Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Järven pohju on syvä

История изменений

05 ноября 2025 в 23:30 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Siämäjärven kalazavodal – 55 vuottu. "Rahvas eččiy hyviä, kala eččiy syviä” – karjalaine sananlasku. Sagarvon järvie – nygöi tyhjäkse kuivettuu minul on žiäli enämbän kaikkii toizii järvilöi. Äijy ruaduo oli jo ruattu 1970-luvul, kai kaivettu kanuavat järven pohjas. Voinnus mieldykiinnittäi projektu vediä loppussah. Tiettäväine, nygöi elektroenergii on liij an kallis, gu ollou pumpata Nuožarvespäi i täyttiä kogo järvi joga vuottu – kolme sadua gektuarua. No vie endizel aij alaijal, vuvvennu 1969 Jurii Jegorovič Vasiljev – zavodan stroikan mielevy johtai, hyvä karjalaine mies, löydi yhtelläh paremban variantan. Ekolougien puoles kaččojes. Häi ehoitti jagua järvi puolekkai damban vuoh. Sih näh pidäs ližätä vähäine den’gua projektah i rodies kaksi prudua! Net voibi täyttiä viel vuorokkai, vetty pidäy kahtu kerdua vähembi. Järven yhtes puoles kala kezän aigua kazvau, toine puoli on kuivattu da huogavuu. Älä sano, voibigi heiniä kazvattua pohjal, kui enne tahtottih luadie Nuožarven kommunuarat! Yksi agronoumu sellitti minule, mittuine heiny rubieu hyvin kazvamah järven pohjas – ven’akse “kanareječnik trostnikovidnii”. Uskon, Sagarvon järveh näh, myö vie kuulemmo hyvän viestin konzutahto tuliel aijal... Pidäs vai parembi kalan sortu vallita kazvatettavakse. Karpal sežo on äij y vigua. Täh kalah niškoi meij änmeijän Karjal ei päi – ilmu on liijan vilu. Sen periä karpu kazvau ylen hil’l’ah, da vie gu kevät ollou viluččaine – sit mähändy vačas emäkalal ei kypsene. Toine viga, järvilöis tädä kalua suajes se verkot revittelöy, a nuotaspäi hyppiy iäres gu uravunnuh. I Sagarvoh nähte paistes, karpu ei lähte pagoh sygyzyl, konzu pelettisiigu suurel himol lähtis iäres puolen vien kel. Se karpu rašku vastukavai tungevuu vastuvirdah i peittyy järven pohjah! Opi sit eččie joga kalastu. A talven aigua madalas vies kalat vältämättäh kylmetäh da hapatahgi... Vakkinaizel pelettisiijal, sanuo, on toine viga – hos mähändy vačas kylmykuussah ehtiy kypsetä, no järven pohjas talven aigua net enimytten hapatah, kerdu zavodan järvet on jo vahnettu. Mustoitan, meij änmeijän järvil on jo 10 000 tuhattu vuottu! Kui viizahasti kirjutti Aleksandr Volkov: "...^ hiekku muvakse muuttuu”! A siigu-kaloil kudoh niškoi pidäy olla puhtas hiekkupohju, da viegi vähäzel virduaju puhtas vezi. Moizii kohtii meijän järvilöis on ylen vähä. Sit joga vuottu kylmykuul kalankazvattajil pidäy pyydiä sidä pelettisiigua verkoloil jiän ual, i suurembii emäkaloi vilus ilmas lypsiä juuri jiän piäl. I kerätyt mähändät vältämättäh havvotah kalazavodan inkubuattoras kogo talven... INKUBUATTORU Inkubattorah näh pidäs sanella eriže. Se oli strojittu vuvvennu 1971 i rubei kuulumah Honganuan "Pitomniekkah". Tiä vezi virduau läbi suuris st’oklupullolois, kus kogo talven havvotah siigu-kaloin mähändät. Keviäl projektan mugah pidäs syndyö kaksi miljounua toukkua. A ilmis kerras jiävih katastroufu! Enämbi 90% mähändiä happani! Ezmäine ajatus – vien viga. Rubeimmo tutkimah probliemua. Vezi on otettavu Leiberi-jovespäi, kudai tulou Heččulan čupulpäi. Yksi viga – se on ligavunnuh, suurembi viga – raudua vies löydyi kolmie kerdua enämbi normua – 0,4 mg litras!!! Kunne kačottih projektantat? Sit jo vuvvennu 1972 pidi strojie toine inkubuattoru jo Nuožarven kyläh. Tiägi, oigieh sanuo, raudua vies on äijättävy, dai järvi rubei kukkimah täytty vägie... Tulieh aigah kaččojen vuvvennu 1977 Šuojunjovel vie oli strojittu kalankazvatuszavodu da buite gu suuri inkubuattoru haudomah siigukaloin da Onegujärven