Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Armas Lamminselgy

История изменений

15 ноября 2024 в 14:12 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Priäžän kylän eläi Tatjana Korz’uk saneli omas jo häviemizilleh olijas kyläs, kuduas meni hänen lapsusaigu. Erinomaine kylä Priäžän piirin piendy Lamminsellän kyliä aigu žiälöimättäh hävittäy muailman kartalpäi. Ga se on endizelleh elävy Priäžän kylän eläjän Tatjana Korz’ukan mustos. – Hiilavien šipainiekoin duuhu, karasinlampan tulut pilkettäy stolal, buaban hyväntahtozet silmät, nenäh tulou vaste niitetyl heinäl, se kai ongi minun lapsusaigu, kudai meni Lamminselläs vuozinnu 1960-1970, hel’l’ah sanoi naine. Jo kaksikymmen seiččie vuottu Tatjana Petrovna eläy Priäžäs. Täs häi ruadoi, lähti eläkkehele, sai lapset, ga yhtelläh syväindy vedäy Lamminselgäh. Himoittau käveltä kaidoi uuliččoi myöte, hengittiä parandajua ilmua, sevätä koivu, kudaman häi istutti školas opastujes. Talvel Lamminselgy on tyhjy. Kezäl erähis talolois eletäh duaččuniekat. A konzutahto täs elaigu kiehui, kuului lapsien iänilöin da starikoin karjalankielizii viizahuksii. – Pahakse mieldy, ylen on vähä tieduo Lamminselgäh nähte. Vahnoi kandueläjii jo ei ole, kyzyö ei ole kel. A minul ylen äijäl himoittas säilyttiä musto omas roindukyläs. Anna minun mustelmat roitah pienenny panoksennu oman rannan histourieh, sanou Tatjana. Vuvven 1873 “Eländypaikoin luvettelun” mugah, kyläs oli 11 pihua. Eläjii oli 77 hengie: 38 miesty da 39 naistu – kaikin karjalazet. Vuvvekse 1905 liženi vie 9 pihua da 52 eläjiä. Täs ollah kai tiijot. Läs jogahine taloi kyläs nygöi voibi sanuo arhitektuuran mostomerkikse. Kulikovien, T’uminoin, Dolgojevien talolois nägyy vahnoi čomii elementoi. Muite kylän ilmu on täyzi vahnan aijan duuhuu. Täs on ylen hil’l’u. Täs konzutahto rahvas elettih, ruattih, igävöittih da piettih iluo, mietittih pluanoi tuliekse aigua. Tuaksepäi lapsusaigah Huondes. Kalenduaras on talvikuu 1961. Tan’al oraskuus täydyi nelli vuottu, hänen L’us’a-sizärele – viizi. Kätkyös čuhkau puolivuodehine Andr’uša-velli. Tyttö havačui päčis palajien halgoloin račkeheh. Tahnuos möngyy Neka-lehmy, liäväs bliämitäh lambahat. Muamo da buaboi jo paistah keskenäh karjalakse da hälistäh päčin luo midätahto karasinlampan valgies. Stolal pöhkyttäy samvuaru. Sen pani kiehumah tuatto da iče lähti luadimah pärielöi levon kattamizekse. Pereh eläy vie pruavodied’oin tuatan nostetun suuren kaksikerdazen viiziseinäzen taloin toizel kerroksel. Taloin enzimäzel kerroksel eläy t’outa, muaman sizär. P’otr Mihailovič da Ol’ga Vasiljevna Kempiläzien kois ei ole nimidä ligua: laučat seinien yliči, stola keskipertii, perindökse jiännyh kamodu, raudahine magavosija reunuksienke, kuvotut hurstit lattiel. Päččii voijettih Mikkilänjärven savel. Kuivettuu päčči rodih valpahansinizekse. Tan’a suvaičči nuolta päčin kulmii. Yhtes pertis oldih kangaspuut – kylän eläjäh niškoi se oli suurennu rikkahuksennu. Ei jogahizel Lamminsellän eläjäl se olluh. Mustelmien čiluloi Kylä oli čoma: enimät taloit kokotettih mäil, kus eligi Kimpeläzien pereh, kyläs ymbäri ollah Vedlozerskii-souhozan kartohku-, kagru- da hernehpellot. Peldoloin tagan – meččy, kunne lapset käydih muarjah da gribah. Vuozinnu 1960-1970 rahvastu eli 19 talois. Kaksi niilöis jiädih tyhjäkse Suuren Ižänmuallizen voinan jälles – niilöin ižändät lähtiettih evakkoh da järilleh ei tuldu. Sih aigah kyläs oli kaikkie Nevvostoliiton rahvahah niškoi: hebotahnut