Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Perindöllizen karjalazen perehen erähät eloksen tavat

История изменений

23 сентября 2024 в 15:31 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Tarku aigumeno Kui da midä elettih suures perehes musteli eräs nevesköis Präkkilän hierus 1902 vuvvennu rodivunnuh naine: – Perehes oli tarku aigumeno – nostih aijoi, pienii lapsii ei nostatettu – anna muatah. Enne huondesveruo (kaheksan aigah) ruattih kuda-midä, midä pidi ruadua – sinne i matkattih – pellole, niityle, kois žiivattoi kačottih, verkoloi kuvottih da muudu. Huondeksel syödih kalua, maiduo, voidu, kuaššua, kartohkua, juodih čuajuu. Huondesveron syödyy uvvessah ruadoh – ken midä ruadoi enne huondesveruo. Murgin oli 13 aigah. Murginakse – liharokku, kuaššu. Jälles murginua čuassu-toine huogavuttih da uvvessah ruadoh. Ku koin rinnal ruattih, sit vie nellän-viijen aigah oli lounas, pellol da niityl olles samvuaru pandih. Sie toiči nedälilöin luguh elettih. Syvvä keitettih meččykodazis. Ildaine kaheksan aigah – uvvessah kalua, maiduo da muudu. Sit muate viertih. Postelit omih niškoi joga emändy varusti iče. Kuvottih kangastu da kezrättih yhtes. Puhtahus da por’adnu kois oli emändän ruado. Suovattoin da enne pruazniekkoi vältämättäh pestih lattiet, stolat, laučat, pyhkittih st’oklat, seinät. Pestylöile lattieloile pandih hurstit. Äijäksepäiviä hyvin pestih seinät da lait. Karjalazet naizet, kuduat rodivuttih XIX vuozisuan lopus da XX vuozisuan allus musteltih, ku pruazniekakse hyvin varustuttih: lattiet, seinät, lait hyvin šorkattih, pestih porol libo čuurun kel rivul, vahnal kindahal libo golikol. Ruattih tavan mugah neveskät, emändy jälles tarkasti – vejäldi latettu myöte puhtahal käzipaikal. Emändäkse on pitky matku Ylembä minä jo mainičin, ku perehkunnale syvvä keitti muatušku. Leivän pastamine da kai sih liittyjät vehkehet ollah emändän merkit. Uskottih, ku miehil ei suannuh koskie naizien ruadobrujii, sidä pidi varata. Kaikis varaittavin oli taigin. Taiginastu da sih liittyjii brelugoi käytettih lapsii voimattomuksis parandajes. Anuksen karjalazet pandih nänniniekkua taiginah, kus oldih vastepastetut leivät, ku lapsi lienne voimatui “tuules” (vikse se oli vezirokko), ku lapsi “hengittäs lämmiä höyryy”, taiginas voidih ristie lapsi. Simvoloin tazol taigin da päčči oldih kui muaman vačču, vikse sendäh niilöi käytettihgi pienii lapsii parandajes da vardoijes. Pertti Virtarannan tiedoloin mugah vienankarjalazet naizet pastettih päčis joga päiviä, ku lienne kuduannu piän ei pastettu, sit sanottih, ku “päčči jäi leskekse”. P’otr Jefomenko Arhangelin gubernien ven’alazis kirjutettuloin tiedoloin pohjal kirjutti, ku erinomaine emändän kuritus oli Arhangelin gubernies, konzu hänel otettih taigin, sil samal otettih valdu emändöijä naizien ruadoloi. Emändy lujah pyzyi päčis kiini: “En eruo päčis kuni elos olen, en tahto viiboidu toizis käzis nähtä” – se tarkoitti, ku ei häi tahto leibiä vierahis käzis ottua. Mugai oli karjalazis kylis. Čuiniemes elänyh vuvvennu 1902 rodivunnuh karjalaine naine musteli, ku hänen buabo sanoi: “Kuni elän, kolmie taiginua ei rodei”. Heijän pereh oli vellilöin pereh da yhtes talois eli kolme neveskiä, sendähgi pagin on kolmes taiginas. Muatuškah da neveskäh nähte, heijän yhtehizes elaijas on sanottu folklourutekstoisgi, kaikis enimäl itkuvirzilöis piäteemannu on neveskän vaigei elos ukon kois, muatuškan paha taba, neveskän tahto puuttuo hyväh sobuh muatuškan kel. Jälles svuad’bua piettävis perindölöis da tavois yksielpäi nägyy, ku nevesky tahtos lauhtuttua muatuškan tabua, ga toizielpäi on valmis vastustamah perindöllizii taboi. Se hyvin nägyy karjalazis sanondois: “Virkaksendeli muatkoi neveskiä, ga ei se varannuh; Ylen oli julgei nevesky, muatkoi vähän maltau”. Moizet välit neveskän da muatuškan keskes voibi sellittiä sil, ku aijan aloh valdu yksikai siirdyi vahnembas nuorembale. Tutkijan R. Bohakan mugah ven’alazes kyläs emändäkse nuori nevesky kazvoi 15-20 vuottu hätkembän, migu nuori mies kazvoi koin ižändäkse. Ku lienne neidine 17-vuodehizennu (alin igä Anuksen gubernies miehele mennes) meni miehele da vuvven peräs sai lapsen, sit vie kymmenen vuvven peräs, 33-vuodehizennu, häi sai roita emändäkse. Yhtelläh