lohen mähändiä, ga rodih se samaine probliemu. Räkkikezänny 1989 ližäkse rodih toven katastroufu – sadkois pidäjes viij es suas kuoli 400 emälohtu! Šuojunjoves vezi on sissäh ligavunnuh, ga jo kahtentostu vuvven peräs uuzi zavodu pidi salvata... KUIVU LAMBI Konzu ruavoin Nuožarves, kummua sanuo, sil samua aigua SevNiorh:an tiedomiehil tuli piäh äijy kaikenmostu tolkuttomua idejua. Ezimerkikse, meččylambilois vezi pumpata iäres dizelinasosan vuoh. Sit endizet kalat (ahvenet) pohjas on kebjiembi kerätä. I lambizeh voibi keviäl piästiä pelettisiij an toukkii! Kaksi miesty kogo kezän pumpattih päivät dai yöt yhty lambistu lähäl Kurmoilua. Sen lammin hyö iče mikselienne nimitettih “Sanderlammikse”. Vetty sinne jäi vähäine, sit vie äij y kummua dostalit ahvenkulut myrkytettih izvestil. Kučuttih minuu kaččomah. – Meij än azii loppih la, voit priimie zavodan järvifondah! – A kuibo lambi täyttyy viel?^ kyzyin tiedomiehil. – Vezi tulou pohjaspäi, a keviäl vie ližäkse lumi sulau. – A kezäl rubieu äijäl vihmumah – minä ližäin šuutkakse. – A kuibo laskie nuottua, puut pakutah rannoispäi. – Puut myö, tiettäväine, kabrastammo, luajimmo melioratsien, vaiku den’gat maksakkua... Tulokset moizet: Jumal ei tiedänyh SevNiorh:an pluanoi. Minun ruadovuozien aigah lambi se viel ei täyttynyh... Parembi olis nimittiä tämä syvä haudu mečän reunal ei Sanderlammikse, a Kuivakse lammikse. Tämä instituutan riähky hos ei ole liij an suuri, ga yksikai on žiäli rikottuu luonduo... Suurembi da igävembi kummu rodih iellehpäi. Sil aigua, vuvvennu 1972 Siämärven rannal kuvattih kuulužua kogo muailmas fi l’mua "A zori zdes’ tihij etihije". Liza Bričkinal oli miärätty stsenaarien mugah “upota” sil samal suol, kunne Sanderlammispäi tiedomiehet ahkerasti pumpattih vezii. Nuori näyttelij ätär Jelena Drapeko toven odva-odva ei uponnuh – vetty suol kerävyi liij an äij yliijan äijy! Jumal autoi jiähä hengih. Eiga nygöi meijän Valdivonduumas ei kuulunus deputuatan Jelena Grigorjevnan miellyttäjiä iändy... KUMMUA SANOT, A NAGRA ET “Kummua sanot, a nagra et”. Onhäi moine sananpiä. SevNiorh:an puoles oli vie äij y kummua. Net samazet miehet – Sanderlammin kuivuajat ezmäi paiči myrkytändiä koiteltih hävittiä ahvenizii räjähytändän vuoh – tolkutoi azii! Sit tahtottih pyydäjes tappua kaloi sähköl, kui luajitah brakonjerat Volga-jovel. Passibo Jumalale – ei stuanivunnuh, kerdu Karjalan järvilöis vies on ylen vähä suolua. Sit opittih muanittua kaloi merežih kaikenmoizen hajun vuoh, sanommo, kažihäi ylen äij äl suvaiččou valerjankan duuhuu. Literatuuras on moizii ezimerkilöi, konzu soma (suomekse — monni) hyvin ottau ongen hapannuon lihan kel. No ku ollou paista Siämäjärven kuhah näh, se on puhtas kala – nikonzu ei ota suuh eigo hapannuttu lihua, eigo hapannuttu kalua! Toine azii. Kuibo vois ilmai myrkytändiä suaha käzih kai paikallizet kalat järvespäi? “Sanderlammin kuivuajat” smietittih, pidäy luadie ylen pitky nuottu. Sen nuotan luajindua Nuožarven järvel näin omil silmil – 1 000 metrii piduhuttu! A yksikai tolkuu rodih vähä. Lopun lopukse brakonjierat nuottu se varrastettih i eksperimentu loppih... Vie ezimerkikse mainičen kummua. Nuožarven järves ezmäi oldih ei verkos luajitut, a puuhizet “sadkat”. Kaloi kaččojes nostella niidy oli ylen jygei. Tiedomiehet ei ni nosteltu, muga kačottih. A yhtenny päivänny sanottih minule pahan viestin – kai suuret kirjolohet, putin emäkalat pajettih järveh! Enämbän kuudu myö syömisty sinne emmo kandanuh, tiettäväine. Keviäl rubeimmo nostamah sadkua jiän piäl, a pohjas vägitukku eläviä kalua uidelou, vezi “kiehuu”! Ga ni yksi nälgäh ei kuolluh! Vikse Nuožarven pienet villi kalaizet puututtih sydämeh syödäväkse!

