Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
Svuad’bu Vieljärvel. 2
История изменений
20 августа 2024 в 10:15 Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Karjalazien svuad’buperindö eli rahvahan keskes mennyön vuozisuan puolivälissäh. Paikallizet tutkijat sil aigua iče nähtih svuad’boi da tahtottih säilyttiä tieduo niis tulieloile sugupolviloile. Nenga 1930-luvul ruadomatkoin aigua tutkijat kirjutettih mustoh ainehistuo svuad’bois eri alovehil eläjis karjalazis. Kai materjualat ollah Karjalan Tiedokeskuksen Tiijollizes arhiivas. Nygöi myö voimmo tiijustua, kui mendih miehele Anuksen, Vieljärven, Pyhärven, Uhtuon čupun karjalazet. Täl kerdua annammo teile lugiettavakse Ksenija Belovan kirjutuksen Vieljärven svuad’buperindös. Saneli Paraskovja Prokopjevna Ivanova vuvvennu 1938. ‘‘Yhtet iäreh, yheksät tilah’’ Dai Maša šuorii i lähti pihale kaimuamah. Brihat pandih kolme koivustu halguo rinnakkai, Maša niil seizatui, kuni sulhasrahvas sarualpäi astuttih. Sulhazet vai hävittih pihas, Maša net hallot koppai i pertih tulduu kolahutti suuren čupun lattiele. Hyppiäy Van’a, kudai vuotti händy sulhazien tulduu, i lykkiäy net hallot piäliči orres, sanou: – Yhtet iäreh, yheksät tilah. Sih se bes’odu lopeh, rahvas iäreh kodiloih lähtietäh. Maša ottau pyhkiy lattien, kai muruzet panou ribuzeh. Jaksavuu da sovat heittäy stolal pyyhkimel. Dai maguamah ruvetah kaikin. Svuad’buhommat Tossupiän Mašan tuattah da muamah lähtietäh tilua kaččomah ženihän luo. Mendih sinne, ga heidy ylen hyvin vastattih, syötettih, juotettih, bohatal jo on kai varustetut. Dai luja ielleh luajitah: – Emmo jo rubie hätkie käin ual pidämäh, tyttö vai laihtuu enämbäl da ičel roshodu roih suurembi, a nellänpiän i tulemmo ottamah, sanou Ondrii. – Tozi on svuattu, min teriämbi, sidä parembi, vastuau Oleksii. Proššaijahes da lähtietäh kodih. Tulles tuvvah ollalline kahten virstan peräs. Tullah kodih. – Nygöi, akku, pidäy ruveta svuad’bah varustamahes, pane vai vuassu, a minä työnnän Mit’an kalah, anna kalua hommuau. Hos išken aino bošin, ga vie pidäy i kurniekku kalas luadie, sanou Oleksii itkun loppuhuu. Akku vuasan varustau i lähtöy laukkah lahjoi ostamah, a Maša panou paikan piäh, lyhyön kolkan piälpäi, i lähtöy ollallizen kel heimokundah itkemäh. Tulles sie Mašan muamah tuou rist’oin lahjoi leikkuamah da svuad’bua varustamah. Ezmäzikse rist’oi leikkai ženihäl paijan da kuadiet, andoi kyläh mašinal ommella. Mašal kuda-midägi vie ližättih-ommeltih ad’vot. Tulou Maša kodih. Illal kerdyy bes’odu sih i ollalline rubieu Mašua tyttölöil itkettämäh. Illan kaiken häi itköy tyttölöil, vellel i muil. Muga joga ildua. – Nygöi, tyttö-rukat, ičei huolikkua huondeksel lämmitälkiä Mašal neiskyly, sanou tuattah jälgimäzel illal. ‘‘Anna roih vezazelleni vesselembät eloksuot’’ Huondeksel Maša vie maguau, neidizet tuldih jo kylyy lämmittämäh. Muamah heile algau iänel itkie: – Älgiä jo paloizel pahois halgoizis lämmitelgiä Armahal kybenyöl jälgikylyzii. Tuoksendelkua Jerusaliman joguon tagan puuhuon. Älgiä tuogua kuuzizii halgoizii, Kei rodei elos ylen kručinanalaizet eloksuot. Älgiägo tuogua armahal kortoihuol koivuzii halgozii, Kei rodei ylen kovat eloksuot. Älgiägo tuogua huobazii halgozii, Net on hallot olaizet halgoizet. Tuogua dubovolois puuhuzis halgozet Sadalaivazil saimazil, Kaheksalaidazil korablizil dai. Dai kuldoi kassoin kandelijat mengiä Kybenytty kylyzes kylvettämäh. Älgiägo mengiä imehen iččen igästy Igävissäh kylvettämäh, Kei rodei elaiguaigazil Hänel ylen igäväzet eloksuot. Kai armastu palgostu pajozin kel kylvetelgiä, Anna roih vezazelleni Vesselembät eloksuot. Tytöt pajon kel lämmitetäh kylyy i tuldih Mašua ottamah. Pajon kel Mašua kylyh vietettih, kuni Maša pezih, sini kylyn senčois pajatettih. Mašua velli tuli hevol kylys ottamah. Neidizet sih sežo tartuttih, täyzi korju. Kengi