Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
Tuatan nevvot
История изменений
23 сентября 2024 в 16:36 Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Eli erähäs kyläs starikku kahten poijanke. Tuli hänel igä kuolta. Kučui häi poigii dai sanou: – Poijat, minä olen kuolemas, jätän teile oman perindön. Ga sil työ etto bohattu. Rikkahuttu kallehembat ollah minun kolme nevvuo. Ruvennetto niidy mustamah – elättö bohatannu kogo elaijan. Nevvot minun ollah moizet, pangua mustoh. Älgiä nikenen ies kumardukkua, anna muut kumardutahes teijän edeh. Kai syömizet syögiä mien kel. Muakkua ainos höyhensijal. Starikku kuoli. Poijat unohtettih hänen nevvot. Elettih kui puuttuu, muattih hätken, syödih äijän. Yhtes vuvves kai tuatan den’gat juodih-syödih, toizen vuvven aigua kai žiivatat. Kolmandennu vuon myödih kaiken, midä vai talois oli. Nälgy tuli. Vahnin velli sanou: – Mustattogo ehki, tuattohäi jätti meile vie kolme nevvuo. Häi sanoi, buite niidy mustajen myö voimmo eliä kogo ijän bohatannu. Nuorembi velli nagrahtih: – Minä mustan tuatan nevvot. Ga midäbo net nygöi maksetah. Tuatto sanoi – älgiä nikenen ies kumardukkua, anna muut kumardutahes teijän edeh. Sih näh pidäs olla bohatannu, ga nygöi meidy köyhembiä onnuako nikus ei ole. Vie tuatto käski kai syömizet syvvä mien kel. Ga meile nygöi ni kovua kannikkostu kogo talois ei ole, älä virka metty. Vie tuatto sanoi – muakkua ainos höyhensijal. Mi hyvä olis! Ga kodi on tyhjy, ei ole ni vanunuttu voilokkua alle panna. Vahnin velli hätken oli vaikkaine, sit sanoi: – Nareko nagrat, velli, emmo myö silloi ellendännyh tuatan nevvoloi. Hänen sanois on suuri viizahus. Häi tahtoi, ku myö menizimmö aijoi huondeksel ruadamah pellol, sit jogahine ken astuu siiriči, kumardahes meile. Sit kodih väzyksis da nälläs tulduu meile kannikkoinegi roih magei kui mezi! Dai kova maguandusija roih kaikis pehmevin! Tulien huondeksen brihat mendih pellol ruadamah enne kaikkii. Astutah rahvas ruadoh – tervehyön luajitah, hyviä päiviä da ruaduo toivotetah. Pitkän päivän vellekset ruattih, kodih nälläs tulduu heile kovat kannikot oldih magiet dai uni pal’l’ahal lattiel kaikis paras höyhensija. Muga ruattih joga päiviä dai sygyzyl suadih äijän vil’l’ua dai uvvessah bohatuttih. Kai rahvas ruvettih heidy kunnivoiččemah. A vellekset ielleh ainos musteltih tuattua hyväl sanal da kiitettih hänen nevvoloi.