Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Yhen miehen mieli ta yhekšän miehen voima. 3

История изменений

30 октября 2025 в 15:11 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Kontien viisahuš Kontien elintapoja entisistä ajoista on pantu merkillä ta šen mukah voit tovistua, jotta ei elukka, kumpani niin huolellisešti, kuin kontie, valmistau talvišuojah ta kumpani ennein talvimakuulla mänyö ta makuun jälkeh ottau huomijoh kaikki valmistautumis- ta puhistautumismänöt, voinun olla tyhmä. Päinvaštoin šen täytyy olla hyvinki viisaš. Kontien luatiman pešän paikka on ušein nerokkahašti valittu, ta ennein kuin še mänöy pešähäš, še ekšyttäy ovelašti meččämiehen jälkilöiltäh. Vanhat kontiet voijah viettyä talvie šamašša pešäššä ušiempieki kertoja, vain aina yritetäh peittyä jälkijäh ta ševottua mečäštäjie. Ne pitälti kierrelläh pitin meččyä, monta kertua kuletah šamua paikkua ieštuaš, nouššah korkien rišutukun piällä ta hypätäh šieltä melko loitoš. Kontie on kaikkiruokani. Marja-aikana še šyöy äijän kaikenmoista marjua, vain ihan pešäh männeššä myöhäsellä šykyšyllä eččiy pihlajan marjua. Pihlajan marjan avulla še šuau tyhjentyä šuolistoh ta piäšöy eris matoloista. Kun kontie kevyällä havaččeutuu talviuneštah, še valmistautuu – nälkähini kun on – huolellisešti šyömisen valičentah. Meččämiehet on pantu merkillä, jotta še šyöy šilloin oikein harvoja ravintoainehie ta niitäki varovašti. Kontien viisahuošta ta šen älykkyöštä on muistih pantu starinoja, kumpasie muinaisrahvaš piettih ihan totena. Kontien älykkyyttähän on šeki, jotta još minih hätä uhkuau emäkontiella, kumpasella on poikasie, še ajau poikaseh pakoh puuh ta iče šamalla vapautuu taistelomah vihollista vaštah, šamoin kuin šeki, jotta još kontieta vain huavottua, še ei pakene loitoš. Še mänöy vain vejen luo parentelomah huavojah. Vanhat meččämiehet oli moničči tovissettu, jotta još kontie huomasi viritetyt rauvat, mit oli häntä varten laitettu, ni še ečči minnih ruavon ta pačkasi šen rautoih. Vainoh avulla kontie yrittäy kierrellä tämmösie anšoja. Kontie tarkkah tuntou ihmishajun, varšinki šilloin, kun hiän on kuatan minnih elukan ta häntä männäh rauhnalta pyyvvyštämäh. Še tietäy konša rauhnalla voit männä, konša šinne mänö on vuarallista. Kontien laškutaito Kontien viisahuošta paissešša on šamoin mainittu esimerkkinä kontien laškutaituo. Entiseh aikah monet vanhat mečäštäjät väitettih, jotta še šuattau laškie ainaki yhekšäh. Hyö oli primietitty, jotta kontie tuli hänen tappaman lehmän rauhnalla aina miäräöinä. Još še ei tullun enšimmäisenä yönä, ni še ei tullun toisenakana, vain vašta kolmantena yönä. Još še ei tullun kolmantena yönä, ni še ei tullun nelläntenä eikä viijentenä, vain vašta kuuvventena yönä. Još še tuaš ei tullun kuuvventena yönä, ni še ei tullun šeiččementenä eikä kahekšantena, vain tuli yhekšäntenä yönä. Yhekšäntenä yönä še ei šiitä enyä malttan olla tulomatta, vaikka mitä olis ollun. Viisahašti kontie šuatto ihmisieki pettyä. Kun še ahisti karjua ta lehmä iänti hätähisenä, ni kontie iänti ičeki ta yritti šillä keinoin šotkie lehmän iänen, jotta ihmiset ei ois šuatu tietä lehmän olovan hätätilašša. On mainittu kuulovan mečäššä kontien ammontuaki, vain täštä on šanottu, jotta kontie šillä keinoin kujehteliutuu taikka pitäy šitä pelie vahinkon iellä. On ennein kuultu ta nyt kuullah ta nähäh rahvaš konteita, kumpaset ollah ihan näkyvissä