Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Muaman pluat’t’u

История изменений

13 августа 2024 в 16:47 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Mordovien rahvahan suarnu Erähäl bohatal kupčal kuoli akku. Enne kuolendua häi sanoi: – Ku uvvessah nainnet, älä minun pluat’t’oi uvvel akal anna. Jiädähes meijän tyttärel. Bohattu mies pani akan muah dai otti uvven. Rubei uuzi akku kois emändöimäh. Kai luadi iččie myö. Ga yksikai oli vähä, himoitti piästä käzin endizen akan pluat’t’oih. Sanou ukol: – En rubie sinunke elämäh. Tytärdy suvaičet enämbän minuu. Ku häi ei andane minul sundugan avaindu, lähten iäres. – Hyvä! Suat net pluat’at. Vai sijah osta tyttärel mitah uuzi pluat’t’u. Muamindam osti ottotyttärel höyhenis ommeltun pluat’an. Käski panna sen piäle da rubei sormel ozuttamah da nagramah. – Vot olet pöllätys! Anna iäres sundugan avain! – Pidänettö kirikös muamale mustomalitun, sit suat! Lähtiettih tuatto uvven akanke kirikköh, a tytär sil aigua keriäldi muaman pluat’at sundugaspäi uzlazeh dai pageni meččäh. Tuhjozien ual magai, meččymuarjastu söi. A niilöis mečis ugodih mečästämäh tsuarin poigu. Kaččou – kumman lindu, nikonzu vie nengomua ei nähnyh. Käskyläzet tavattih linnun, ga eibo lindu ni olluh. – Kembo sinä olet? – Minä olen pöllätys höyhenis. Ota minuu omah dvorčah, rubiet ozuttelemah gostil. Myödyi tsuarin poigu, otti neidizen. Kerran tsuarin poigu rubei bes’odah šuoriemah da pezevymäh. Kupčan tytär kyzyy: – Kunnebo lähtet, miksebo nenga hyvin pezevyt? Ei sinul sidä tiediä pie, pöllätys! Dai lykkäi neidizeh muilupalan. Lähti tsuarin poigu. A neidine pani piäle muaman pluat’an dai lähti bes’odah. Äijy sie oli čomua neidisty, ga häi oli kaikis paras. Meni tsuarin poigu hänellyö da kyzyy: – Kuspäibo olet? Nikonzu tiä sinuu en nähnyh. – Siepäi olen, kus muilal neidizih lykitäh, sanoi neidine dai pageni. Tuli kodih briha, saneli muamal da tuatal, mittuman čoman neidizen nägi. Ga vai ei ehtinyh nimidä, pageni neidine. Huomei nepromenno tiijustan, ken häi on. Tulien illan uvvessah šuorivuu briha bes’odah, neidine kyzyy: – Kunnebo nenga šuorivut? – Eule sinun dielo! Dai iški neidisty sukal. Lähti tsuarin poigu bes’odah, dai neidine pani piäle vie čomemban pluat’an dai peräh. Bes’odas briha ečči eglästy neidisty, ga nägi vie čomemban. Kyzyy: – Kuspäibo olet? Nikonzu tiä sinuu en nähnyh. – Siepäi olen, kus neidizii sukil perretäh! Dai pageni. Kois pani höyhenpluat’an piäle da vuottau. Tuli tsuarin poigu kodih da sanelou: – Vie čomemban neidizen näin, ga uvvessah pageni! Gu vai löydänen hänen, sit minul muudu andilastu ei pie! Kolmandennu illan uvvessah kerävyy tsuarin poigu bes’odah, panou kullal ommeltut sovat piäle. Neidine kyzyy: – Etgo hos andilastu eččimäh lähte, kedäbo otat? – Kedäi ottanen, ga en sinuu! Suutui tsuarin poigu da ajoi neidizen iäres koispäi. Ehti vai lähtie, dai neidine pani kolmanden kaikis parahan muaman pluat’an piäle dai peräh bes’odah. Da moine rodih čomaine, ga nikus nengomua niken ei nähnyh. A tsuarin poigu bes’odas eččiy, kyzelöy, eigo ken eglästy neidisty nähnyh. Sih tulou kupčan tytär, vie čomembi eglästy. Tsuarin poigu hänellyö. Pagizuttau da gostittau! – Sinuu čomembua neidisty en nikonzu nähnyh! Kuspäibo olet? – Siepäi olen, kus koispäi iäres ajetah! Pöllästyi tsuarin poigu, agu tämägi neidine pagenou, kädeh tartui. – Tahton naija, tuletgo minul miehel? Tuldih mollei dvorčah, kumarduttih tsuaril. – Kembo olet? kyzyy tsuari. – Olen pöllätys höyhenis! Muilua minuh lykittih, sukil minuu perrettih, iäres minuu ajettih. Dogadi tsuarin poigu, mikse kai kolme neidisty nenga vastattih hänele! – Kyzy, midä tahtonet, vai tule minul mučoikse! Tervähgi svuad’bu piettih.