Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Unelma Konkka

История изменений

03 июня 2025 в 16:13 Нина Шибанова

• изменил(а) текст перевода
  У́нелма Семёновна Ко́нкка (фин.^ Unelma Konkka; 21 августа 1921 — 4 мая 2011) — советская и российская поэтесса, прозаик, переводчик, фольклорист. Кандидат филологических наук, старший научный сотрудник ИЯЛИ КарНЦ РАН, член Союза писателей СССР (1981). Биография Родилась в Конколово (фин.^ Konkkala), недалеко от Токсово Шлиссельбургского уезда (сейчас - территория Санкт-Петербурга). В семье ингерманландских крестьян. Родовое название дома — Корвела. Отец — Симо Конкка, до революции был старостой деревни, избирался мировым судьёй. Он всячески поощрял чтение в своей многодетной семье, благодаря ему в доме всегда было много книг от Библии до Карла Маркса и Жан-Жака Руссо. Мать — Катри Ванханен. Всего в семье было двенадцать детей, из них пятеро умерли во младенчестве. В начале июня 1921 года, в связи с амнистией по результатам Тартуского мирного договора, семья Конкка вернулась домой из Финляндии, куда вынуждена была бежать в 1919 году от репрессий, проводимых Советской властью по отношению к жителям Северной Ингерманландии. 21 августа родилась Унелма. В 1931 году семью Конкка раскулачили, отца и мать с детьми Урхо и Унелмой выслали в Сибирь. После двух лет ссылки матери с детьми разрешили вернуться из Сибири, но ехать пришлось не домой, так как родной дом был конфискован, а в Карелию в село Ругозеро, где старшая сестра Унелмы, Хилма, работала учителем. Отца же, наоборот, из Западной Сибири сослали дальше, в северо-восточную Якутию, в район Верхоянска, где он и умер в 1933 году. Затем Хилму перевели учительствовать в село Реболы, там Унелма закончила седьмой класс. В 1938 году Унелма переехала в Петрозаводск, где 2 года училась на рабфаке, затем поступила в Педагогический институт. В 1939 году, в связи советско-финская войной, учёба была прервана. В 1940 году она продолжила учиться в Карело-Финском государственном университете, созданном на базе Педагогического института. Годы войны Унелма провела в эвакуации в Удмуртии, работала в подсобном хозяйстве Ижевского военного завода. В 1944 году она вернулась в Петрозаводск, вскоре из эвакуации в Сыктывкар вернулся и университет, переименованный в Петрозаводский государственный. В 1946 году Унелма окончила Петрозаводский государственный университет и уехала по распределению в Тарту, где преподавала в школе русский язык и литературу. В 1947 году она была принята в аспирантуру Петрозаводского университета. В 1948 году, взяв академический отпуск, переехала в Калевальский район, посёлок Ухта, где пять лет преподавала в школе русский язык и литературу. В 1953 году Унельма продолжила учёбу в аспирантуре по фольклористике при Институте Мировой литературы. В 1957 году, вернувшись в Петрозаводск, она начала работать в Институте языка, литературы и истории Карельского филиала АН СССР, где и проработала следующие 20 лет. В 1966 году защитила кандидатскую диссертацию на тему «Карельская сатирическая сказка», на её основе была издана одноимённая монография. Также ею были опубликованы два тома карельских сказок, насчитывающие в общей сложности 1000 страниц и 171 сказку, где были представлены все регионы Карелии и основные, характерные для этих регионов сюжеты. В первый том — «Карельские народные сказки» (Наука, 1963 год) — вошли севернокарельские и сегозерские сказки,| во второй том — «Карельские народные сказки.^ Южная Карелия» (Наука, 1967 год) — сказки ливвиков и людиков. Подлинники сказок опубликованы на местных говорах и потому могут служить важным источником для изучения карельского языка. Унелма Конкка занималась собиранием фольклора в различных районах Карелии. Особенно её привлекали богатые народные традиции Сегозерья, где она впервые побывала в 1967 году. В Паданах, с её участием, был организован комплексный отряд, куда входили фольклористы, этнографы, языковеды и финские ученые, который в течение 1972—1976 годов проводил исследования, в результате которых вышли две книги, включающие местный фольклорный и этнографический материал. Авторами первой — «Духовная культура сегозерских карел конца XIX — начала XX в.^» (Наука, 1980 год), являются Унелма Конкка и её сын Алексей, написавший раздел о праздниках. Собранный ими материал уникален, а книга построена как публикация устных рассказов об обрядах и праздниках с сопровождающими их аналитическими статьями. В книге также представлен характерный для Сегозерья, древнейший жанр обрядового фольклора — причитания. В 1960—1970-е годы в СССР и Финляндии значительно вырос интерес специалистов к почти не изученному жанру причитаний. В Карелии в каждом районе были свои, уникальные традиции причети. Унелма Конкка занималась их исследованием с точки зрения функций и места причитаний в похоронном и свадебном обрядах, результатом чего явилась её монография «Поэзия печали.^ Карельские обрядовые плачи», подготовленная к печати в 1975 году. Ведущие российские фольклористы Борис Николаевич Путилов и Кирилл Васильевич Чистов дали работе высочайшую оценку и рекомендовали представить данную монографию в качестве докторской диссертации. Однако руководство Института совместно с партийными органами сочло исследование идеологически невыдержанным и книгу с производства сняли. В 1985 году её монография была опубликована в Финляндии, на финском языке, в серии публикаций Общества финской литературы под названием «Ikuinen ikävä.^ Karjalaiset riitti-itkut» («Вечная печаль.^ Карельские обрядовые плачи»). Эта работа — исключительное явление в области изучения жанра, первое монографическое исследование карельских причитаний. На русском языке книга была опубликована в 1992 году. До сих пор является настольной книгой финских и карельских фольклористов. С 2004 года проживала в Финляндии. В 2014 году первая часть монографии «Поэзия печали» была опубликована на японском языке в переводе Рёко Ямагути. В общей сложности Унелма Конкка является автором более ста научных публикаций. Кроме того, Унелма Конкка известна как поэт и прозаик, пишущий на финском языке под псевдонимом Катри Корвела. С 1981 года — член Союза писателей СССР. Свои поэтические произведения она писала верлибром. Её стихи переведены на эстонский, венгерский, мордовский языки. Занималась переводами художественной литературы с финского на русский язык. Член Финского литературного общества, Общества «Калевалы» (Хельсинки), Общества Кастрена, Международной ассоциации фольклористов, Карельского просветительского общества. Семья Муж: Пекка Пертту — писатель. Сыновья: Алексей Конкка — этнограф; Арви Пертту — писатель. Старший брат: Юхани Конкка (1904—1970) — финский писатель .

