Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Tämä viesti on jälkipolvilla. 1

История изменений

16 мая 2024 в 10:37 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Muamoni, tunnettu starinan-kertoja Santra Remšujeva tämän vuuvven 6. oraškuuta ois täyttän 110 vuotta. Keräyšmatkojen aikana kirjutin häneltä starinoja ta lauluja šekä monie muita muisselmie. Näistä “šivupakinoista” keräytyki arvokkahie tietoja šukujuurista. M uamoni Santra Remšujeva (o. š. Kirillova) moničči kerto oman šuvun eläjistä. Hänen muamo Muarie oli Venehjärven Niskalašta. Šielä Santra pienenä kävi ativoissa ta hyvin tiesi ukkol’an heimokunnan. Kyyröläššä hänellä niise oli ukko tai ämmö. Koko ympäristö taričči hyväpäisellä tytöllä elävie kuvie ta starinoja. Kuitenki tärkein tiijonantajista oli hänen Matti-ukko. Muisselmien mukah miän šukujuurija löytyy Latvajärveštä, Tollonjovelta, Levieštälahešta, Uhtuošta. Tietyšti arhiivoista löytyis vieläki leviempi rivi. Kuitenki pien tärkiempänä yli šata vuotta takaperin elänehen ihmisen kautti kuvaštua vienalaisien istorijua ta tapoja. Santra viessittäy meilä omie tietojah šiinä toivošša, jotta ne iellähki šäilyttäis jälkipolvien muissošša. KYYRÖLÄN ALKUELÄJÄT Mikäli Matti-ukko-vainua starinoičči, jotta Kyyrölän eläjät on muka Šuomen Kuhmošta tultu. Enšin yksi velli oli lähten paremman elošijan ečintäh ta ašettautun šinne elämäh. Kun šitä ei alkan jälelläh kuuluo, ni toiset vel’l’et lähettih eččimäh. Šiitä kulekšittih ta löyvettih še vel’l’eh. Šanotah: – Tiäläkö šie šitä elätki? Še šanou: – Ka tiälähän mie kyyrötän. Niin šillä elošijalla Kyyrölä pantih nimekši. (Kuitenki toveštah Arhankelin arhiivašta on löyvetty tietoja, jotta Uhtuošta šinne oli eläjät tultu.) Alkujah šielä on ollun kakši vellie. Yheštä niistä oltih Reppuset ta Aheit, Pan’hilat ta ReppuJuššit. Toisešta vel’l’eštä, toista huarua oltih Petrin pojat. Matti-ukko šano, jotta Petrinnimellini še oli hänen tuaton tuatto ollun, Kyyrö Petri. Ta lisäsi: – Tottaš Petrin tuatto oli Kirilä, kun šukunimet pantih šuvun vanhimman mukah. Niin še Kirillov-šukunimi tuli. Petrillä oli Šimo, Iikka ta Jyrki. Heilä oli ainai kolme čikkuo. Yksi niistä oli Ončin akka Vuokkiniemeššä. Ta Vasara Jäherön muamo kait niise oli čikko, ne Sel’vanašša elettih, kun Mattiukolla šielä oli ollun tätilä. Tai Hukkien muamo oli hänen täti. Paharaiska oli še Kyyrölän elotila. Kivikkyö. Kivien koloih oli šiitä peltuo šuahuššettu ta šiinä eletty. No še jotta kalahan šiitä matkai jokie myöten. Matti-ukko starinoičči, mitein ne vel’l’ekšet jo nuorena olleššah oli poltettu kaškie. Ponkalahteh männeššä oli heinäšuo, šinne raivattih peltuo. Kaškie poltettih ta ne palot kankittih. Šiitä joka šoilukkah, mihi šuatettih ruista, mihi nakrista. Hyvin äijä oli kaškie poltettu. Yhtenä vuotena šielä oli kašvan šemmoni