05 ноября 2025 в 23:25 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Siämäjärven kalazavodal – 55 vuottu. "Rahvas eččiy hyviä, kala eččiy syviä” – karjalaine sananlasku. Sagarvon järvie – nygöi tyhjäkse kuivettuu minul on žiäli enämbän kaikkii toizii järvilöi. Äij yÄijy ruaduo oli jo ruattu 1970-luvul, kai kaivettu kanuavat järven pohjas. Voinnus mieldykiinnittäi projektu vediä loppussah. Tiettäväine, nygöi elektroenergii on liij an kallis, gu ollou pumpata Nuožarvespäi i täyttiä kogo järvi joga vuottu – kolme sadua gektuarua. No vie endizel aij al, vuvvennu 1969 Jurii Jegorovič Vasiljev – zavodan stroikan mielevy johtai, hyvä karjalaine mies, löydi yhtelläh paremban variantan. Ekolougien puoles kaččojes. Häi ehoitti jagua järvi puolekkai damban vuoh. Sih näh pidäs ližätä vähäine den’gua projektah i rodies kaksi prudua! Net voibi täyttiä viel vuorokkai, vetty pidäy kahtu kerdua vähembi. Järven yhtes puoles kala kezän aigua kazvau, toine puoli on kuivattu da huogavuu. Älä sano, voibigi heiniä kazvattua pohjal, kui enne tahtottih luadie Nuožarven kommunuarat! Yksi agronoumu sellitti minule, mittuine heiny rubieu hyvin kazvamah järven pohjas – ven’akse “kanareječnik trostnikovidnii”. Uskon, Sagarvon järveh näh, myö vie kuulemmo hyvän viestin konzutahto tuliel aij alaijal... Pidäs vai parembi kalan sortu vallita kazvatettavakse. Karpal sežo on äij y vigua. Täh kalah niškoi meij än Karjal ei päi – ilmu on liij anliijan vilu. Sen periä karpu kazvau ylen hil’l’ah, da vie gu kevät ollou viluččaine – sit mähändy vačas emäkalal ei kypsene. Toine viga, järvilöis tädä kalua suajes se verkot revittelöy, a nuotaspäi hyppiy iäres gu uravunnuh. I Sagarvoh nähte paistes, karpu ei lähte pagoh sygyzyl, konzu pelettisiigu suurel himol lähtis iäres puolen vien kel. Se karpu rašku vastukavai tungevuu vastuvirdah i peittyy järven pohjah! Opi sit eččie joga kalastu. A talven aigua madalas vies kalat vältämättäh kylmetäh da hapatahgi... Vakkinaizel pelettisiijal, sanuo, on toine viga – hos mähändy vačas kylmykuussah ehtiy kypsetä, no järven pohjas talven aigua net enimytten hapatah, kerdu zavodan järvet on jo vahnettu. Mustoitan, meij än järvil on jo 10 000 tuhattu vuottu! Kui viizahasti kirjutti Aleksandr Volkov: "...^ hiekku muvakse muuttuu”! A siigu-kaloil kudoh niškoi pidäy olla puhtas hiekkupohju, da viegi vähäzel virduaju puhtas vezi. Moizii kohtii meijän järvilöis on ylen vähä. Sit joga vuottu kylmykuul kalankazvattajil pidäy pyydiä sidä pelettisiigua verkoloil jiän ual, i suurembii emäkaloi vilus ilmas lypsiä juuri jiän piäl. I kerätyt mähändät vältämättäh havvotah kalazavodan inkubuattoras kogo talven... INKUBUATTORU Inkubattorah näh pidäs sanella eriže. Se oli strojittu