03 июня 2025 в 16:12 Нина Шибанова

• изменил(а) текст перевода
  У́нелма Семёновна Ко́нкка (фин.^ Unelma Konkka; 21 августа 1921 — 4 мая 2011) — советская и российская поэтесса, прозаик, переводчик, фольклорист. Кандидат филологических наук, старший научный сотрудник ИЯЛИ КарНЦ РАН, член Союза писателей СССР (1981). Биография Родилась в Конколово (фин.^ Konkkala), недалеко от Токсово Шлиссельбургского уезда (сейчас - территория Санкт-Петербурга). В семье ингерманландских крестьян. Родовое название дома — Корвела. Отец — Симо Конкка, до революции был старостой деревни, избирался мировым судьёй. Он всячески поощрял чтение в своей многодетной семье, благодаря ему в доме всегда было много книг от Библии до Карла Маркса и Жан-Жака Руссо. Мать — Катри Ванханен. Всего в семье было двенадцать детей, из них пятеро умерли во младенчестве. В начале июня 1921 года, в связи с амнистией по результатам Тартуского мирного договора, семья Конкка вернулась домой из Финляндии, куда вынуждена была бежать в 1919 году от репрессий, проводимых Советской властью по отношению к жителям Северной Ингерманландии. 21 августа родилась Унелма. В 1931 году семью Конкка раскулачили, отца и мать с детьми Урхо и Унелмой выслали в Сибирь. После двух лет ссылки матери с детьми разрешили вернуться из Сибири, но ехать пришлось не домой, так как родной дом был конфискован, а в Карелию в село Ругозеро, где старшая сестра Унелмы, Хилма, работала учителем. Отца же, наоборот, из Западной Сибири сослали дальше, в северо-восточную Якутию, в район Верхоянска, где он и умер в 1933 году. Затем Хилму перевели учительствовать в село Реболы, там Унелма закончила седьмой класс. В 1938 году Унелма переехала в Петрозаводск, где 2 года училась на рабфаке, затем поступила в Педагогический институт. В 1939 году, в связи советско-финская войной, учёба была прервана. В 1940 году она продолжила учиться в Карело-Финском государственном университете, созданном на базе Педагогического института. Годы войны Унелма провела в эвакуации в Удмуртии, работала в подсобном хозяйстве Ижевского военного завода. В 1944 году она вернулась в Петрозаводск, вскоре из эвакуации в Сыктывкар вернулся и университет, переименованный в Петрозаводский государственный. В 1946 году Унелма окончила Петрозаводский государственный университет и уехала по распределению в Тарту, где преподавала в школе русский язык и литературу. В 1947 году она была принята в аспирантуру Петрозаводского университета. В 1948 году, взяв академический отпуск, переехала в Калевальский район, посёлок Ухта, где пять лет преподавала в школе русский язык и литературу. В 1953 году Унельма продолжила учёбу в аспирантуре по фольклористике при Институте Мировой литературы. В 1957 году, вернувшись в Петрозаводск, она начала работать в Институте языка, литературы и истории Карельского филиала АН СССР, где и проработала следующие 20 лет. В 1966 году защитила кандидатскую диссертацию на тему «Карельская сатирическая сказка», на её основе была издана одноимённая монография. Также ею были опубликованы два тома карельских сказок, насчитывающие в общей сложности 1000 страниц и 171 сказку, где были представлены все регионы Карелии и основные, характерные для этих регионов сюжеты. В первый том — «Карельские народные сказки» (Наука, 1963 год) — вошли севернокарельские и сегозерские сказки,| во второй том — «Карельские народные сказки.^ Южная Карелия» (Наука, 1967 год) — сказки ливвиков и людиков. Подлинники сказок опубликованы на местных говорах и потому могут служить важным источником для изучения карельского языка. Унелма Конкка занималась собиранием фольклора в различных районах Карелии. Особенно её привлекали богатые народные традиции Сегозерья, где она впервые побывала в 1967 году. В Паданах, с её участием, был организован комплексный отряд, куда входили фольклористы, этнографы, языковеды и финские ученые, который в течение 1972—1976 годов проводил исследования, в результате которых вышли две книги, включающие местный фольклорный и этнографический материал. Авторами первой — «Духовная культура сегозерских карел конца XIX — начала XX в.^» (Наука, 1980 год), являются Унелма Конкка и её сын Алексей, написавший раздел о праздниках. Собранный ими материал уникален, а книга построена как публикация устных рассказов об обрядах и праздниках с сопровождающими их аналитическими статьями. В книге также представлен характерный для Сегозерья, древнейший жанр обрядового фольклора — причитания. В 1960—1970-е годы в СССР и Финляндии значительно вырос интерес специалистов к почти не изученному жанру причитаний. В Карелии в каждом районе были свои, уникальные традиции причети. Унелма Конкка занималась их исследованием с точки зрения функций и места причитаний в похоронном и свадебном обрядах, результатом чего явилась её монография «Поэзия печали.^ Карельские обрядовые плачи», подготовленная к печати в 1975 году. Ведущие российские фольклористы Борис Николаевич Путилов и Кирилл Васильевич Чистов дали работе высочайшую оценку и рекомендовали представить данную монографию в качестве докторской диссертации. Однако руководство Института совместно с партийными органами сочло исследование идеологически невыдержанным и книгу с производства сняли. В 1985 году её монография была опубликована в Финляндии, на финском языке, в серии публикаций Общества финской литературы под названием «Ikuinen ikävä. Karjalaiset riitti-itkut» («Вечная печаль. Карельские обрядовые плачи»). Эта работа — исключительное явление в области изучения жанра, первое монографическое исследование карельских причитаний. На русском языке книга была опубликована в 1992 году. До сих пор является настольной книгой финских и карельских фольклористов. С 2004 года проживала в Финляндии. В 2014 году первая часть монографии «Поэзия печали» была опубликована на японском языке в переводе Рёко Ямагути. В общей сложности Унелма Конкка является автором более ста научных публикаций. Кроме того, Унелма Конкка известна как поэт и прозаик, пишущий на финском языке под псевдонимом Катри Корвела. С 1981 года — член Союза писателей СССР. Свои поэтические произведения она писала верлибром. Её стихи переведены на эстонский, венгерский, мордовский языки. Занималась переводами художественной литературы с финского на русский язык. Член Финского литературного общества, Общества «Калевалы» (Хельсинки), Общества Кастрена, Международной ассоциации фольклористов, Карельского просветительского общества. Семья Муж: Пекка Пертту — писатель. Сыновья: Алексей Конкка — этнограф; Арви Пертту — писатель. Старший брат: Юхани Конкка (1904—1970) — финский писатель .

