Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Ozakaz statj. Kut olen tedištanu ičein ezitatoiš

История изменений

24 сентября 2024 в 11:13 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Iče olen vepsläine, elän Petroskoiš. Minun tatoi, Nikolai Nikonovič Popov, sündui Šoutjärves vodel 1931 vepsläižes perehes. Baboi da dedoi, Nikon Vasiljevič i Anna Sem’onovna (norudes Kurikova) Popovad, tegiba svad’ban vodel 1921. Hö eliba Šoutjärven Pagast-küläs, kus sünduiba-ki heiden koume vanhembad poigad – F’odor, Aleksandr i Nikolai – da tütär Zoja. No 1930-vozil pereh sirdihe Kondopogalidnaha, kus sündui völ üks’ poig, Vladimir. Konz zavodihe voin, dedoi da vanhemb poig F’odor mäniba frontale, a baboi lapsidenke evakoitihe Uralale, Permin agjaha. Sil aigal baboi oli kohtukahan norembal poigal, Jurijal, kudamb sündui voden 1941 augotišes, jo pagovendan aigan. Perehen istorijas da ezitatoiš mö tezim vähän, läz’ nimidä. Tezim vaiše, miše dedoil oli vel’l’ Mihail da sizar Jekaterina, kudamb eli monastiriš. Mugažo tezim, miše ken-se ezitatoišpäi oli papin. Konz olin penen lapsen, baboinnoks da dedoinnoks adivoihe tuleskeliba Petroskoišpäi dedoin vel’l’ Mihail da tatoin bratanad i sestrijad. Minun vanhemb sizar muštab heid ani hüvin, a minä en. Sem’onovna-baboil (muga mö händast kucuim) oli sizar Tatjana da velled Mihail i F’odor. Opalaks, konz baboi da dedoi oliba jo kolnuded, kosketimoiš heimolaižidenke harvemba, a konz elospäi oliba lähtnuded vanhembad-ki, ka mugoine-ki kosketuz kadoi. Nügüd’ žalleičem siš, miše em olnugoi küzunuded baboil da dedoil heiden edeližes elos i em olnugoi kaičenuded muštho perehen istorijad. Nacein, äjil ristituil tegese muga. Konz oled nor’, sinai om toižid melentartusid, i vaiše oldes aigvoččen zavodid meletada ičeiž juriš. Laps’aigan en tedand da en kulend vepsän kel’t. Tatoi el’genzi vähäižen da mušti erasid virkehid, no hän iče ei pagižend vepsäks: konz tatoi sirdihe Kondopogaha, dedoi kel’di händast pagižemaspäi vepsän kelel. Nägub, nece kaik oli sil aigal, konz voden 1937 jäl’ghe vajehtihe valdkundan politine pol’, mi koski vähäluguižid igähižid rahvahid, i vepsän pagin kel’tihe. Möhemba-ki, konz poigad oliba jo nainuded, baboi sanui: “Kaik minun milläd oma venälaižed, i sikš tariž pagišta venäks”. No erašti, tuleskeldes heimolaižiden adivoihe tules-keldes, hän kaiken-se johtuteli ičeze kodikel’t i oli voimuz kundelta vepsläšt paginad. Voden 2020 vilukus ani muite tedištin, miše Petroskoiš Karjalaižiden, vepsläižiden da suomalaižiden kel’keskuses sätas vepsän kelen kursad, i sid’-žo kirjutimoi niihe. Minä mel’düin opendamižehe – nacein, sihe painastiba jured da genad. Minei oli melentartušt kaik: vepsän kel’, vepsläižiden istorii, kul’tur da veroid. Ühtnin erazvuiččihe konkursoihe, “Vepsän kul’tursebran” azjtegoihe, kävuin “Vepsläižed besedad” -paginklubaha, eskai iče omblin keskaigaližen vepsläižen kost’uman. Männuden voden sügüzel kursile tuli uz’ openik – Svetlana Kuzina. Mö lodaiškanzim hänenke da tedištim, miše meil om ühthižid jurid Šoutjärvespäi (Il’inskaja-küläspäi), ühthine praprapradedoi Andrei Jevdokimovič Popov (sünd. v. 1808). Tuli muga, miše minä da hän olem sizared videndes sugupol’ves – nece oli ani varastamatont da ilokast! Svetlana om amu oppinu ičeze sugun istorijad, hän abuti-ki minei löuta tedoid meiden ezitatoiš. No kaikid melentartuižemb uziš t varasti völ edes. Necen voden 9. semendkud lugin uzištoid Internetas da muite nägištin kirjutesen, mitte zavodihe sanoil: “Petroskoiš veteran kaiči lapsed valdakahas hebospäi...”. Tahtoin tedištada enamba siš i läksin “Gubernija Daily” -lehtpolele lugemaha azjas enamba. Kirjuteses starinoitihe frontan saldatas, požarmehes Grigorii Mihailovič Popovas da hänen poigas Mihailas, kudambad oliba radanuded požarerištos enamba 40 vot. Sigä oli kirjutadud, miše Grigorii sündui vodel 1925 Šoutjärven rajonan Pagast-küläs, a hänen tat oli tetaban mastarin – Karjalaiž-Suomalaižen Sovetskijan Socialistižen Valdkundan arvo stadud pusepän. Lugedes en voind uskta ičein sil’mile, kaik oli kuti meiden perehen starinoiš: tezin, miše dedoil oli vel’l’ Mihail, a tatoil oli bratan Grigorii, heiden sündundsijan oli Pagast-külä-ki dai minun dedoi, tatoi i däd’ oliba pusepin. Kai ken ližaks, kirjuteses oliba Grigo rijan fotokuvad, miččil hän mil-se koskui kut Nikon-dedoihe, muga i minun tataha. Siloi- žo starinoičin siš ičein sizarele L’udmilale. Hän lugi kirjutesen i vahvištoiti, miše fotoil oli meiden heimolaine, Griša-däd’. Sil-žo päiväl kirjutin “Gubernija Daily” -lehtpolen radnikoile, starinoičin azjas i pakičin siš, miše kut-ni ühtenzoittas Mihail Popovanke, jätin heile ičein telefonan nomeran. Varastim, konz meid sidotas Mihailanke, da olim holiš siš, midä hän meletaškandeb uziš heimolaižiš. Pit’kiden praznikoiden jäl’ghe, ezmäižel-žo radpäiväl, minei sanutihe, miše kaik tedod anttihe MČS:an Veteranoiden nevondištoho. I tegihe čud: siš minutaspäi ei mänend časud-ki, konz Mihail iče zvoni minei. Mö pagižim ani pit’kha – en voi kuvata sanoil, miččed ozakahad mö olim, miše tundištimoiš toine toiženke! Kerdalaz ladim vastuses-ki. Päliči nelläs päiväs, lähembaižel lebupäiväl, mö L’udmila-sizarenke läksim adivoihe Mihailannoks da hänen Svetlana-akannoks. Hö eläba Kl’učevaja-lidnanlaptas varmedas pupertiš, miččen sauvoi Mihailan tat – Griša-däd’. Mö starinoičim erazvuiččid starinoid perehes, kacuim fotokuvid, eskai pajatim pajoid (Mihail ani hüvin vändab gitaral i bajanal). Meil kaikil oli mugoine tundmuz, aniku olim tundnuded toine tošt jo ani amu, hot’ vastsimoiš-ki ezmäižen kerdan. Mihailalpäi tedištim äjan ut da melentartušt dedoin i hänen vellen perehes. Kaikid arvokahambaks jäl’gestuseks, mitte Mihail sai ičeze dedoilpäi, tegihe vanh lehtik. Sen lehtpolil Miša-dedoi starinoiči ičeze elos ani laps’aigaspäi. Muga mö tedištim, miše hö oliba Šoutjärven volostin Pagast-küläspäi manradnikan perehespäi. Meiden pradedoi Vasilii Petrovič Popov da prababoi Varvara Nikonovna radoiba mal: heil oli läz kaks’ gektarad kündmad da nit, a mugažo hebo, lehmäd, lambhad i kanad. No sidä ei täudund sihe, miše