sai olla toizingi. Se rippuu sit ijäs, konzu neidine meni miehele. Korgevin igä sih aigah miehele mennes oli 25 vuottu. Se oli kiini sitgi, kus eli neidine. Niilöil lohkoloil, kus miehet käydih torrule loitokse, naizet suadih lastu kolmen-viijen vuvven peräs miehele mendyy, ei tossuvuon venčale käydy. Se oli kiini vie sit, äijygo vuottu oli muatuškale da kui hyvin oldih kesken muatušku da nevesky. Emändäkse oli pitky matku da valdu tavan mugah siirdyi yhten suvun naizes toizen suvun naizele. Miehil oli toizin: ižändän valdu siirdyi tavan mugah tuatas poijale, libo velles vellele, sen mugah valdu jäi yhten suvun jälgeläzile. Taloin ižändäl oli valdu vallita toine emändy, se toiči äijäl rikoi välit perehkunnas da enzimäzekse naizien keskes. Pahat välit perehes voidih koheta sen jälles, konzu nevesky sai enzimäzen lapsen, semmite ku se oli poigulapsi. Suures perehes neveskäl oli enämbi valdua, migu navol, sih nähte kirjutti karjalaine etnograffu Jugo Surhasko. Sen sellittäy miehel olijan naizen stuatussu da ukon kodih tuodu priduanoi. Miehen da naizen ruavot Miehien da naizien ruavot oli keskenäh juattu, ga puaksuh naizet ruattih miehiengi ruadoloi. Sanommo, mies tavan mugah kylvi pellot, semmite ku se oli enzimäine ritualine kylvö. Yhtelläh, ku pidi lienne, konzu mies oli toizis ruadolois da hommis, pellot kylvettih naizet. Vienan Karjalas XX vuozisuan allus suaduloin tiedoloin mugah “kuda-kui varustetut pellot kylvetäh akat, ruadoloi tarkastetah vahnembat da kodih jiännyöt vähät miehet, olettelou muga, ku karjalaine naine iče kyndäy loppussah dai iče kylvöy pellot”. Anuksen lohkol Kukoiniemel rodivunnuh mies XX vuozisuan allus musteli, ku naizet varustettih pellot, miehet kynnettih da kylvettih silloi, konzu kiännyttih keviäl matkois, kus oldih den’goi suamas. Kirjois puaksuh suau lugie, kui “miehien” ruavot ruattih naizet: “Akoil, ku ukkoloi puaksuh ei ole kois, puaksuh pidäy ruadua miehien ruavot – pellol, talois da kyläs: kyndiä muat, varustua hallot, kohendua dorogat”, “naizet puaksuh ruatah miehien ruadoloi, sanommo, kynnetäh muadu”, “karjalaine akku on hyvä ruadai da dovariššu, ei jiä miehes jällele, konzu ukkuo ei ole kois, häi iče ruadau kai ruavot”. Kirjois suadavat tiijot ollah erilazet da se rippuu sit, kui äijy ruaduo oli talois da kyläs, mittumas vuvvenaijas on pagin da kui bohatasti libo köyhästi eli pereh. Tärgei šeikku, kudai muutti nägemyksen sit, mittumat ruavot ollah miehien da mittumat naizien, oldih voinat. Kemin lohkon kyläs elänyh vahnu karjalaine akku muga saneli jogapäivästy elostu Enzimäzen muailman voinan jälles: “Kois nikedä ei ole. Poijat ollah voinal, nevesky halgoloi halgou... Kolme kerdua tänä talven käimmö parziloi tuomah. Saimmo yheksin, toiči kymmeningi rublin päiväs. Toizet enämbän suadih, ga meil täs on kylläl. Moizetgi olemmo ruadajat. Vahnal on 60 vuottu, nevesky on kohtuine”. Kirjutuksen kirjuttai Mihail Bubnovskii, kudai oli äijis Tunguon čupun loittozis kylis, pani merkile, ku kaikkiel vahnat, naizet, neidizet oldih moizis ruadolois, kudamis enne oldih miehet. Tämänmoine elaigu ei olluh tavalline. Naizil oli annettu valdu ruadua miehien ruadoloi, sendäh ku sit oli hyödyy perehele dai kyläle. Toizielpäi ni kerdua ei ole mainittu, ku miehet kačottas kodižiivattoi, ruattas ogrodas libo kabaloittas nänniniekkoi. Naizien ruavot oldih naizien ruattavat, ku mies tartui “akoin ruadoloih” se oli riäzitettävänny da soimattavannu. Tämänmoine tilandeh oli Suomesgi, ku erähät miehien ruavot siirryttih naizile: akat autettih peldoruadolois, jygielöisgi, sanommo, astavoittih, poltettih kaskie, kaivettih ojii, mečästettih da kalastettih. Omassah kirjutukses minä en kirjutannuh nimidä moizis tärgielöis naizien hommis, kui lapsensuandu da kazvatandu, tiedovoičendat da toizet. Tavan mugah XIX vuozisuan keskivälis da lopus miehel olii mual eläi naine eli vahnanaigazien perindölöin mugah. Syömizien varustamine, sobien pezendy, koin kabrastamine, kodižiivatoin kaččomine, lapsien kazvattamine – nämmä da toizet ruavot endizelleh oldih akoin ruavot. Miehien ruado oli den’goin s uandu da perehen elättämine. Yhtelläh, ku lienne pidi, naine erähis ruadolois oli miehen sijas – konzu mies oli eloloi suamas, sluužbas libo voinal.