korjah, kengi kašnoil, kengi kunne. Velli ajelutti heidy kyliä myö i toi kodih. Tytöt vietettih Mašua pertih, iänel itkietäh, muamuadah kyzytäh: – Olletgo korottajazeni korval kylyväil, sittijaine naine silmien nägeväl… Muamah i vastuau: – Ei olis mieleh istunduaigazet, Eigo vaimelol vaikkaine olenduaigazet, Kumalehuol k’on ylen kiirehet aigazet, Ku on ylen lyhyöt liittozet Ylen srougoit srokkazet. Kui rubei ilmoin aigamien keskes azettelemahes. Nygöi jo kumalehuttu kiirehtetäh, Nygöi jo on vezazel vai vereksen Kalazien kiehunduaigazet. Andakkua kaunehel karjazien kaunuozazet, Dai andakkua idoizel ilduihastuksuot, Dai sakkazel savois ozazis annan sangiemmat ozazet, Tuhanzis ozazis turbehimmat ozazet, Dai armahal mieliottamual Mil’janskolois ozazis kaikis mielyžimmät ozazet, Kai laimmo läbi mečäs läikkyjät sobazet…. Sit tytöt pandih skamn’u keskilattiele, istutettih andilastu, tukat suvittih, ruvettih kassua plettimäh. Kasan plettijes täyzi piä da kassu pandih lentočkua. Illal luajitah sih bes’odu i händy ildu kai kižavutetah tytöt i brihat, sit hänel oldih jälgikerran kižat. Tytöt valmehekse luajittih pajon kel magavustila, pajon kel pandih Mašua muate. Huondeksel tuli muamah ollallizen kel nostattamah: – Opi jo armas kandomuoni kavahtellakseh, Luadu hyvän luaduzis jälgimäizen huondeksen. K’olin armas sulhazeni šulkoihihnazis šuoriteltu. Onhäi sinulles nygöi yksis vačois vualittu Verzojazen lapsen velli. Kuuletgo kurjaizen kučun, En nämis yöhyzis muannuh. Dai tuottele vesselii veduzii, Silmän sijazii sivailla. Onhäi armahan arvozen Azetetut käzipaikkazet. Tuogua net ardizil. Eihäi kieruo lastu kengättäh Pidämäh kergei armazeni. Tuogua net halel laitut kengät. Viehäi on sikkijaizel naizel Sizär nimyzien kandelii. Imeh ičen täh häin oli illan ylen suuris igävis. Muga vai nygöi ilmoin kannettuloin keskeh kavahtellessah Piäl pädenöy, kai tuo. Sizäreh dai velleh kai sovat sih tuodih. Sit häi sanou: – Lähten nygöi astun hyväzes luaduzes jälgimäzet huondeksuot. Passibo imehyöt, ku ilozinnu iččie piittö kaiken kazvanduaigazen. Dai nygöi kurjazen ičen kučun kuulitto. Sih kerävyttih neidizet, brihat. – Nygöi oppiet vai huolitellakseh kassua riiččimäh, tulou svuad’bua ottamah, ku on ollet varustetut dai kai pihal, sanou muamah. Tytöt suureh čuppuh pielus pandih dai Mašua kopattih. Maša istavui sinne ristavuksel ollallizen kel. Dai ollalline rubei itkemäh. Tuattah dai muamah sih kävväh, ga kassua ei lekahuteta. Ku hyö ollah igävän alazet, Maša kumardah heile jalgah. Sit tulou briha, kudamal on tuatto dai muamo. Häi zavodiu kassua riiččimäh. Sit kävväh kai neidizet, brihat, kengi vähäzen riiččiy. Lentočkoi heitetäh da kassua levitelläh. Sit tytöt otetah Mašua käzikupris, pielus piän piäl pannah da muamah lykkiäy Mašan hardehile turkin (anna ozavembi on miehel mendyy). Tytöt vietetäh Mašua pajon kel pihale suureh čuppuh sah. Muamah tuou vetty, Maša pezi silmät da viet lykättih suuren čupun salbamol. Se händy vilustettih, štobi ei igävöiččizih miehele mendyy. Kos Mašua otettih käzikungis suures čupus, ga neidizet kiistah istavuttih hänen tilah: anna ezmäzikse jälles Mašua miehele puutun. Pihal suures čupus enne silmän pezendiä andau pieluksen kaikis armahimale tytöle, podružkale (se häi oman lemmen andau). Kos neidizet Mašua pihal vietettih, ga pajatettih: – Mašan kassaine riičittih, Lentaine levol lykättih. Mašan valgei valdaine Suureh čuppuh heitettih. Eroiteldih Mašua-rukkua, Eroiteldih tottu. Sihgo ildah Maša-rukal Gul’aičendat loppeh. Levitti Maša kassazen, Ei kehtannuh kerätä. Mašan valgiedu valdastu Ei sua troikal tavata. Maša-rukku miehel meni, Keziä vaste igäväh. Proššai, oma randaine, Da proššai, korgei kohtaine. Ajoi Vas’a hyväl hevol, Nelli kelluo vembeles. Maša istui ikkunpieles Iče sanoi: “Vot on mies!” Tuldih järilleh pertih, Maša kiirehel päčile.