima ei anna periksi. – Ka mikä merkki šillä on? kyšytäh miehet. – Ka AA-1, Trohkima vaštuau. Miehet ihmettelömäh, kun ei ole konšana kuultu šemmoista merkkie. – Še on, kaččuot, ylen hyvä moottori, še AA-1, kehuu Trohkima. – No mipäš šemmoni merkki on? kyšytäh miehet. – Ka Akka Airoloilla Yksin! rupesi nakramah Trohkima. Mintäh šarvet ei kašvettu Ukolla ta akalla oli ainut poika. Hyö elettih pieneššä kyläššä ta yritettih kašvattua laštah niin, jotta ei ois häpie rahvahan ieššä. Aika mänöy, poika kašvau ta jo merimiehenä šeiluau loittona. Šieltä harvaseh kirjuttau vanhemmillah, a ne ikävöijäh ta käymäh vuotetah. Tai šuahah ukko ta akka viesti, jotta poika on akottun, heilä jo i lapši šynty ta lähiaikoina tullah lomalla. Tai tultih. Ukko ta akka ei tiijetä mihi panna istumah ta millä šyöttyä näin harvinaisie vierahie. Šiitä min’n’a alkau lašta kapaloista ottua, a ämmö juokšou kiirehen kautti punukkua kaččomah. Mänöy, ka kaikki ällistyy, kun lapši on ihan mušta. Akka pojan luokši hätähykšissäh: – A-voi-voi, poikan! Ka mintäh teilä tuo lapši on noin mušta? En ni ijäššäh ole tuommoista nähnyn. – Elä šie, muamo, hätyäle. Mie kun aina olen merellä, a naini jiäy yksinäh. Hiän šai lapšen ta ikäväštä maito kato. Piti ottua šyöttäjä, a löyty vain mušta naini. Šentäh lapši muštu. Muamo voivottau ta päivittelöy. Ta šiitä šanou: – Kuulehan, poikan. Miula juohtu mieleh, jotta kun šie olit pieni, ni miulta niise maito kato. Šamašša piti alkua lehmän maijolla šyöttyä. A kačo šarvet šiula ei vielä i nyt ole kašvettu!