03 июня 2025 в 16:11 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Unelma Sem'onovna Konkka (21.^ elokuudu 1921 — 4.^ oraskuudu 2011) on Nevvostoliiton da Ven'an runoilii, kirjuttai, kiändäi, folkloristu. Filolougientiedoloin kandiduattu, Ven'an tiedoakadiemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan vahnin tiedoruadai, Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottai (1981). Eloskerdu Unelma Konkka oli roinnuhes Konkkalas (ven.^ Konkolovo), kudai on lähäl Toksovuo (ven.^ Toksovo) Šlissel'burgan ujezdas (nygöi se on Piiterin alovehel). Häi oli kymmenes lapsi inkeriläzien muanruadajien perehes. Taloin nimi oli Korvela. Tuattah Simo Konkka enne vallankumovustu oli kylän vahnimannu, händy vallittih rauhansud'd'akse. Häi kaikelleh kannatti lugemistu omas lapsekkahas perehes, sendäh kois ainos oli äijy kniigua Biblies Karl Marksan da Žan-Žak Russon tevoksissah. Muamah — Katri Vanhanen. Kaikkiedah perehes oli 12 lastu, viizi lastu kuoli pienete. Kezäkuun allus vuvvennu 1921 amnistien hyvyös Tarton rauhusobimuksen tuloksien mugah Konkan pereh tuli järilleh kodih Suomespäi, kunne heil pidi pajeta vuvvennu 1919 repressieloin täh, kudamii piettih Nevvostoliiton vallasolijat Pohjazen Inkerinmuan eläjii kohtah. Elokuun 21.^ päivänny oli roinnuhes Unelma. Vuvvennu 1931 Konkan pereh sanottih kulakoikse, tuattua da muamua Urho- da Unelma-lapsienke työttih Siberih. Jälles kahtu vuottu kestäjiä karkoitustu muamal lapsienke annettih luba tulla Siberispäi, ga ajua pidi ei kodih, heijän kodi oli otettu vägeh, hyö tuldih Karjalah Rugajärven kyläh, kus Unelman vahnembi sizär Hilma ruadoi opastajannu. Tuattuahäi vastukarai Päivänlasku-Siberispäi työttih loitomba Jakuutien koillizeh, Verhojanskan lähäle, kus häi kuoli vuvvennu 1933. Sit Hilmua työttih opastajakse Rebol'ah, sie Unelma loppi seiččemenden kluasan. Vuvvennu 1938 Unelma muutti Petroskoih, kus kaksi vuottu opastui ruadotiedokunnal, sit piäzi opastumah Pedagouguinstituuttah. Vuvvennu 1939 Talvivoinan periä opastus oli keskustettu. Vuvvennu 1940 häi jatkoi opastundan Karjal-Suomelazes valdivonyliopistos, kudai perustettih Pedagouguinsituutan pohjal. Suuren Ižänmuallizen voinan aigah Unelma oli evakos Udmurties, ruadoi podsobnois talohuos Iževskan sodazavodal. Vuvvennu 1944 tuli järilleh Petroskoih, terväh Siktivkaraspäi evakospäi tuli yliopistogi, kudamale annettih Petroskoin valdivonyliopiston nimi. Vuvvennu 1946 Unelma loppi Petroskoin valdivonyliopiston da händy työttih ruadoh Tartoh, kus häi opasti ven'an kieldy da literatuurua školas. Vuvvennu 1947 piäzi opastumah Petroskoin valdivonyliopiston aspirantuurah. Vuvvennu 1948, akadiemizen loman otettuu, muutti Kalevalan piirih Uhtuon kyläh, kus viizi vuottu opasti ven'an kieldy da literatuurua. Vuvvennu 1953 Unelma jatkoi opastundan aspirantuuras folkloristiekan alal Muailman kirjalližuon instituutan tyves. Vuvvennu 1957, Petroskoih tulduu, häi rubei ruadamah Nevvostoliiton tiedoakadiemies Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutas, kus ruadoi 20 vuottu. Vuvvennu 1966 Unelma Konkka puolisti kandiduatan väitösruavon, kudaman aihiennu oli "Karjalaine satiirine suarnu".^ Sen pohjal piästettih ilmah samannimine monogruafii. Tutkii sežo piästi ilmah karjalazien suarnoin kaksi ozua.^ Suarnua on 171 da net on kirjutettu 1000 sivul.^ Suarnois oli ezitetty Karjalan kai piirit da niilöile tutut omaluaduzet karjalazet juondehet. Enzimäzes ozas "Karjalazen rahvahan suarnat" (ven.^ «Карельские народные сказки», Наука, vuozi 1963) ollah pohjaskarjalazet suarnat da seesjärveläzet suarnat. Toizes ozas "Karjalazet rahvahan suarnat.^ Suvi-Karjal" (ven.^ «Карельские народные сказки.^ Южная Карелия», Наука, vuozi 1967) ollah lyydiläzet da liygiläzet suarnat. Suarnoin alguperäzet kappalehet piästettih ilmah paikallizil alamurdehil, sendäh niilöi voi käyttiä tärgienny lähtehenny karjalan kielen opastumizes. Unelma Konkka keräi rahvahanrunohuttu Karjalan eri piirilöis. Enimyölleh händy kiinnostettih Seesjärven rikkahat rahvahan perindöt, sie häi enzikerdua oli vuvvennu 1967. Puadenel hänen avul oli perustettu kompleksujoukko, kudamah kuuluttih folkloristat, etnogruafat, kielentutkijat da suomelazet tiedomiehet, kudamat vuozien 1972—1976 aigah piettih sie tutkimuksii, niilöin pohjal sit piäzi ilmah kaksi kniigua folklouran da etnogruafien materjualanke. Enzimäzen kniigan — Vuozisualoin XIX lopun — XX allun Seesjärven karjalazien hengelline kul'tuuru (ven.^ «Духовная культура сегозерских карел конца XIX — начала XX в.^» (Наука, vuozi 1980) — kirjuttajinnu ollah Unelma Konkka da hänen poigah Aleksei Konkka, kudai kirjutti ozan pruazniekois. Heijän kerätty materjualu on ainavoluaduine, a kniigu on luajittu suullizien paginoin kirjutuksis, net koskietah taboi da pruazniekkoi, niilöinke yhtes ollah analiittizet kirjutukset. Kniigas tulou ezile sežo folklouran vahnin laji — itkuvirret. Vuozinnu 1960—1970 Nevvostoliitos da Suomes azientiedäjien keskes kazvoi kiinnostus läs tutkittomannu olluoh itkuvirzilöin žanrah. Karjalas joga piiris oldih omat ainavoluaduzet iänelitkendän perindöt. Unelma Konkka tutki niilöi funksieloin da ezitändykohtan mugah muahpanendu- da svuad'buritualois.^ Tämän ruavon tuloksennu rodih monogruafii ven.^ «Поэзия печали.^ Карельские обрядовые плачи», kudai oli valmis painettavakse vuvvennu 1975. Ven'an tundietut folkloristat Boris Nikolajvič Putilov da Kirill Vasiljevič Čistov annettih tälle ruavole korgiet arvosanat da kehoitettih ezittiä tädä monogruafiedu douhtoran väitösruavonnu. Yhtelläh Instituutan johtokundu yhtes puolovehen elimienke piettih tädä tutkimustu ideolougizesti noudamattomannu da kniigua ei ruvettu painamah. Vuvvennu 1985 tämä monogruafii painettih Suomes suomen kielel Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julgavoloin sarjas nimel suom.^ «Ikuinen ikävä.^ Karjalaiset riitti-itkut» (ven.^ «Вечная печаль.^ Карельские обрядовые плачи»). Tämä ruado on ainavoluaduine tutkimus tämän žanran tutkimizes, enzimäine karjalazien itkuvirzilöin monogruafine tutkimus. Ven'an kielel kniigu nägi päivänvalgien vuvvennu 1992. Se tässäh on Karjalan da Suomen rahvahanrunohuon tutkijoin käytettävimii kniigoi. Vuvves 2004 Unelma Konkka eli Suomes. Vuvvennu 2014 monogruafien enzimäine oza painettih japounien kielel, sen kiändäjänny oli Röko Jamaguti. Unelma Konkka kirjutti kaikkiedah enämbän sadua tiedoruaduo. Unelma Konkkua tundietah sežo runoilijannu da kirjuttajannu, kudai kirjutti suomekse peittonimel Katri Korvela. Vuvves 1981 algajen häi oli Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottajannu. Omii tevoksii häi kirjutti välläs runomuvvos. Hänen runot on kiännetty eestin, vengrien, mordvan kielile. Häi kiändi kaunehkirjalližuon tevoksii suomen kielespäi ven'an kielele. Unelma Konkka oli monien muuloin yhtistyksien ozanottajannu: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Kalevalaseuran, M.^ A.^ Castrenin Seuran, Kanzoinvälizen folkloristoin associacien, Karjalan Sivistysseuran ozanottai. Pereh Hänen ukkoh — Pekka Perttu (kirjuttai). Poijat ollah Aleksei Konkka (etnogruaffu) da Arvi Perttu (kirjuttai). Vahnembi velli Juhani Konkka (1904—1970) — Suomen kirjuttai.
