Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Usko

История изменений

28 октября 2024 в 15:36 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: ¹ Uskon vuoh roih tovekse se hyvä, kudamah nad՚eijahes, uskon vuoh nähtäh se, midä ei sua nähtä. ² Jumal oli mieldynyh ammui elänyzih tuattoloih heijän uskon täh. ³ Uskon vuoh myö ellendämmö, gu muailmat on luajittu Jumalan sanal, i se, mi on nägevis, on roinnuh nägymättömäs. ⁴ Uskon vuoh Aavelin tuodu žertvu oli Jumalale kallehembi gu Kainan tuodu. Sendäh gu Aaveli uskoi, Jumal ozutti händy oigiekse, gu otti hänen lahjat; uskon kauti Aaveli pagizou vie kuoltuugi. ⁵ Uskon vuoh Hanokkua otettih mualpäi surman nägemättäh. Händy ei löytty, Jumal otti händy. Häi, näit, jo enne otandua oli elänyh Jumalan mieldy myö – nenga häneh näh sanotah Pyhis Kirjutuksis. ⁶ A uskottah ei sua olla Jumalale mieldy myö. Sil, kudai tulou Jumalan edeh, pidäy uskuo: Jumal on olemas, i Häi maksau hyväl niilöile, ket Händy ečitäh. ⁷ Uskon vuoh Noi heityi Jumalan tahtoh, konzu häi sai viestin moizes, midä vie ei olluh nägevis.^ Häi luadii umbilautan, i muga piäzi surmas kai hänen pereh. Hänen usko azui muailmale suvvon da andoi hänele ičelleh sen, min suajah uskojat – häi piäzi oigiekse Jumalan ies. ⁸ Usko käski Avraamale kuulta Jumalan kučundu da lähtie sih muah, kudaman Jumal uskaldi andua hänele.^ Häi lähti matkah, tiedämättäh kunne menöy. ⁹ Sendäh gu häi uskoi, häi tulolazennu azetui elämäh uskaldettuh muah da eli sie stuanulois.^ Muga elettih Isakku da Juakoigi, kudamat sežo suadih se uskalmo. ¹⁰ Avraam vuotti linnua, kudamal on luja alustu da kudaman Jumal iče duumaičči dai luadii. ¹¹ Hänen akku Sarra sežo uskon väin vuoh sai lapsen, hos oli lapsensuamatoi dai lapsensuanduigägi oli jo jällel, no häi pidi uskottavannu sen sanua, kudai uskaldi. ¹² Sikse yhtes, miehen väin kaimannuos, rodih muga äijy rahvastu, mi on tiähtie taivahal i mi lugemattoman äijy on čuuruu meren rannal. ¹³ Hyö kaikin kuoltih uskonke sih, midä oli heile uskaldettu, hos hyö ei suadu sidä.^ Hyö vai loittonsah nähtih se, oldih hyväs mieles da sanottih iččie vierahikse da tulolazikse mual. ¹⁴ Ket nenga sanotah, hyö sil ozutetah, gu ečitäh omua muadu. ¹⁵ Gu heijän mielis ollus mua, kudamaspäi hyö tuldih, hyö voidanus mennä sinne järilleh. ¹⁶ No hyö ečitäh parembua kohtua, taivahallistu, sendäh Jumal ei huijustai heidy, a andau sanuo iččie heijän Jumalakse.^ Häi jo linnangi heile varusti. ¹⁷ Uskon vuoh Avraam, konzu Jumal opii hänen mielii, toi žertvakse Isakan.^ Avraam oli valmis andamah aino poijan žertvakse, häi, kudai oli suannuh uskalmot ¹⁸ da kudamale oli sanottu: «Isakas jatkuu sinun rodulangu». ¹⁹ Häi smietii, Jumal voibi nostattua kuollieloisgi, i muga häi sai järilleh oman poijan.^ Se buitegu nouzi kuollielois. ²⁰ Uskon vuoh, mieles pidäjen tuliedu aigua, Isakku blahoslovii omii poigii Juakoidu da Isuavua. ²¹ Uskon vuoh Juakoi kuoltes blahoslovii Josifan mollembii poigii da moliihes savakon piäh kumarduhuu. ²² Uskon vuoh Josif kuolendua vaste otti paginoih sen, gu Izrail՚an rahvas lähtöy iäre Jegiptaspäi, da n՚evvoi, midä jälles ruadua hänen luuloinke. ²³ Usko käski Moisein vahnembile kolme kuudu peitellä poigua, gu hyö nähtih, mittuine kumman čoma on lapsi, eigo varattu faraonan käskyy. ²⁴ Moisei uskoi, i sendäh suurekse kazvahuu ei tahtonuh olla faraonan tyttären poijannu. ²⁵ Häi parembi valličči gor՚at yhtes Jumalan rahvahanke, migu riähkän vuoh suavut lyhytaigazet ilot. ²⁶ Häi pidi Hristosan täh tirpettyy huigiedu kallehembannu migu kai Jegiptan bohattuot, gu nägi ies tulijan palkan. ²⁷ Uskon täh häi lähti Jegiptaspäi eigo varannuh suarin vihua.^ Häi buitegu nägi Nägymättömän i sendäh oli lujannu. ²⁸ Uskon täh Moisei enne lähtendiä käski Izrail՚an rahvahale pidiä Äijiäpäiviä da voijella uksenpielizet verel, gu anheli, kudai tuli tappamah jegiptalazien enzipoigii, ei koskis izrail՚alazien lapsii. ²⁹ Uskon väil izrail՚alazet astuttih Ruskiesmeres poikki gu kuivua muadu myöte, no ku jegiptalazet opittih ruadua muga, hyö kaikin upottih. ³⁰ Uskon väil kuavuttih Jerihonan linnan kiviseinät, konzu niilöis ymbäri oli astuttu seiččemenny päivänny. ³¹ Uskon vuoh karguaju naine, Ruavu, hyvin vastai tiijustelijoi, i sendäh ei kuolluh yhtes sanankuulemattomienke. ³² Midä täh vie ližiäzin? Minul ei täydys aigua sanella Gideonas, Varakas, Samsonas da Ijeffas, Davidas, Samuilas da toizis Jumalan iänenkandajis, ³³ kudamat uskon väil voitettih valdukundii, piettih oigevuttu väis da suadih uskaldettu. Hyö salvattih leijonoin kijat, ³⁴ sammutettih tulen vägi da vältyttih miekan teräs. Hyö oldih väittömät, no roittih vägevikse, oldih lujat toras, hyö ajettih iäre vihaniekoin torajoukot, ³⁵ naizet suadih omii kuolluzii elävinny järilleh. A erähii muokattih kuolendah suate, hyö ei otettu heile tarittuu vällälepiäzendiä, gu piästä parembah kuollieloisnouzendah. ³⁶ Toizet suadih kiruondat dai rozgat, da vie čiepit da tyrmät. ³⁷ Heidy kivitettih kuolendah suate, pilattih kahtekse, tapettih miekal. Hyö käveltih lambahan da kozan nahkois, tirpettih hädiä, heidy ahtistettih da muokattih. ³⁸ Hyö oldih liijan hyvät tälle muailmale, sikse heil pidi kävellä mägilöis da elämättömäs muas, eliä kallivokololois da muahavvois. ³⁹ Kaikkih nämih ristikanzoih näh on sanottu hyviä heijän uskon täh, no sidä, mi oli uskaldettu, hyö ei suadu, ⁴⁰ gu Jumal oli kaččonuh meih niškoi parembua.^ Sendäh hyö vai yhtes meijänke piästäh sinne, kus täyttyy kai.