Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Houkka poiga

История изменений

28 сентября 2024 в 09:59 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Šanon mie šuarnazen. Šuarnua¦-¦vuarnua, Lyngiä leppiä, Palavua šeppiä. Elettih ennen eliässeh ukko, akka. Oli heilä kolme poigua. Kakši oldih hajukkahat, a kolmaš oli houkkane. Hyö oldih paimenissa. Paimenettii lambahie. Yhen kerran muamo työndi viemäh obiedua Ivanuška¦-¦duračkan. Paisto muamo olad’d’ua. Pani šinne maiduo, kukšinan maiduo. Pani liha¦rokkua i työndi houkan poijan viemäh. Luzikkua pani. Läksi viemäh. Šiä ves’ma hyvä. Kuvahane jällesti aštuu Ivanuška¦-¦duračkalla. Hiän kačahtau oigieh kädeh. Kaččou – kuvahane. Hiän i šanou: – Šie, houkkane, midä miula jällesti kopitat? Šiula šyyvä min¦go pidäy? Ottau, luou lizikanluzikan. Kodvazen aštuu, kačahtau – tuaš kuvahane hänellä jällesti. – Šiula midä pidäy, houkkane? Tulet miula jällesti. Luou padazen maijonke¦na. Kodvane tuaš luou rokan, liha¦rokan. Bronit lennetää, n’okitaa. Rebo hyppäi tuhjosta, maijot šöi. Tuaš aštuu, purdilozen luou. Kaikki šubi luokši, luokši vakkazešta. Mäni šinne vellilöillyö. Vakkane tyhjäne, leibiä evle, olad’d’oida ev. Vellet kyžytää. – Missä šiel ollaa? – A ka tämä houkkane miula jällesti tulou, mie kaikki šubi hänellä i luokšin. Vellet i šanotaa: – Nu paimenna. Myö lähemmä nyt obiedalla. Jäi houkka poiga paimendamaa. Kaikki lambahat tukkuzeh keräi. Šai veiččyön kormanista, kaikki šilmät heildä kaivo. Tuldii vellet obiedalda. Lambahat tukušša. Vellet kyžytää: – Mintän ollah lambahat tukušša? – Hukka tuli. – A mintäh hieläheilä verdä tulou šilmistä? – Bronit n’okittii. Ka i kaikki.

28 сентября 2024 в 09:50 Ирина Новак

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Elettih ennen eliässeh ukko, akka. Oli heilä kolme poigua. Kakši oldih hajukkahat, a kolmaš oli houkkane. Hyö oldih paimenissa. Paimenettii lambahie. Yhen kerran muamo työndi viemäh obiedua Ivanuška¦-¦duračkan. Paisto muamo olad’d’ua. Pani šinne maiduo, kukšinan maiduo. Pani liha¦rokkua i työndi houkan poijan viemäh. Luzikkua pani. Läksi viemäh. Šiä ves’ma hyvä. Kuvahane jällesti aštuu Ivanuška¦-¦duračkalla. Hiän kačahtau oigieh kädeh. Kaččou – kuvahane. Hiän i šanou: – Šie, houkkane, midä miula jällesti kopitat? Šiula šyyvä min¦go pidäy? Ottau, luou lizikan. Kodvazen aštuu, kačahtau – tuaš kuvahane hänellä jällesti. – Šiula midä pidäy, houkkane? Tulet miula jällesti. Luou padazen maijonke¦na. Kodvane tuaš luou rokan, liha¦rokan. Bronit lennetää, n’okitaa. Rebo hyppäi tuhjosta, maijot šöi. Tuaš aštuu, purdilozen luou. Kaikki šubi luokši, luokši vakkazešta. Mäni šinne vellilöillyö. Vakkane tyhjäne, leibiä evle, olad’d’oida ev. Vellet kyžytää. – Missä šiel ollaa? – A ka tämä houkkane miula jällesti tulou, mie kaikki šubi hänellä i luokšin. Vellet i šanotaa: – Nu paimenna. Myö lähemmä nyt obiedalla. Jäi houkka poiga paimendamaa. Kaikki lambahat tukkuzeh keräi. Šai veiččyön kormanista, kaikki šilmät heildä kaivo. Tuldii vellet obiedalda. Lambahat tukušša. Vellet kyžytää: – Mintän ollah lambahat tukušša? – Hukka tuli. – A mintäh hielä verdä tulou šilmistä? – Bronit n’okittii. Ka i kaikki.