• создал(а) комментарий: РУВИКИ: https://ru.ruwiki.ru/wiki/Конкка,_Унелма_Семёновна
• создал(а) перевод текста

10 апреля 2025 в 12:37 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Unelma Sem'onovna Konkka (21.^ elokuudu 1921 — 4.^ oraskuudu 2011) on Nevvostoliiton da Ven'an runoilii, kirjuttai, kiändäi, folkloristu. Filolougientiedoloin kandiduattu, Ven'an tiedoakadiemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan vahnin tiedoruadai, Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottai (1981). Eloskerdu Unelma Konkka oli roinnuhes Konkkalas (ven.^ Konkolovo), kudai on lähäl Toksovuo (ven.^ Toksovo) Šlissel'burgan ujezdas (nygöi se on Piiterin alovehel). Häi oli kymmenes lapsi inkeriläzien muanruadajien perehes. Taloin nimi oli Korvela. Tuattah Simo Konkka enne vallankumovustu oli kylän vahnimannu, händy vallittih rauhansud'd'akse. Häi kaikelleh kannatti lugemistu omas lapsekkahas perehes, sendäh kois ainos oli äijy kniigua Biblies Karl Marksan da Žan-Žak Russon tevoksissah. Muamah — Katri Vanhanen. Kaikkiedah perehes oli 12 lastu, viizi lastu kuoli pienete. Kezäkuun allus vuvvennu 1921 amnistien hyvyös Tarton rauhusobimuksen tuloksien mugah Konkan pereh tuli järilleh kodih Suomespäi, kunne heil pidi pajeta vuvvennu 1919 repressieloin täh, kudamii piettih Nevvostoliiton vallasolijat Pohjazen Inkerinmuan eläjii kohtah. Elokuun 21.^ päivänny oli roinnuhes Unelma. Vuvvennu 1931 Konkan pereh sanottih kulakoikse, tuattua da muamua Urho- da Unelma-lapsienke työttih Siberih. Jälles kahtu vuottu kestäjiä karkoitustu muamal lapsienke annettih luba tulla Siberispäi, ga ajua pidi ei kodih, heijän kodi oli otettu vägeh, hyö tuldih Karjalah Rugajärven kyläh, kus Unelman vahnembi sizär Hilma ruadoi opastajannu. Tuattuahäi vastukarai Päivänlasku-Siberispäi työttih loitomba Jakuutien koillizeh, Verhojanskan lähäle, kus häi kuoli vuvvennu 1933. Sit Hilmua työttih opastajakse Rebol'ah, sie Unelma loppi seiččemenden kluasan. Vuvvennu 1938 Unelma muutti Petroskoih, kus kaksi vuottu opastui ruadotiedokunnal, sit piäzi opastumah Pedagouguinstituuttah. Vuvvennu 1939 Talvivoinan periä opastus oli keskustettu. Vuvvennu 1940 häi jatkoi opastundan Karjal-Suomelazes valdivonyliopistos, kudai perustettih Pedagouguinsituutan pohjal. Suuren Ižänmuallizen voinan aigah Unelma oli evakos Udmurties, ruadoi podsobnois talohuos Iževskan sodazavodal. Vuvvennu 1944 tuli järilleh Petroskoih, terväh Siktivkaraspäi evakospäi tuli yliopistogi, kudamale annettih Petroskoin valdivonyliopiston nimi. Vuvvennu 1946 Unelma loppi Petroskoin valdivonyliopiston da händy työttih ruadoh Tartoh, kus häi opasti ven'an kieldy da literatuurua školas. Vuvvennu 1947 piäzi opastumah Petroskoin valdivonyliopiston aspirantuurah. Vuvvennu 1948, akadiemizen loman otettuu, muutti Kalevalan piirih Uhtuon kyläh, kus viizi vuottu opasti ven'an kieldy da literatuurua. Vuvvennu 1953 Unelma jatkoi opastundan aspirantuuras folkloristiekan alal Muailman kirjalližuon instituutan tyves. Vuvvennu 1957, Petroskoih tulduu, häi rubei ruadamah Nevvostoliiton tiedoakadiemies Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutas, kus ruadoi 20 vuottu. Vuvvennu 1966 Unelma Konkka puolisti kandiduatan väitösruavon, kudaman aihiennu oli "Karjalaine satiirine suarnu". Sen pohjal piästettih ilmah samannimine monogruafii. Tutkii sežo piästi ilmah karjalazien suarnoin kaksi ozua. Suarnua on 171 da net on kirjutettu 1000 sivul. Suarnois oli ezitetty Karjalan kai piirit da niilöile tutut omaluaduzet karjalazet juondehet. Enzimäzes ozas "Karjalazen rahvahan suarnat" (ven.^ «Карельские народные сказки», Наука, vuozi 1963) ollah pohjaskarjalazet suarnat da seesjärveläzet suarnat. Toizes ozas "Karjalazet rahvahan suarnat.^ Suvi-Karjal" (ven.^ «Карельские народные сказки.^ Южная Карелия», Наука, vuozi 1967) ollah lyydiläzet da liygiläzet suarnat. Suarnoin alguperäzet kappalehet piästettih ilmah paikallizil alamurdehil, sendäh niilöi voi käyttiä tärgienny lähtehenny karjalan kielen opastumizes. Unelma Konkka keräi rahvahanrunohuttu Karjalan eri piirilöis. Enimyölleh händy kiinnostettih Seesjärven rikkahat rahvahan perindöt, sie häi enzikerdua oli vuvvennu 1967. Puadenel hänen avul oli perustettu kompleksujoukko, kudamah kuuluttih folkloristat, etnogruafat, kielentutkijat da suomelazet tiedomiehet, kudamat vuozien 1972—1976 aigah piettih sie tutkimuksii, niilöin pohjal sit piäzi ilmah kaksi kniigua folklouran da etnogruafien materjualanke. Enzimäzen kniigan — Vuozisualoin XIX lopun — XX allun Seesjärven karjalazien hengelline kul'tuuru (ven.^ «Духовная культура сегозерских карел конца XIX — начала XX в.^» (Наука, vuozi 1980) — kirjuttajinnu ollah Unelma Konkka da hänen poigah Aleksei Konkka, kudai kirjutti ozan pruazniekois. Heijän kerätty materjualu on ainavoluaduine, a kniigu on luajittu suullizien paginoin kirjutuksis, net koskietah taboi da pruazniekkoi, niilöinke yhtes ollah analiittizet kirjutukset. Kniigas tulou ezile sežo folklouran vahnin laji — itkuvirret. Vuozinnu 1960—1970 Nevvostoliitos da Suomes azientiedäjien keskes kazvoi kiinnostus läs tutkittomannu olluoh itkuvirzilöin žanrah. Karjalas joga piiris oldih omat ainavoluaduzet iänelitkendän perindöt. Unelma Konkka tutki niilöi funksieloin da ezitändykohtan mugah muahpanendu- da svuad'buritualois. Tämän ruavon tuloksennu rodih monogruafii ven.^ «Поэзия печали.^ Карельские обрядовые плачи», kudai oli valmis painettavakse vuvvennu 1975. Ven'an tundietut folkloristat Boris Nikolajvič Putilov da Kirill Vasiljevič Čistov annettih tälle ruavole korgiet arvosanat da kehoitettih ezittiä tädä monogruafiedu douhtoran väitösruavonnu. Yhtelläh Instituutan johtokundu yhtes puolovehen elimienke piettih tädä tutkimustu ideolougizesti noudamattomannu da kniigua ei ruvettu painamah. Vuvvennu 1985 tämä monogruafii painettih Suomes suomen kielel Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julgavoloin sarjas nimel suom.^ «Ikuinen ikävä.^ Karjalaiset riitti-itkut» (ven.^ «Вечная печаль.^ Карельские обрядовые плачи»). Tämä ruado on ainavoluaduine tutkimus tämän žanran tutkimizes, enzimäine karjalazien itkuvirzilöin monogruafine tutkimus. Ven'an kielel kniigu nägi päivänvalgien vuvvennu 1992. Se tässäh on Karjalan da Suomen rahvahanrunohuon tutkijoin käytettävimii kniigoi. Vuvves 2004 Unelma Konkka eli Suomes. Vuvvennu 2014 monogruafien enzimäine oza painettih japounien kielel, sen kiändäjänny oli Röko Jamaguti. Unelma Konkka kirjutti kaikkiedah enämbän sadua tiedoruaduo. Unelma Konkkua tundietah sežo runoilijannu da kirjuttajannu, kudai kirjutti suomekse peittonimel Katri Korvela. Vuvves 1981 algajen häi oli Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottajannu. Omii tevoksii häi kirjutti välläs runomuvvos. Hänen runot on kiännetty eestin, vengrien, mordvan kielile. Häi kiändi kaunehkirjalližuon tevoksii suomen kielespäi ven'an kielele. Unelma Konkka oli monien muuloin yhtistyksien ozanottajannu: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Kalevalaseuran, M.^ A.^ Castrenin Seuran, Kanzoinvälizen folkloristoin associacien, Karjalan Sivistysseuran ozanottai. Pereh Hänen ukkoh — Pekka Perttu (kirjuttai). Poijat ollah Aleksei Konkka (etnogruaffu) da Arvi Perttu (kirjuttai). Vahnembi velli Juhani Konkka (1904—1970) — Suomen kirjuttai.