antta perehele kaiked tarbhašt, i sikš keväzil da sügüzil pradedoi lähtli Krasnoje Selo -lidnaha samaha enamba dengoid elämižeks. Sigä hän radoi st’okul- da pumastarin. Vanhemban tütren Jekaterinan pradedoi todeks oigenzi monastirihe – siloi Jekaterinale oli 10 vot, – kus tütär mäniti äi vozid. Konz Miša oli 14-vozne, a Nikašale (muga pradedoi kucui händast) oli kahesa vot, prababoi koli i pradedoi nai toižel naižel. Lujas tarkas Miša-dedoi starinoiči siš, kut vodes päliči tatoi oigenzi händast loičijoidenke Soloveckii-monastirihe, mitte elomišt sigä oli, kut hän eli monastiriš da tegihe pusepäks, kut hän pajati pühäkodin horas. No vodes päliči dedoi pördihe kodihe abutamha tatale manradoiš, a sid’ hö ühtes läksiba Krasnoje Selo -lidnaha, miše sada dengoid. Miša-dedoin lehtik lopihe starinal aigan polhe Redukun valdankumaidusehesai: siš, kut norišt iloitelihe besedoil, kut jogahižes küläs tehtihe ortodoksižed praznikad. Om žal’, miše ičeze velles, meiden rodnijas dedoiš, lehtikos oli kirjutadud ani vähän. Konz olim lugenuded lehtikon lophusai, mö čududelimoiš Miša-dedoin hüvähä muštho – hän mušti kaik tarkkohtad, päivmäräd, lugud, – a mugažo meid čudutoiti se, kut oikti da sel’ktas dedoi kirjuti kacmata sihe, miše hän lopi vaiše koume klassad. Eskai siloi, konz Miša-dedoi mokičiškanzihe ičeze kibuspäi, hän openzihe kirjutamha hural kädel da jatksi kirjutada starinoid, i hänen kirjutandlad oli ani čoma. Opalaks, dedoi ei ehtind starinoita meile lophusai ičeze elos. Hän ei ehtind starinoita siš, miččed perehed oliba hänel da vellel, siš, kut hö ühtes sauvoiba Šoutjärves suren kaks’žiruižen pertin kahten perehen täht, siš, kut hö ühtes läksiba Kondopoga-lidnaha saumaha bumagantegendkombinatad. Vastusen jäl’ghe starinoičim kaikes meiden sestrijoile – meid om jänu vaiše kuz’ mest kacmata sihe, miše baboil da dedoil oli ühtes 14 vunukad. Hö-ki lujas tahtoiba tundištadas Mihailanke. Hän tarjoiči kaikile ajelta meiden ezitatoiden kodimale, Šoutjärv’-külähä, da ecta sigä sijad, kus seižui heiden pert’. Mihail tedab, miše voinan jäl’ghe siš pertiš oli läžundkodi i miše 1980-vozil pert’ muretihe. Lujas tahtoim oleskelda sigä, kus eliba baboi dedoinke i kus kazvoiba meiden vanhembad. Kezakun lopus mö jäl’gmai ajoim ezitatoiden kodimale. Ezmäi kävuim Vepsläižehe etnografižehe muzejaha – nece oli ani melentartuine ekskursii: kaks’ časud meile starinoitihe vepsläižiden elos da muzejas. Muštho jäi äi mel’kuvid da tundmusid, sikš miše süvenim enččen elon istorijaha, ičemoi rahvahan kul’turaha da veroihe. Mö kävelim madme, miččel oli Pagast-külä, naprim löuta sijad, kus seižui Popoviden – Mihailan da Nikonan – pert’. Om jänu völ äi tundmatomid tedoid meiden ezitatoiden polhe. Meletan, miše jatktam ecindad i udes ajam Šoutjärvehe. Olem ihastusiš: nügüd’ meil om vel’l’ i mö kaik tahtoim kosketadas toine toiženke. Om taht, miše meiden lapsed da vunukad mugažo tedaižiba ičeze jurid da muštaižiba niiš, miše hö ei keradaižigoi muruišpäi meiden perehen istorijad. I naprim antta heile kaiken, midä tedam iče.