heboloinke, vahnat aitat, kus piettih jyvii, laukku, škola, kluubu, kartohkukuoppu. Kylän allus Heččulan puoles tien luo oli kaksi riihty. Sanakse, riihi katoksenke, kudai nygöi seizou Kižin suarel, on sežo Lamminsellän. Mustau naine časounangi, kudai seizoi kalmužinmuan reunal. Sit oldih vahnat obrazat, kudamii čomendettih kirjoindetut käzipaikat. Kunnos časounua piettih paikallizet buaboit. Nygyaigassah časounas ni aluskivii ei jiännyh. Ruabo – eloksen taba Kylän lapset käydih školah, kudai oli Ol’ga Fedotovna T’uminan kois. Taloin pertizes lapset opastettih kahteh vuoroh nelli kluassua. Yhtes kluasas oli kolme-nelli hengie. Opastai oli yksi kaikile. Nelländen kluasan jälles lepset jatkettih opastuo jo Sissozen kylän školas. – Meijän urokat mendih karasinlampan valgies. Enzimäzeh kluassah minä konzu lähtin, ni sanastu en maltanuh karjalakse, mustelou Tatjana. Päivykodii Lamminselläs ei olluh, lapsii kačottih buabat. – Kezäl meijän lapsien ruavonnu oli ajua lambahat liäväh. Toiči boššii pidi eččie kogo illan aloh. Toiči bošši iče ni mennyh ei, pidi sarves vediä. Oh i puutui toiči meile urualois žiivatois – min verdu kerdua pagenimmo heis piä kolmandennu jallannu, jatkau hyväs mieles Tatjana. Kezäl Tan’a da L’us’a käydih viele. Hyö valettih vetty pienih rengizih da kannettih korendol. Lamminsellän endizet eläjät tässäh mustetah sen vien maguu: vähäzel magei da vilu. – Puarmois ei olluh piäständiä. Ainos kummeksin: jalloin ual vezi näčkäy, a myö heiniä kuivuammo. Ruado meile ei olluh kurituksennu, se oli eloksen tavannu, sanou Tatjana. Rahvahan oza Kylän rahvas elettih kyllyös, iče suadih muarjua da gribua, lihua da kalua, maiduo, kartohkua. Oligi kyläs pieni laukku, kus myödih leibiä, kalua, siemenvoidu puččilois, karasinua, muilua, sukkii, kirzusuappualoi, kangastu, kuatančoi, alussobii, paikkoi da toizii pättävii tavaroi. Laukku vie oligi tiedokeskuksennu, kus rahvas taratettih kuulumizii. Ven’an uudizii rahvas tiijustettih lehtilöis, vie paikallizeh kluubah toiči käydih luvendoloin lugijat, hyö annettih tieduo eri tiemoih. Kluubu Lamminselgäh nostettih vuvvennu 1962, sinne toiči käi kai kinomehuaniekku. Häi pani ruadamah motoran, kudai andoi sähkyö, da ozutti fil’mua. Onnuako vuvvennu 1964 kyläh tuldih montažniekat, azetettih paččahat, raadivo- da sähkölangat. Kluubah azetettih telefon – yksi kogo kyläle. Myöhembi kluubah pandih televiizorgi, kaččomah sidä käydih kogo kyläl. Avvuttua toine toizele Kylän rahvas elettih sovus. Tatjanan vahnembat käydih yksinäzien vahnuksien luo, tuodih piiraidu, kalua da muudu. Kerran kezäl kylän mužikat nostettih koin yhteh buabah niškoi, kudamal ei olluh rodn’ua. Muga hyö kiitettih Paraskovja Gerojevua sit, ku häi kazvatti da kaččelii monii lapsii kyläs. Händy vuorokkai rahvas otettih omih kodiloih kaččomah heijän lapsii. Lamminsellän kyläpruazniekannu oli Iivananpäivy. Kyläh tuli gost’ua susiedukylispäi, rahvas piettih iluo pihal: buaboit istuttih laučoil, nuoret kižattih. Oma kodi tyhjeni Kimpeläzien taloi tyhjeni nellitostu vuottu tagaperin. Nygöi se jo ei päi eländäh niškoi. Tatjanal on pahua mieldy, ku silloi ei olluh den’gua sen kondoh panemizeh. Yhtelläh Tatjana Korz’uk piätti, kui voibi säilyttiä musto Lamminselläs. Tatjana Petrovna kävyy Priäžän etnokeskuksen tyves ruadajah paginkluubah. Tämän vuvven aloh etnokseskukses piettih Minun lapsusaijan kylä -projektu, kudaman mugah pandih tallele “uinonnuzien kylien” endizien eläjien mustelmat.