10 апреля 2025 в 12:36 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Unelma Sem'onovna Konkka (21.^ elokuudu 1921 — 4.^ oraskuudu 2011) on Nevvostoliiton da Ven'an runoilii, kirjuttai, kiändäi, folkloristu. Filolougientiedoloin kandiduattu, Ven'an tiedoakadiemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan vahnin tiedoruadai, Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottai (1981). Eloskerdu Unelma Konkka oli roinnuhes Konkkalas (ven.^ Konkolovo), kudai on lähäl Toksovuo (ven.^ Toksovo) Šlissel'burgan ujezdas (nygöi se on Piiterin alovehel). Häi oli kymmenes lapsi inkeriläzien muanruadajien perehes. Taloin nimi oli Korvela. Tuattah Simo Konkka enne vallankumovustu oli kylän vahnimannu, händy vallittih rauhansud'd'akse. Häi kaikelleh kannatti lugemistu omas lapsekkahas perehes, sendäh kois ainos oli äijy kniigua Biblies Karl Marksan da Žan-Žak Russon tevoksissah. Muamah — Katri Vanhanen. Kaikkiedah perehes oli 12 lastu, viizi lastu kuoli pienete. Kezäkuun allus vuvvennu 1921 amnistien hyvyös Tarton rauhusobimuksen tuloksien mugah Konkan pereh tuli järilleh kodih Suomespäi, kunne heil pidi pajeta vuvvennu 1919 repressieloin täh, kudamii piettih Nevvostoliiton vallasolijat Pohjazen Inkerinmuan eläjii kohtah. Elokuun 21.^ päivänny oli roinnuhes Unelma. Vuvvennu 1931 Konkan pereh sanottih kulakoikse, tuattua da muamua Urho- da Unelma-lapsienke työttih Siberih. Jälles kahtu vuottu kestäjiä karkoitustu muamal lapsienke annettih luba tulla Siberispäi, ga ajua pidi ei kodih, heijän kodi oli otettu vägeh, hyö tuldih Karjalah Rugajärven kyläh, kus Unelman vahnembi sizär Hilma ruadoi opastajannu. Tuattuahäi vastukarai Päivänlasku-Siberispäi työttih loitomba Jakuutien koillizeh, Verhojanskan lähäle, kus häi kuoli vuvvennu 1933. Sit Hilmua työttih opastajakse Rebol'ah, sie Unelma loppi seiččemenden kluasan. Vuvvennu 1938 Unelma muutti Petroskoih, kus kaksi vuottu opastui ruadotiedokunnal, sit piäzi opastumah Pedagouguinstituuttah. Vuvvennu 1939 Talvivoinan periä opastus oli keskustettu. Vuvvennu 1940 häi jatkoi opastundan Karjal-Suomelazes valdivonyliopistos, kudai perustettih Pedagouguinsituutan pohjal. Suuren Ižänmuallizen voinan aigah Unelma oli evakos Udmurties, ruadoi podsobnois talohuos Iževskan sodazavodal. Vuvvennu 1944 tuli järilleh Petroskoih, terväh Siktivkaraspäi evakospäi tuli yliopistogi, kudamale annettih Petroskoin valdivonyliopiston nimi. Vuvvennu 1946 Unelma loppi Petroskoin valdivonyliopiston da händy työttih ruadoh Tartoh, kus häi opasti ven'an kieldy da literatuurua školas. Vuvvennu 1947 piäzi opastumah Petroskoin valdivonyliopiston aspirantuurah. Vuvvennu 1948, akadiemizen loman otettuu, muutti Kalevalan piirih Uhtuon kyläh, kus viizi vuottu opasti ven'an kieldy da literatuurua. Vuvvennu 1953 Unelma jatkoi opastundan aspirantuuras folkloristiekan alal Muailman kirjalližuon instituutan tyves. Vuvvennu 1957, Petroskoih tulduu, häi rubei ruadamah Nevvostoliiton tiedoakadiemies Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutas, kus ruadoi 20 vuottu. Vuvvennu 1966 Unelma Konkka puolisti kandiduatan väitösruavon, kudaman aihiennu oli "Karjalaine satiirine suarnu". Sen pohjal piästettih ilmah samannimine monogruafii. Tutkii sežo piästi ilmah karjalazien suarnoin kaksi ozua. Suarnua on 171 da net on kirjutettu 1000 sivul. Suarnois oli ezitetty Karjalan kai piirit da niilöile tutut omaluaduzet karjalazet juondehet. Enzimäzes ozas "Karjalazen rahvahan suarnat" (ven.^ «Карельские народные сказки», Наука, vuozi 1963) ollah pohjaskarjalazet suarnat da seesjärveläzet suarnat. Toizes ozas "Karjalazet rahvahan suarnat. Suvi-Karjal" (ven.^ «Карельские народные сказки.^ Южная Карелия», Наука, vuozi 1967) ollah lyydiläzet da liygiläzet suarnat. Suarnoin alguperäzet kappalehet piästettih ilmah paikallizil alamurdehil, sendäh niilöi voi käyttiä tärgienny lähtehenny karjalan kielen opastumizes. Unelma Konkka keräi rahvahanrunohuttu Karjalan eri piirilöis. Enimyölleh händy kiinnostettih Seesjärven rikkahat rahvahan perindöt, sie häi enzikerdua oli vuvvennu 1967. Puadenel hänen avul oli perustettu kompleksujoukko, kudamah kuuluttih folkloristat, etnogruafat, kielentutkijat da suomelazet tiedomiehet, kudamat vuozien 1972—1976 aigah piettih sie tutkimuksii, niilöin pohjal sit piäzi ilmah kaksi kniigua folklouran da etnogruafien materjualanke. Enzimäzen kniigan — Vuozisualoin XIX lopun — XX allun Seesjärven karjalazien hengelline kul'tuuru (ven.^ «Духовная культура сегозерских карел конца XIX — начала XX в.