Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Jumalan viessintuoja Joona

История изменений

03 февраля 2025 в 13:00 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Jumala työnši viessintuojan Joonan Assirijan piälinnah Ninevih šanuon: «Mäne Ninevih, tuoh šuureh linnah, ta ilmota šielä, jotta mie, Jumala, olen nähnyn šen pahuon ta rankasen šitä». Vain Joona piätti puata Jumalašta ta lähtie meren tuakši Tarsisin linnah. Hiän mäni Jafoh rannikolla ta ečči šatamašta laivan, mi oli lähöššä Tarsisih. Makšettuo laivamatan hiän nousi laivah ajatellen piäššä meren yli pois Jumalan šilmistä. Kušša vain laiva olkosi šelällä, Jumala nošti ankaran myrškyn. Nousi šemmoni šiä, jotta laiva oli hajuomaisillah. Merimiehet kokonah hätäyvyttih ta jokahini heistä kučču apuh jumaluah. Laivua keventyässä hyö luotih mereh kaikki laivašša olijat tavarat. Joona laškeutu laivan pohjaošah ta rupesi muate. Šielä hiän makasi nyt täyveššä unešša. Arpua luomalla merimiehet piäštih piällä, jotta Joona on šyyllini täh heijän onnettomuuteh. Joona jo ennein oli kerton miehillä šiitä, jotta hiän on Hospotie, Jumaluah pavošša. Nyt miehet kyšyttih Joonalta: «Mitä meijän ois ruattava šiula, jotta meri tyyntyis?» Joona vaštasi: «Luokua milma mereh, niin meri tyyntyy. Olen varma, jotta mie olen šyyllini täh kauhieh myrškyh». Merimiehet vielä yritettih šoutua laivua jälelläh rantah vain ei jakšettu, a myršky vain kiihty. Šilloin hyö otettih ta lykättih Joona mereh. Meri laiveni. Tämmöistä nähtyöh miehet varattih ta kunnivoitettih Jumalua, uhrattih hänellä lahjakši šiivatta ta annettih pyhie lupaukšie. Vain Jumalan käšyštä šuuri kala nielasi Joonan. Joona joutu olomah kalan marašša kolme päivyä ta kolme yötä. Šielä kalan šiämykšissä ollešša hiän moli Jumalua. Šen jälkie Jumala käški kalan okšentua Joonan pois kuivalla mualla. Tämän jälkie Jumala šano viessintuoja Joonalla toisen kerran: «Mäne Ninevih, tuoh šuureh linnah, ta ilmota šielä še min mie olen šiula šanon». Tällä kertua Joona totteli ta läksi Ninevih. Linnah tultuo hiän alko ilmotella pihoilla: «Jäi nelläkymmentä päivyä, šiitä Ninevie hävitetäh». Kun Ninevin čuari kuuli šen, hiän nousi valtaistumeltah, heitti sviitkah, šuorisi värččisih vuatteih ta istuutu pölyh. Hiän käški ilmottua ympäri linnua: «Ei ihmiset eikä elukat, ei lehmät eikä lampahat šua maistua ruokua eikä juuvva vettä. Karjua ei šua piäštyä laitumella. Kaikkien, šekä ihmisien jotta elukkojen on šuoriuvuttava värččivuatteih ta täyttä voimua kučuttava Jumalua. Moušot šilloin Jumala muuttau meininkih, heltyy ta hänen viha šammuu, ta myö pelaššumma». Kun Jumala näki, jotta nineviläiset kiännytäh pois riähäštä, hiän muutti mieleh eikä enämpi šallinkana heilä onnettomuutta.