Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Šuorah kouluh

История изменений

18 ноября 2024 в 12:52 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Tuli aika miän čikkoni kera lähtie enšimmäiseh luokkah. Myö kun olemma kakšoset, ni šyyškuun 1. päivänä yheššä kouluh šuoriutumaki. Mamma anto meilä koulupuvut – pruunin väriset mekot, kumpasih hiän iče ompeli valkiet kaklukšet, šekä valkiet peretnikät ta valkiet rušetit. Myö panima kaikki piällä ta tulima niin vorssoiksi! Myö šeisoma muamon ieššä ta kuuntelima hänen n’euvoja matkah lähtiessä. – Aštukkua šuorah kouluh! Još myöhäššyttä, ni kouluh teijät ei piäššetä! Šiih aikah myö uškoma joka ša-\nah, erityisešti mie. Ta mie maltoin kaikki šanat šuorah, ilman peittošyitä. Mie kyšyin mammalta: – A miteinpä myö šuorah lähemmä? Šielä vet on aitoja. Pitänöykö meijän niijen piäličči karhata? Voipiko meijän vähäsen vinoh kiäntyö? Muamo kačahti miuh šurkiešti: – A-voi-voi, Lil’ka, konšapa šie malttamiseh piäšet? No, moušot hoti koulu lisyäy šiula älyö. Kouluh juoškua polkuo myöten, šuorah polkuo myöten, elkyä kunnena kiäntykkyä. A mie kun olin hyvin rauhatoin ta paikalla pisymätöin, ni kuni kouluh aštuma, mie jo kerkisin lanketa lätäkköh ta likauttua valkien juhlaperetnikän. Itun kera juoksin kotih ta šanoin mammalla: – Enämpi en lähe kouluh! Muamo rauhotti miut, anto toisen, muššan peretnikän ta käški: – Ruttoh, piä kolmantena jalkana juokše kouluh! Mie kerkisin vain avata šuun, jotta kyšyö: “Mitein še niin?” Kun mamma jo šano: – Juokše, mie šanoin! Niin mie juoksinki. Kerkisin tavata čikon koulun kynnykšellä. A Lida niin ihaštu! Hiän ei tahton ilman milma aštuo kouluh. Niin meilä alko pitkä kouluelämä. Nyt še mie jo viisaššuin, maltan kaikki šanat ta niijen peittošyyt. Tottaš, koulu autto…