^» (Наука, vuozi 1980) — kirjuttajinnu ollah Unelma Konkka da hänen poigah Aleksei Konkka, kudai kirjutti ozan pruazniekois. Heijän kerätty materjualu on ainavoluaduine, a kniigu on luajittu suullizien paginoin kirjutuksis, net koskietah taboi da pruazniekkoi, niilöinke yhtes ollah analiittizet kirjutukset. Kniigas tulou ezile sežo folklouran vahnin laji — itkuvirret. Vuozinnu 1960—1970 Nevvostoliitos da Suomes azientiedäjien keskes kazvoi kiinnostus läs tutkittomannu olluoh itkuvirzilöin žanrah. Karjalas joga piiris oldih omat ainavoluaduzet iänelitkendän perindöt. Unelma Konkka tutki niilöi funksieloin da ezitändykohtan mugah muahpanendu- da svuad'buritualois. Tämän ruavon tuloksennu rodih monogruafii ven.^ «Поэзия печали.^ Карельские обрядовые плачи», kudai oli valmis painettavakse vuvvennu 1975. Ven'an tundietut folkloristat Boris Nikolajvič Putilov da Kirill Vasiljevič Čistov annettih tälle ruavole korgiet arvosanat da kehoitettih ezittiä tädä monogruafiedu douhtoran väitösruavonnu. Yhtelläh Instituutan johtokundu yhtes puolovehen elimienke piettih tädä tutkimustu ideolougizesti noudamattomannu da kniigua ei ruvettu painamah. Vuvvennu 1985 tämä monogruafii painettih Suomes suomen kielel Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julgavoloin sarjas nimel suom.^ «Ikuinen ikävä.^ Karjalaiset riitti-itkut» (ven.^ «Вечная печаль.^ Карельские обрядовые плачи»). Tämä ruado on ainavoluaduine tutkimus tämän žanran tutkimizes, enzimäine karjalazien itkuvirzilöin monogruafine tutkimus. Ven'an kielel kniigu nägi päivänvalgien vuvvennu 1992. Se tässäh on Karjalan da Suomen rahvahanrunohuon tutkijoin käytettävimii kniigoi. Vuvves 2004 Unelma Konkka eli Suomes. Vuvvennu 2014 monogruafien enzimäine oza painettih japounien kielel, sen kiändäjänny oli Röko Jamaguti. Unelma Konkka kirjutti kaikkiedah enämbän sadua tiedoruaduo. Unelma Konkkua tundietah sežo runoilijannu da kirjuttajannu, kudai kirjutti suomekse peittonimel Katri Korvela. Vuvves 1981 algajen häi oli Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottajannu. Omii tevoksii häi kirjutti välläs runomuvvos. Hänen runot on kiännetty eestin, vengrien, mordvan kielile. Häi kiändi kaunehkirjalližuon tevoksii suomen kielespäi ven'an kielele. Unelma Konkka oli monien muuloin yhtistyksien ozanottajannu: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Kalevalaseuran, M.^ A.^ Castrenin Seuran, Kanzoinvälizen folkloristoin associacien, Karjalan Sivistysseuran ozanottai. Pereh Hänen ukkoh — Pekka Perttu (kirjuttai). Poijat ollah Aleksei Konkka (etnogruaffu) da Arvi Perttu (kirjuttai). Vahnembi velli Juhani Konkka (1904—1970) — Suomen kirjuttai.

10 апреля 2025 в 12:35 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Unelma Sem'onovna Konkka (21.^ elokuudu 1921 — 4.^ oraskuudu 2011) on Nevvostoliiton da Ven'an runoilii, kirjuttai, kiändäi, folkloristu. Filolougientiedoloin kandiduattu, Ven'an tiedoakadiemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan vahnin tiedoruadai, Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottai (1981). Eloskerdu Unelma Konkka oli roinnuhes Konkkalas (ven.^ Konkolovo), kudai on lähäl Toksovuo (ven.^ Toksovo) Šlissel'burgan ujezdas (nygöi se on Piiterin alovehel). Häi oli kymmenes lapsi inkeriläzien muanruadajien perehes. Taloin nimi oli Korvela. Tuattah Simo Konkka enne vallankumovustu oli kylän vahnimannu, händy vallittih rauhansud'd'akse. Häi kaikelleh kannatti lugemistu omas lapsekkahas perehes, sendäh kois ainos oli äijy kniigua Biblies Karl Marksan da Žan-Žak Russon tevoksissah. Muamah — Katri Vanhanen. Kaikkiedah perehes oli 12 lastu, viizi lastu kuoli pienete. Kezäkuun allus vuvvennu 1921 amnistien hyvyös Tarton rauhusobimuksen tuloksien mugah Konkan pereh tuli järilleh kodih Suomespäi, kunne heil pidi pajeta vuvvennu 1919 repressieloin täh, kudamii piettih Nevvostoliiton vallasolijat Pohjazen Inkerinmuan eläjii kohtah. Elokuun 21.^ päivänny oli roinnuhes Unelma. Vuvvennu 1931 Konkan pereh sanottih kulakoikse, tuattua da muamua Urho- da Unelma-lapsienke työttih Siberih. Jälles kahtu vuottu kestäjiä karkoitustu muamal lapsienke annettih luba tulla Siberispäi, ga ajua pidi ei kodih, heijän kodi oli otettu vägeh, hyö tuldih Karjalah Rugajärven kyläh, kus Unelman vahnembi sizär Hilma ruadoi opastajannu. Tuattuahäi vastukarai Päivänlasku-Siberispäi työttih loitomba Jakuutien koillizeh, Verhojanskan lähäle, kus häi kuoli vuvvennu 1933. Sit Hilmua työttih opastajakse Rebol'ah, sie Unelma loppi seiččemenden kluasan. Vuvvennu 1938 Unelma muutti Petroskoih, kus kaksi vuottu opastui ruadotiedokunnal, sit piäzi opastumah Pedagouguinstituuttah. Vuvvennu 1939 Talvivoinan periä opastus oli keskustettu. Vuvvennu 1940 häi jatkoi opastundan Karjal-Suomelazes valdivonyliopistos, kudai perustettih Pedagouguinsituutan pohjal. Suuren Ižänmuallizen voinan aigah Unelma oli evakos Udmurties, ruadoi podsobnois talohuos Iževskan sodazavodal. Vuvvennu 1944 tuli järilleh Petroskoih, terväh Siktivkaraspäi evakospäi tuli yliopistogi, kudamale annettih Petroskoin