Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Miikul-died’oi

История изменений

29 мая 2024 в 16:45 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Ennevahnas karjalazis hierulois puaksuh kaksi, kolme da nelli perehty lämmitettih yksi kyly. Joga taloi vedi oman halgoyskän, artelilleh kannettih vezi. Ken oli joudavembi, se lämmittigi, ližäili päččih halguo. Dai kylyh käydih – ei kačottu ken on kylys, kenen pereh, naizet vai miehet. Ei huijusteltu, sanottih: ”Kyly on kyly!” Ga enzimäzikse pestihes ruavahat da pienet lapset. Sih niškoi meijän hierus hyvä oli lämmittiä suurdu Čubrin taloin kylyy, dai lämmittäi heil oli hyvä – Miikul-died’oi. Minä konzu näin händy astumas, ainos duumaičin, mindäh hänel on yhtes jalasl vai puuhine kandu. Da muga olin sih harjavunnuh, ga buitogu mugagi pidäy. Minul oli suuri diivo, konzu muamanke tulimmo kylyh. Kylyn senčoin čupus minä dogadin vakki vešin. Muamal kyzyin: – Mammi, mibo tämä ollou savakkoloi? – Älä koske, se on Miikul-died’oin jalgu. Häi jo pezehes kylys. – A mikse jalgu on täs, ei pezei? – Se ei suvaiče kylbiekseh räkes. Kuule, kui Kat’a-buabo Miikul-died’oidu kylvettäy, kai kivet ročketah. – Minä sežo en suvaiče kylbiekseh räkes, voizin täs istuo Miikul-died’oin jallanke. – Työ Man’oinke vai lämbiettö laudazil, kuni myö Kat’a-buabanke pezetämmö da valatammo died’oin. – A mindäh Miikul-died’oil on nengoine jalgu? – Tämä hänel on vieras. Oman häi kaimai vie Enzimäzel suurel voinal. – Ielleh minä jo ičekseh duumaičin, kui suau kaimata oma jalgu?