Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
Kurren-siivenaidu
История изменений
19 июня 2024 в 14:48 Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Tänä kezän aigua vai yhten kerran saimmo kävvä Puskujärvele. Aijoimmo Koivusellän kauti. Hieruh jäi vai kaksi-kolme perehty elemäh da kezäkse tullah tänne huogavumah kymmeniäine-toine linnalastu. Hierun lopus näimmö vahnan miehen, kudai lad’d’ai čokkoloih aijaksii kuadunuos kurrellizes aijas. Azetuimmo paginale. Se oli 90-vuodine Ol’okan Oleksii. Häi oli pahas mieles, ku pidi kabrastua jälgimäzet aijakset. ‒ Tämä oli hierun kurrensiivenaijois jälgimäine palaine, syväh hengähtäjen sanoi Oleksii. Kodvažen peräs häi otti iččie käzih da jatkoi: ‒ Konzu oli tämä aidu pandu enzikerdua, minä en musta. Kurrellizet aijat enne oldih joga ogrodas ymbäri, a tämä aidu oli pandu kujole Toras-järven Suorimägeh päi… ‒ A kui enne pandih aidua! Ei vai lambahat aijas piästy läbi ‒ kanatgi pyzyttih omis ogrodois. Mečäspäi tuodih huobastu aijastu. Hoikembat jyrginäžet aijakset kuoritettih da kerras pandih aidah, a sangiembat hallattih kahtekse, vaste sit pandih. Toižet mužikat tuodih kuuzistu da kadajahistu seivästy. Net terendettih. Ei jogahine nuori brihakko maltanuh selvästy terendie… Oleksii hengähtihes, kai kyynäl nouzi silmih, vikse juohtui mieleh, kui häi iče terendi selvästy da jatkoi: ‒ Selväs menöy muah hyvin, ku n’okku ollou vestetty kolmielpäi, a nelläs puoli on vai vähäžel čiksattu kirvehen nenäžel. Kuuzižet vičat pidäy tuvva aijembah da panna järven randah ligoh. Nämmii viččoi nuoretgi miehet voijah kahtekse hallata. Kujon aidua panemah käydih kogo hierul. Yhtet pystettih seibähii, toizet kiettih kuuzižis vičois viččukol’čua da sivottih niilöil seibähii. Kolmandet ribaitettih aijaksii da seibähii, a lapset da naižet kabrastettih toppii, kudamat jiädih aijan luo. Kurrensiivenaijat oldih korgiet, ristikanzan korgievuot. Viijen-kuvven metrin piäh pandih bokkuseibähät, enimät kadajahižet. Kadajahine seiväs kestäy kahtu-kolmie kerdua hätkembän kuuzihistu seivästy. Sentäh nämmä aijat kestettih kymmeniazen vuottu kuadumattah. Hyväl taloin ižändäl, kudai talvekse riičči ogrodan aijan iäres da pani aijakset čokkoloih, a seibähät koin libo vil’l’usaruan seinii vaste, terendetyt n’okat elähpäi, aidu kesti taloin ižändän ijän, sanoi Oleksii lopukse, iče vie kerran panengi nämil aijaksii čokkoloih. ‒ Toinah löydyy vie ristikanzu, kudai tulou Koivusellän mualoile ižändäkse da uvvessah rubieu luadimah kurrellistu aidua hierun kujole, kuduadu myöte lähtöy uuzi lehmykarju, loppi paginan Oleksii.