valdivonyliopiston nimi. Vuvvennu 1946 Unelma loppi Petroskoin valdivonyliopiston da händy työttih ruadoh Tartoh, kus häi opasti ven'an kieldy da literatuurua školas. Vuvvennu 1947 piäzi opastumah Petroskoin valdivonyliopiston aspirantuurah. Vuvvennu 1948, akadiemizen loman otettuu, muutti Kalevalan piirih Uhtuon kyläh, kus viizi vuottu opasti ven'an kieldy da literatuurua. Vuvvennu 1953 Unelma jatkoi opastundan aspirantuuras folkloristiekan alal Muailman kirjalližuon instituutan tyves. Vuvvennu 1957, Petroskoih tulduu, häi rubei ruadamah Nevvostoliiton tiedoakadiemies Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutas, kus ruadoi 20 vuottu. Vuvvennu 1966 Unelma Konkka puolisti kandiduatan väitösruavon, kudaman aihiennu oli "Karjalaine satiirine suarnu". Sen pohjal piästettih ilmah samannimine monogruafii. Tutkii sežo piästi ilmah karjalazien suarnoin kaksi ozua. Suarnua on 171 da net on kirjutettu 1000 sivul. Suarnois oli ezitetty Karjalan kai piirit da niilöile tutut omaluaduzet karjalazet juondehet. Enzimäzes ozas "Karjalazen rahvahan suarnat" (ven.^ «Карельские народные сказки», Наука, vuozi 1963) ollah pohjaskarjalazet suarnat da seesjärveläzet suarnat. Toizes ozas "Karjalazet rahvahan suarnat. Suvi-Karjal" (ven.^ «Карельские народные сказки.^ Южная Карелия», Наука, vuozi 1967) ollah lyydiläzet da liygiläzet suarnat. Suarnoin alguperäzet kappalehet piästettih ilmah paikallizil alamurdehil, sendäh niilöi voi käyttiä tärgienny lähtehenny karjalan kielen opastumizes. Unelma Konkka keräi rahvahanrunohuttu Karjalan eri piirilöis. Enimyölleh händy kiinnostettih Seesjärven rikkahat rahvahan perindöt, sie häi enzikerdua oli vuvvennu 1967. Puadenel hänen avul oli perustettu kompleksujoukko, kudamah kuuluttih folkloristat, etnogruafat, kielentutkijat da suomelazet tiedomiehet, kudamat vuozien 1972—1976 aigah piettih sie tutkimuksii, niilöin pohjal sit piäzi ilmah kaksi kniigua folklouran da etnogruafien materjualanke. Enzimäzen kniigan — Vuozisualoin XIX lopun — XX allun Seesjärven karjalazien hengelline kul'tuuru (ven.^ «Духовная культура сегозерских карел конца XIX — начала XX в.^» (Наука, vuozi 1980) — kirjuttajinnu ollah Unelma Konkka da hänen poigah Aleksei Konkka, kudai kirjutti ozan pruazniekois. Heijän kerätty materjualu on ainavoluaduine, a kniigu on luajittu suullizien paginoin kirjutuksis, net koskietah taboi da pruazniekkoi, niilöinke yhtes ollah analiittizet kirjutukset. Kniigas tulou ezile sežo folklouran vahnin laji — itkuvirret. Vuozinnu 1960—1970 Nevvostoliitos da Suomes azientiedäjien keskes kazvoi kiinnostus läs tutkittomannu olluoh itkuvirzilöin žanrah. Karjalas joga piiris oldih omat ainavoluaduzet iänelitkendän perindöt. Unelma Konkka tutki niilöi funksieloin da ezitändykohtan mugah muahpanendu- da svuad'buritualois. Tämän ruavon tuloksennu rodih monogruafii ven.^ «Поэзия печали.^ Карельские обрядовые плачи», kudai oli valmis painettavakse vuvvennu 1975. Ven'an tundietut folkloristat Boris Nikolajvič Putilov da Kirill Vasiljevič Čistov annettih tälle ruavole korgiet arvosanat da kehoitettih ezittiä tädä monogruafiedu douhtoran väitösruavonnu. Yhtelläh Instituutan johtokundu yhtes puolovehen elimienke piettih tädä tutkimustu ideolougizesti noudamattomannu da kniigua ei ruvettu painamah. Vuvvennu 1985 tämä monogruafii painettih Suomes suomen kielel Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julgavoloin sarjas nimel suom.^ «Ikuinen ikävä. Karjalaiset riitti-itkut» (ven.^ «Вечная печаль.^ Карельские обрядовые плачи»). Tämä ruado on ainavoluaduine tutkimus tämän žanran tutkimizes, enzimäine karjalazien itkuvirzilöin monogruafine tutkimus. Ven'an kielel kniigu nägi päivänvalgien vuvvennu 1992. Se tässäh on Karjalan da Suomen rahvahanrunohuon tutkijoin käytettävimii kniigoi. Vuvves 2004 Unelma Konkka eli Suomes. Vuvvennu 2014 monogruafien enzimäine oza painettih japounien kielel, sen kiändäjänny oli Röko Jamaguti. Unelma Konkka kirjutti kaikkiedah enämbän sadua tiedoruaduo. Unelma Konkkua tundietah sežo runoilijannu da kirjuttajannu, kudai kirjutti suomekse peittonimel Katri Korvela. Vuvves 1981 algajen häi oli Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottajannu. Omii tevoksii häi kirjutti välläs runomuvvos. Hänen runot on kiännetty eestin, vengrien, mordvan kielile. Häi kiändi kaunehkirjalližuon tevoksii suomen kielespäi ven'an kielele. Unelma Konkka oli monien muuloin yhtistyksien ozanottajannu: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Kalevalaseuran, M.^ A.^ Castrenin Seuran, Kanzoinvälizen folkloristoin associacien, Karjalan Sivistysseuran ozanottai. Pereh Hänen ukkoh — Pekka Perttu (kirjuttai). Poijat ollah Aleksei Konkka (etnogruaffu) da Arvi Perttu (kirjuttai). Vahnembi velli Juhani Konkka (1904—1970) — Suomen kirjuttai.