ruis, jotta kolmekši vuuvvekši oli piisannun. Šinne šuon laitah oli pitän riihi luatie ta huutua ne rukehet. Muiteinhan ne ois räväistän kirvota poikeš šieltä vetyässä. Šuatih ruista tai nakrista. Eihän šilloin tiälä potakkua ollun ni olomašša. Kašella ne vel’l’ekšet oli pohattumah piäšty ta elämän alkuh. Jälešti jo čuarin aikana tuli kielto, ei enämpyä kaškija annettu polttua. Miun šikienä ollešša myö Matti-ukon keralla kävimä šielä pajunparkkie nilottamah. Hiän näytti niitä kašen tiloja, ne oli jo hyvinki ummissuttu. MITEIN PEREH JAKAUTU Väkövät ne oli oltu Kyyrö Petrin pojat, Šimo, Jyrki ta Iikka. Niistä Šimo, šanotah, oli yhtä pyörie kun nassakan tappi, min pivuš, šen pakšuš. Šiitä kun oli tiälä kyläššä tottaš hoš mitä viinua juotu ta toreuhuttu. Ni Kyyröläštä kun tuli mieš, še oli kun nassakan tappi, ni rutto loppu šota. Še yhen yhtyällä, toisen toisual’l’a työnnälti ta eryähie vaššakkah. Šiih loppu tora. Konša ne Petrin pojat oli yheššä eletty, heilä oli ollun oikein šuuri yhtehini pirtti, korniččojen keralla. Tavan mukah hyö višših enšin oli vanhimmalla Iikalla kaikin yheššä elošija luajittu. Šimošta ne oli jakauhuttu, kellä liene šiitä tullun mitäki ošua. Tottaš vel’l’ekšet pirtti purettih ta luajittih pirttilöikseh. Jyrillä ta hänen jälkeh Matilla šiitä jäi takaset: lämpiejän kiukuan kera kamari ta pirtti, hyvin pikkaraiset, šinčči niijen välissä ta aitta. Konša Matti-ukko jo aikamiehekši piäsi, ni hiän oli iče luatin šuuren pirtin šiih taloh, vanhalla eteh. Kahen puolen oli ne pirtit, pitkä ta levie šinčči jäi niijen välih. Še oli kylmänä. Rahvahan kulkurappuset oli šuveh päin, tanhut pohjosen puolella. Šanotah, jotta perehet jakauhuttih: ken mitein mahto, še niin ni tahto. Ken šovušša, ken šovašša. Ušeimmičči kuitenki šovušša. Ka eryähičči vieläi riitah mäni, torattih. Jo miun muistih kun erottih Šimosen Vassel’ei ta Jyrki, ni ne vejettih kahapäin niitä šiivotoitah, jotta kellä miki kuuluu. Heposen vehkehie ta kutamitäi. No erotah ne kuitenki, kun kerta on vel’l’et eruomašša, eikä muisseta jälešti, jotta heilä on ollun paha väli erotešša. Taloja enimmäkšeh šanottih isännän tahi šuvun-alottajan mukah. Miun aikana šiinä Kyyrölän Šimon talo oli. Šiitä Matin talokši šanottih miän taluo. Kyyrö Mikin talošša enämpi ei ollun eläjyä. Šen jälkeh Ahein talo oli. Šiitä Iikkasen talo, ne oltih ukon tiätän pohjua. Šielä niememmäššä elettih Reppuset, Reppu Ossippa ta Repun Spiire. Iikka oli Šuomešša kävellyn paremmin reppuryššänä. Kyyrölän termällä ennein šotua jo oli kuuši taluo. Ta oli eläjyä, oli monin lapšin. Kun miän muamolla oli kymmenen lašta. Ahein akalla šanottih olovan 16:ko, vain 18 liene ollun. Ta hyvyä riškie rahvašta oli. Iikkasešša niise niitä oli pirtti täyši. Ka šovan aikana väheni, enin oša mäni šovalla. Nyt šielä enyä ei ole koko šen šuvun eläjyä.