Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Ainavo elävy viesti

История изменений

04 июня 2025 в 16:15 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Jo 35 vuottu kuuluu – “Oma Mua” on ainavo muailmas. Olgah ainavo, ga muailmal on yhty hyviä, se polgou piäle eigo tuaksepäi kačahtai, kuolitgo kerras vai vie vähäzen vädčizit. Sikse tänäpäi himoittau sanuo – “Oma Mua” on ainavo karjalazil. Ainavo elävy viesti, kudai yhtistäy karjalazii da sanelou meile kieldy da kul’tuurua koskevih tapahtumih näh. Kolmenkymmenen viijen vuozipäivänny himoittau toivottua lehten toimittajile himuo da voimua ruadua iellehgi. Sovus, yhtes, aijan mugah. Ruadua da vediä edehpäi omua kieldy elävänny da čomannu. Toimituksel tämä on ihan kunnivoittavu ruadoigä, ihan putilline eloksenmatku, kudual pidäs jatkuo vie hätken. Roihgo hengis sie, loitton iespäi, karjalan kieli? Tämä kyzymys oli ennegi ylen kibei, eigo se kibu lievene täh päivässäh. Ga 35 vuottu tagaperin toimitukses mielet oldih nygözii igävembät. Oli mostu karjalastugi, ket jo silloi piettih kieldy kuolluonnu, eigo nähty tolkuu lehten ruavos. Erähät nagrettih, riäzitettih da huijattih karjalan kieldy. Hyvä hos ei olluh aigua abevuo. Silloihäi uuttu viestii pidi eččie jalloil. Se aigu pani meidy juoksemah, eččimäh, ajamah. Joga nedälin ajeluksih oli “viäry” Viktor Vasiljevič, häi oli rakas kuvuamah da eččimäh uuzii ristikanzoi da hieruloi, kudamih näh enne vie niken ei kirjutannuh. Silloi rahvahal kylis oli suuri kummu da ilo nähtä ezmäine karjalankieline lehti. Sit lehten ilmah piästyy jogahizeh kyläh työnnimmö kolmeviizi palua. Parashäi ristikanzal on se, ku suau nähtä painetunnu omii da tuttavien kuvii da omua hieruu. Dai perehis net lehtet ollah tallel kymmenii vuozii. “Oman Muan” ezmäzet vuvvet oldih ”glasnostin” aigua, konzu rubei avavumah muan kul’tuuran da histourien se laidu, midä enne ei paistu eigo huolittu. Myö tunnustuimmo sih tozikuvah karjalazih kylih kävves, konzu rahvas “puhkei pagizemah”. Kiittäjen ajeluksii myö emmo itkenyh sidä, ku ei ole mih näh kirjuttua vai ei ole kuvua lehteh otettavakse. Ainos oli kiireh, ei olluh aigua syvendyö. Ga vie suurembi huoli oli se, ku ei olluh livvinkielizii terminöi. Pidi mustoittua, kui niidy käytetäh Nevvosto-Karjala -lehtes, karjalazil ellendämättömät suomen sananozat pidi vaihtua ven’ankielizih. Net, kudamis suomen sanan kandu oli yhtenjytys karjalankielizenke, sai jättiä koskemattah. Muga roittih nimet dai nimitykset, abuu niken ei tarinnuh, dai meile ei olluh aigua juosta kyzelemäh. Vie niilöis vuozis hätkekse jiädih mieleh lugijoin runot. Net ezmäzet karjalakse kirjutetut kivut da ilot, kudamii tuli toimitukseh 1990-luvul. Žiäli ku nygöi on vähä uuttu runuo. Olis vie niidy karjalazii, kel syväin pajattau runuo da tundou ritman. Pidäs vai vähäzel opastuttua, andua algutieduo da työnyttiä edehpäi. Ei pie äijiä tarkua teoriedu da lujua ohjettu, sendäh ku siändölöin rikkomizen varuamine voibi vahingoittua runoniekan herkän omaluaduzen neron. Iellehpäi ken maltanou da kehtannou, opastuu dai eččiy tieduo iče. Runoloin vuoh tullah ilmah unohtetut sanat, kudamien tiedämisty et ni smiettinyh. Nygöi pädöy ruadua lehtes. Karjalan kieli on kohendettu muga hyvin, ga jo suau kirjuttua midä vai tahtonet. Yhtelläh erähän tekstan kiändämizes toiči vie pidäy kierdiä ymbäri, sendäh ku ei ainos lövvy karjalan sanua. Ga yksikai pidäy oppie kirjuttua uuzih, harvah kosketeltuloih aihieloih näh. Sit vaste, toiči petties, lövvytäh moizet vanhat sanat, kudamat ihan hyvin pätäh da sovitah uudeh kohtah. Sidä samua voibi sanuo virkehih näh. Toiči kuulet – “karjalaine nenga ei sano”. Ga se, kudai ei sano, eli sada vuottu tagaperin! Pidäs ruveta muuttamah sitkiembikse oman kielen virkehii, ku niidy suas käyttiä vällembäh, andua niile mahto ozuttua omua čomuttu uvves kohtas da uvves paginas. Se ei ole rutto eigo piädykauti piettävy ruado, ga se ičessäh andas tulostu dai iluo niile, ket ruatah karjalan kielen hyväkse, kes on oman kielen suvaičus da himo jatkua sen igiä. Muga – endizen elavuttamizel da uvvenke yhteh sovittamizel voibi yhtistiä loittozet da lähizet, luadie moine lehti, ku karjalazil tulis himo ottua se kädeh, lugie, ajatella da avvuttua sidä omil kirjutuksil.