Тексты
Вернуться к просмотру
| Вернуться к списку
Voinan čilmuloi syväimes
История изменений
19 августа 2024 в 12:34
Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Pienen Liizan lapsusaigu on mennyh bombien viheldyksen ual. Hirviet voinuvuvvet kaikekse ijäkse ollah jiädy 89-vuodizen nuožarveläzen Jelizaveta Afanasjevna Zaitsevan mustoh.
Jelizaveta Afanasjevna kazvoi omien pienembien Polina da Nel’a - sizärienke. Pereh eli Voulogdan alovehen Nižn’aja Vodlitsa -kyläs. Konzu vuottamattah oli alganuh voinu, hänen tuattah da kylän toizii mužikkoi kerras otettih frontale. Muamo jäi kyläh kolmen tyttärenke. Kohtal, kudai oli kymmenen kilometrin piäs kyläspäi, oldih suuret bojut suomelazien voiskienke. Sie oli Šuštan (vepsäläine kylä, ven’akse – Ošta) puolistusliinii. Bojut lähettih kyläle, kus eli jo vaiku akkoi lapsienke da vahnoi ristikanzoi. Terväh kyläči ruvettih “vönymäh” Ruskien Armien saldoin kolonnat. Hyö myöstyttih, ei kestetty vihaniekan hyökkävysty. Vojennoit viettih kyläläzii turvallizeh kohtah mašinoil, sih kohtah, kylässäh, kudaman nimie Jelizaveta ei pannuh mustoh lapsennu olles, oli 30 kilometrii.
– Hyvin mustan evakon. Muamoni yhtes minun sizärienke istutettih yhteh mašinah, minuu – toizeh. Pöllästynnyh minä itkin täytty vägie. Eräs saldattu kaiken matkan oppi rauhoittua minuu, mustelou Jelizaveta Afanasjevna.
Gospitalih leibykannikkoh
Toizeh kyläh tulduu pagolazet sijoituttih paikallizien eläjien taloloih. Terväh Liizan pienin sizär kuoli, muamo lähti ruadoh gospitalih. Lapset harvah nähtih omua muamua da ylen äijäl igävöittih händy. Toiči Liiza da Polina käzikkäi juostih muamalluo lazarettah. Se oli vahnan školan talois.
Sie kai kluassupertih oldih tävvet ruanittuloi saldattoi.
– Muamal pidi ičeväil kandua kuolluzii saldattoi – nuorien sanituaroin keskes häi oli rohkiembi da vägevembi. A myö sil aigua bokaspäi vai kaččelimmo. Net saldatat, kudamat oldih toibumas, mielihyväl paistih meijänke da annettih kuda-midä syödäviä nälgähizile lapsile. Gospitalispäi astuimmo kodih päi leibykannikot da zuaharipalazet käzis – net tuomazet avvutettih meidy piästä hengih, sanelou Jelizaveta Afanasjevna.
Vihaniekat puaksuh bombitettih kyliä. Bombitettih gospitaliigi. Pienet tytöt peityttih ammundas kois syöndystolan ual, hyö viettih stolan klejonkua lattiessah – muga rouno ku oldih turvalližuos. Sit kyläs pereh eli voinan loppussah. Šuštan lähäl meigäläzet azetettih suomelazet voiskat. Frontan liinii sie oli vuodessah 1944. Ylen äijy meijän saldattua kuadui sil čupul, äijy kadoi tiedämättömih. Šuštan puolistus kesti 900 päiviä da yödy.
Kodvan vuotettavu päivy
Väzynnyöt rahvas ylen äijäl vuotettih Voitonpäiviä.
– Vuvvennu 1944 tuatto oli ei loitton meispäi. Häi oli Petroskoidu välläle piästämäs. Kaiken voinan häi sluuži tankistannu, jatkau sanella Jelizaveta Afanasjevna.
I vot, tämä päivy tuli! Oligo rahvahal iluo! Kaikin itkiettih, nagrettih, tansittih da pajatettih.
– Meijän Voulogdan mua oli kuulužu soittajil. Läs joga pihalpäi kuului soiton čomua muuzikkua. Mustan, muamo suvaičči pajattua. Voitonpäivänny häi oli pajanannuh enämbän toizii naizii častuškua da sai lahjakse ruskien kouftan, jatkau naine.
Terväh pereh tuli järilleh omah kodih Nižn’aja Vodlitsa -kyläh. Elos voinan jälles yksikai oli jygei. Muamo ruadoi sanituarannu Priäžän bol’ničas, tuatto oli šouferinnu, ga yksikai nälläs elettih.
Viesti surmah nähte perindökse
Pienes Liizas rodih čoma da eloksensuvaiččii Jelizaveta-neidine. Häi piäzi opastumah Sordavalan muatalovuon opistoh. Sen loppiettuu häi ijän kaiken ruadoi Jessoilan sovhozas. Jelizaveta meni miehele hyväle Aleksandr-brihale, kudai oli Huabusellälpäi. Molodoit elettih Nuožarves, heile rodivui Tatjana-tytär. Kodvan aigua yhtes molodoloinke eli anoppi. Hänen nuorusvuvvet da ozan rikoi voinu. Häi kui muutgi naizet, kaimai oman ukon frontale. Jo talvikuus 1942 häi sai viestin ukon surmah nähte, jäi leskekse 30-vuodizennu. Muatušku puaksuh saneli nuorele Liizale, kui häi kolmen päivän aloh itki oman ukon lähtendiä…Muatušku yksinäh elätti viizi lastu (kaksi niilöis kuoli), tuataspäi perindökse oli jiännyh vaiku suruviesti.
Elos jatkuu
Jelizaveta Afanasjevna jo ammui pani muah oman ukon da muatuškan. Nygöi häi eläy yksinäh. Hänellyö puaksuh kävyy Tatjana-tytär da tyttöbunukan lapsekas pereh. Pruavobunukkoi häi ylen äijäl suvaiččou da äbäzöiččöy.
Polina-sizär eläy Karhumäin piiris, sizärekset puaksuh paistah telefonas. Vuozien mendyy hyö tuldih käymäh omale Voulogdan muale. Hyö rounoku kiännyttih mennyöh aigah, sinne, kus elettih nällän da varavon vallas, sinne, kus elettih vahnembat.
Jelizaveta Zaitsevan pereharhiivas ollah ruokos omahizien vahnat fotokartočkat da kellastunnuh suruviesti, kudamal on jo pahoi nägyjy kirjutes: “… bil ubit v boju, zaščiščaja Sotsialističeskuju Rodinu…”. Rapakko bumuagulehtine nygöi on perehen mustoezineh, mennyön aijan čilmu.