ta vihelletäh rahvahalla. Šuattau kontie olla kiitollisenaki Täštä kontien älykkyvyöštä paissešša vois lisätä vielä tämmöni tapahuš, mi on tuttava ympäri Šuomen muata ta šitä on kerrottu ihan tosi asiena. Juttu oli ollun näin. Kerran kontie tuli vaštah marjašša olijalla naisella. Kahella jalalla kävellen še piti toisen etukäpälän kämmentä koholla. Naini pöläšty ta yritti puata, vain kontie otti naisen kiini, pani istumah kannolla ta vieretti šuuren kiven naisen hamehen helmalla. Šiitä kontie näytti kämmeneššäh olijan puikon, mi oli painun niin šyvällä, jotta hiän iče ei ollun šuanun šitä pois. Naini šai šen puikon kontien kämmeneštä. Kontie läksi kiirehešti juokšomah meččäh, toi šieltä ičen kuatamah lehmän reijen ta laški šen palkinnokši naisen šylih. Šiitä vašta še vieretti kiven naisen helmalta ta še piäsi lähtömäh pois. On tämmöistä tapahušta mainittu ta muistih kirjutettu 1936 vuotena Obžan kyläššä Aunukšen mailla Karjalaššaki. Šamoin naini oli mečäššä marjašša ta hänellä vaštah tuli kontie. Kontie rammiččomalla juoksi ihan naista kohti. Naini oikein pöläšty ta läksi juokšomah pakoh, kontie peräh. Tavotti kontie naisen ta ojenti hänellä käpäläh nähtäväkši. Kaččou naini, ka okša kontien kämmenneššä. Vejälti hiän šen okšan ta tuaš pakoh. Otti kontie hänen tuaš kiini, issutti ta pani kiven yškäh. Iče läksi meččäh eččimäh millä šais naisella šen hyvän makšua. Kakši vuorokautta oli istun naisparka. Šiitä kaččou kun tulou kontie lehmän šiäri hampahissa. Tuli šiitä naisen luo, otti kiven yšäštä ta pani tilalla šen lehmän šiären “palkakši”. Nošti kontie naisen šeisomah, jalkah kumarti ta meččäh pyörähti. Naini piäsi kotih elävänä – tervehenä marjoneh ta lihoneh. Kontie kotielukkojen vertahini Kontien viisahutta ta älykkyttä piettih ennein muinoin niin šuurena, jotta kontieta penikkänä käytettih kotielukkojen vertahisena erimoisissa tehtävissä. Monet šuomelaiset karhumiehet piettih aikasimpina aikoina konteita, kuin muitaki kotielukkoja. Kontie šai olla vuuvven vanhakši ihan vapuana. Šiitä jo šuurempana šitä käytettih, kuin työvoimua. Kontiet ymmärrettih polkie šyvien vesi-kaivojen vivutušrattahie, noššettih šäkkijä, vejettih rekijä, a kontienpenikät leikittih lapšien kera. Kellokakla lehmä kontiešta mukavin Yksi karjalaini ukko Vartijovuaralta oli kerton tämmösen mukavan jutun. Uškokkua taikka elkyä, ka näin šano olovan ta pakasi täštä ihan kuin tosiasiešta. Kešällä talon lehmät oli illalla tultu kotih rauhattomina. Huomattih isännät šeki, jotta kellokakla lehmä ei tullun toisien lehmien kera. Miehet lähettih heti meččäh šitä eččimäh. Kotvasen ajan piäštä alko kuuluo mečäštä tuttava kellon kalkatuš ta näytti šiltä, jotta še iäni kuulu koko ajan šamalta paikalta. Miehet lähettih kulkomah iäntä kohti ta vähäsen matan piäštä kauhukšeh nähtih ihan čupoista čuutuo. Vapisija lehmä šeiso pieneššä notkošša heiniköššä ta šen takajalka oli tarttun louhikkoh. Šen viereššä istu kontie ta etukäpälälläh heläytti lehmän kaklašša rippujua kaunisiänistä vaškikelluo. Kun miehet alettih lähetä, kontie pyörähti korpeh. Lehmäššä ei ollun mitänä näkyväistä vikua. Tottaše kontiella ei ollun šuurta verenhimuo, vaikka aikua hänellä oli ollun riittäväšti ruatua vaikka mitä. Šoitonhimo oli täh palah voittan nälän. Monet tovissetah šemmoista, jotta kontie mečäššä pitäy šilmällä kellokašta lehmyä, jotta še tykkyäy šoittuo, varšinki ritmillistä marššie.