Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Karjalan runotust ezitadihe Podporožjes

История изменений

29 сентября 2025 в 16:27 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Podporožje-lidnan kul’turkeskuses Aleksandr T’utr’umovan nimel Venälaižen kinon päiväl mäni sädandeht, miččele kuctihe vepsläšt kirjutajad da runoilijad Oleg Mošnikovad Karjalaspäi. Podporožjen eläjad surel tahtol tundištihe hänen sädandradonke. Matk Podporožjehe jäti äi hüvid tundmusid Oleg Mošnikovan muštho. Hän amu tahtoi vastatas P’otr Vasiljevanke da tehta ühtes literaturehtan. Sen ližaks siš agjas om Oleg Mošnikovan sebranikan Nikolai Abramovan kodikülä. Lopuks Olegale ozastui tulda Nikolajan kodimale, vaiše jo runoilijan surman jäl’ghe. – Mindai lämäs vasttihe Podporožjes. Sijaližen administracijan pämez’ Aleksandr K’alin andoi mašinan, i mö P’otranke läksim Nikolai Abramovan kodikülähä. Matkas seižutimoiš Vidlas – P’otr ozuti minei Vepsän fol’klorkeskusen i starinoiči kul’turazjtegoiš, miččed sigä pidetas. Lopuks mö tulim Nikolajan kodikülähä – Ladvaha. Meid vastsi Nikolajan sizar Taisia Viktorovna. Hän ozuti meile vellen radhonusen. Kaik seižub enččel sijal: magaduzsija, päč, kus Nikolai navedi ištta armhan kažinke, kirjškap, seinäs ripub gitar. Sä oli läm’, mö kävelim irdal. Pertin rindal om leved pöud, kus Kol’a niti heinäd, seižub vanh kül’bet’. Tegin äi čomid fotoid. Lujas tuli mel’he muštpacaz, se om tehtud sures vanhas puspäi – pus om čaptud Nikolajan modkuva. Kumarzimoi Nikolajale küläkaumištol. Nece oli südäntkoskii kuro – lopuks minä tulin adivoihe Kol’annoks... Jäl’ges mö joim čajud i pagižim Taisianke, minä lugin runoid laps’aigan polhe, – starinoiči Oleg. Podporožjen kirjištos Oleg Mošnikovan täht tehtihe ekskursii: hän kacui kirjoid, pagiži radnikoidenke, lugi runoid i lahjoiči ristituile ičeze uzid kirjoid. Edel oli käveluz Podporožjen randirdadme. Vikingoiden laiv, taidehobjektad kivespäi da puspäi, čoma läm’ sä – nece kaik tegi matkan unohtamatomaks. Päazjtego mäni kul’turkeskuses Aleksandr T’utr’umovan nimel. Sigä kerazihe runotusen da fil’moiden navedijad. Vastusen aigan ezmäižen kerdan ozutadihe “Piterin karjalaine heng” -fil’m, miččen tegi tetab vepsläine kodi-istorijan tundii, lehtmez’ i kirjutai P’otr Vasiljev. Fil’m om omištadud karjalaižele runoilijale Vasilii Veikkile. Dmitrii Bakulin eziti “Kalevalan” runoid karjalan kelen lüdin paginal. Ičeze runoid da prozad eziti Oleg Mošnikov-ki. Kut sanub iče kirjutai, Karjalan runotust Podporožjes arvostadihe ani korktas – kundlijoile tuli mel’he hänen runoid da starinoid. Eht lopihe čomal kävelusel puištodme. Puižed art-objektad – mecoi, hir’pulod, varišad, il’bhed, kondjad – lujas tuliba mel’he Olegale. – Olin Podporožjes ezmäižen kerdan. Lujas tuli mel’he nece lidn. Sigä eläba hüväsüdäimeližed ristitud. Randird, sijaline puišt jätiba lujas hüvid tundmusid. Spasib P’otr Vasiljevale siš, miše hän ozuti minei lidnad i kucui mindai sädandvastusele, – sanui Oleg Mošnikov. Podporožjes nadeitas, miše mugoižed sädandehtad tegesoiš čomaks tradicjaks kul’turkeskuses Aleksandr T’utr’umovan nimel.