10 апреля 2025 в 12:31 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Unelma Sem'onovna Konkka (21.^ elokuudu 1921 — 4.^ oraskuudu 2011) on Nevvostoliiton da Ven'an runoilii, kirjuttai, kiändäi, folkloristu. Filolougientiedoloin kandiduattu, Ven'an tiedoakadiemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan vahnin tiedoruadai, Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottai (1981). Eloskerdu Unelma Konkka oli roinnuhes Konkkalas (ven. Konkolovo), kudai on lähäl Toksovuo (ven.^ Toksovo) Šlissel'burgan ujezdas (nygöi se on Piiterin alovehel). Häi oli kymmenes lapsi inkeriläzien muanruadajien perehes. Taloin nimi oli Korvela. Tuattah Simo Konkka enne vallankumovustu oli kylän vahnimannu, händy vallittih rauhansud'd'akse. Häi kaikelleh kannatti lugemistu omas lapsekkahas perehes, sendäh kois ainos oli äijy kniigua Biblies Karl Marksan da Žan-Žak Russon tevoksissah. Muamah — Katri Vanhanen. Kaikkiedah perehes oli 12 lastu, viizi lastu kuoli pienete. Kezäkuun allus vuvvennu 1921 amnistien hyvyös Tarton rauhusobimuksen tuloksien mugah Konkan pereh tuli järilleh kodih Suomespäi, kunne heil pidi pajeta vuvvennu 1919 repressieloin täh, kudamii piettih Nevvostoliiton vallasolijat Pohjazen Inkerinmuan eläjii kohtah. Elokuun 21.^ päivänny oli roinnuhes Unelma. Vuvvennu 1931 Konkan pereh sanottih kulakoikse, tuattua da muamua Urho- da Unelma-lapsienke työttih Siberih. Jälles kahtu vuottu kestäjiä karkoitustu muamal lapsienke annettih luba tulla Siberispäi, ga ajua pidi ei kodih, heijän kodi oli otettu vägeh, hyö tuldih Karjalah Rugajärven kyläh, kus Unelman vahnembi sizär Hilma ruadoi opastajannu. Tuattuahäi vastukarai Päivänlasku-Siberispäi työttih loitomba Jakuutien koillizeh, Verhojanskan lähäle, kus häi kuoli vuvvennu 1933. Sit Hilmua työttih opastajakse Rebol'ah, sie Unelma loppi seiččemenden kluasan. Vuvvennu 1938 Unelma muutti Petroskoih, kus kaksi vuottu opastui ruadotiedokunnal, sit piäzi opastumah Pedagouguinstituuttah. Vuvvennu 1939 Talvivoinan periä opastus oli keskustettu. Vuvvennu 1940 häi jatkoi opastundan Karjal-Suomelazes valdivonyliopistos, kudai perustettih Pedagouguinsituutan pohjal. Suuren Ižänmuallizen voinan aigah Unelma oli evakos Udmurties, ruadoi podsobnois talohuos Iževskan sodazavodal. Vuvvennu 1944 tuli järilleh Petroskoih, terväh Siktivkaraspäi evakospäi tuli yliopistogi, kudamale annettih Petroskoin valdivonyliopiston nimi. Vuvvennu 1946 Unelma loppi Petroskoin valdivonyliopiston da händy työttih ruadoh Tartoh, kus häi opasti ven'an kieldy da literatuurua školas. Vuvvennu 1947 piäzi opastumah Petroskoin valdivonyliopiston aspirantuurah. Vuvvennu 1948, akadiemizen loman otettuu, muutti Kalevalan piirih Uhtuon kyläh, kus viizi vuottu opasti ven'an kieldy da literatuurua. Vuvvennu 1953 Unelma jatkoi opastundan aspirantuuras folkloristiekan alal Muailman kirjalližuon instituutan tyves. Vuvvennu 1957, Petroskoih tulduu, häi rubei ruadamah Nevvostoliiton tiedoakadiemies Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutas, kus ruadoi 20 vuottu. Vuvvennu 1966 Unelma Konkka puolisti kandiduatan väitösruavon, kudaman aihiennu oli "Karjalaine satiirine suarnu". Sen pohjal piästettih ilmah samannimine monogruafii. Tutkii sežo piästi ilmah karjalazien suarnoin kaksi ozua. Suarnua on 171 da net on kirjutettu 1000 sivul. Suarnois oli ezitetty Karjalan kai piirit da niilöile tutut omaluaduzet karjalazet juondehet. Enzimäzes ozas "Karjalazen rahvahan suarnat" (ven.^ «Карельские народные сказки», Наука, vuozi 1963) ollah pohjaskarjalazet suarnat da seesjärveläzet suarnat. Toizes ozas "Karjalazet rahvahan suarnat. Suvi-Karjal" (ven.^ «Карельские народные сказки.^ Южная Карелия», Наука, vuozi 1967) ollah lyydiläzet da liygiläzet suarnat. Suarnoin alguperäzet kappalehet piästettih ilmah paikallizil alamurdehil, sendäh niilöi voi käyttiä tärgienny lähtehenny karjalan kielen opastumizes. Unelma Konkka keräi rahvahanrunohuttu Karjalan eri piirilöis. Enimyölleh händy kiinnostettih Seesjärven rikkahat rahvahan perindöt, sie häi enzikerdua oli vuvvennu 1967. Puadenel hänen avul oli perustettu kompleksujoukko, kudamah kuuluttih folkloristat, etnogruafat, kielentutkijat da suomelazet tiedomiehet, kudamat vuozien 1972—1976 aigah piettih sie tutkimuksii, niilöin pohjal sit piäzi ilmah kaksi kniigua folklouran da etnogruafien materjualanke. Enzimäzen kniigan — Vuozisualoin XIX lopun — XX allun Seesjärven karjalazien hengelline kul'tuuru (ven.^ «Духовная культура сегозерских карел конца XIX — начала XX в.^» (Наука, vuozi 1980) — kirjuttajinnu ollah Unelma Konkka da hänen poigah Aleksei Konkka, kudai kirjutti ozan pruazniekois. Heijän kerätty materjualu on ainavoluaduine, a kniigu on luajittu suullizien paginoin kirjutuksis, net koskietah taboi da pruazniekkoi, niilöinke yhtes ollah analiittizet kirjutukset. Kniigas tulou ezile sežo folklouran vahnin laji — itkuvirret. Vuozinnu 1960—1970 Nevvostoliitos da Suomes azientiedäjien keskes kazvoi kiinnostus läs tutkittomannu olluoh itkuvirzilöin žanrah. Karjalas joga piiris oldih omat ainavoluaduzet iänelitkendän perindöt. Unelma Konkka tutki niilöi funksieloin da ezitändykohtan mugah muahpanendu- da svuad'buritualois. Tämän ruavon tuloksennu rodih monogruafii ven.^ «Поэзия печали.^ Карельские обрядовые плачи», kudai oli valmis painettavakse vuvvennu 1975. Ven'an tundietut folkloristat Boris Nikolajvič Putilov da Kirill Vasiljevič Čistov annettih tälle ruavole korgiet arvosanat da kehoitettih ezittiä tädä monogruafiedu douhtoran väitösruavonnu. Yhtelläh Instituutan johtokundu yhtes puolovehen elimienke piettih tädä tutkimustu ideolougizesti noudamattomannu da kniigua ei ruvettu painamah. Vuvvennu 1985 tämä monogruafii painettih Suomes suomen kielel Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julgavoloin sarjas nimel suom. «Ikuinen ikävä. Karjalaiset riitti-itkut» (ven.^ «Вечная печаль.^ Карельские обрядовые плачи»). Tämä ruado on ainavoluaduine tutkimus tämän žanran tutkimizes, enzimäine karjalazien itkuvirzilöin monogruafine tutkimus. Ven'an kielel kniigu nägi päivänvalgien vuvvennu 1992. Se tässäh on Karjalan da Suomen rahvahanrunohuon tutkijoin käytettävimii kniigoi. Vuvves 2004 Unelma Konkka eli Suomes. Vuvvennu 2014 monogruafien enzimäine oza painettih japounien kielel, sen kiändäjänny oli Röko Jamaguti. Unelma Konkka kirjutti kaikkiedah enämbän sadua tiedoruaduo. Unelma Konkkua tundietah sežo runoilijannu da kirjuttajannu, kudai kirjutti suomekse peittonimel Katri Korvela. Vuvves 1981 algajen häi oli Nevvostoliiton kirjuttajien liiton ozanottajannu. Omii tevoksii häi kirjutti välläs runomuvvos. Hänen runot on kiännetty eestin, vengrien, mordvan kielile. Häi kiändi kaunehkirjalližuon tevoksii suomen kielespäi ven'an kielele Unelma Konkka oli monien muuloin yhtistyksien ozanottajannu: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Kalevalaseuran, M.^ A.^ Castrenin Seuran, Kanzoinvälizen folkloristoin associacien, Karjalan Sivistysseuran ozanottai. Pereh Hänen ukkoh — Pekka Perttu (kirjuttai). Poijat ollah Aleksei Konkka (etnogruaffu) da Arvi Perttu (kirjuttai). Vahnembi velli Juhani Konkka (1904—1970) — Suomen kirjuttai.