vuvvennu 1971 i rubei kuulumah Honganuan "Pitomniekkah". Tiä vezi virduau läbi suuris st’oklupullolois, kus kogo talven havvotah siigu-kaloin mähändät. Keviäl projektan mugah pidäs syndyö kaksi miljounua toukkua. A ilmis kerras jiävih katastroufu! Enämbi 90 % mähändiä happani! Ezmäine ajatus – vien viga. Rubeimmo tutkimah probliemua. Vezi on otettavu Leiberi-jovespäi, kudai tulou Heččulan čupulpäi. Yksi viga – se on ligavunnuh, suurembi viga – raudua vies löydyi kolmie kerdua enämbi normua – 0,4 mg litras!!! Kunne kačottih projektantat? Sit jo vuvvennu 1972 pidi strojie toine inkubuattoru jo Nuožarven kyläh. Tiägi, oigieh sanuo, raudua vies on äijättävy, dai järvi rubei kukkimah täytty vägie... Tulieh aigah kaččojen vuvvennu 1977 Šuojunjovel vie oli strojittu kalankazvatuszavodu da buite gu suuri inkubuattoru haudomah siigukaloin da Onegujärven lohen mähändiä, ga rodih se samaine probliemu. Räkkikezänny 1989 ližäkse rodih toven katastroufu – sadkois pidäjes viij es suas kuoli 400 emälohtu! Šuojunjoves vezi on sissäh ligavunnuh, ga jo kahtentostu vuvven peräs uuzi zavodu pidi salvata... KUIVU LAMBI Konzu ruavoin Nuožarves, kummua sanuo, sil samua aigua SevNiorh:an tiedomiehil tuli piäh äijy kaikenmostu tolkuttomua idejua. Ezimerkikse, meččylambilois vezi pumpata iäres dizelinasosan vuoh. Sit endizet kalat (ahvenet) pohjas on kebjiembi kerätä. I lambizeh voibi keviäl piästiä pelettisiij an toukkii! Kaksi miesty kogo kezän pumpattih päivät dai yöt yhty lambistu lähäl Kurmoilua. Sen lammin hyö iče mikselienne nimitettih “Sanderlammikse”. Vetty sinne jäi vähäine, sit vie äij y kummua dostalit ahvenkulut myrkytettih izvestil. Kučuttih minuu kaččomah. – Meij än azii loppih la, voit priimie zavodan järvifondah! – A kuibo lambi täyttyy viel?^ kyzyin tiedomiehil. – Vezi tulou pohjaspäi, a keviäl vie ližäkse lumi sulau. – A kezäl rubieu äijäl vihmumah – minä ližäin šuutkakse. – A kuibo laskie nuottua, puut pakutah rannoispäi. – Puut myö, tiettäväine, kabrastammo, luajimmo melioratsien, vaiku den’gat maksakkua... Tulokset moizet: Jumal ei tiedänyh SevNiorh:an pluanoi. Minun ruadovuozien aigah lambi se viel ei täyttynyh... Parembi olis nimittiä tämä syvä haudu mečän reunal ei Sanderlammikse, a Kuivakse lammikse. Tämä instituutan riähky hos ei ole liij an suuri, ga yksikai on žiäli rikottuu luonduo... Suurembi da igävembi kummu rodih iellehpäi. Sil aigua, vuvvennu 1972 Siämärven rannal kuvattih kuulužua kogo muailmas fi l’mua "A zori zdes’ tihij e". Liza Bričkinal oli miärätty stsenaarien mugah “upota” sil samal suol, kunne Sanderlammispäi tiedomiehet ahkerasti pumpattih vezii. Nuori näyttelij ätär Jelena Drapeko toven odva-odva ei uponnuh – vetty suol kerävyi liij an äij y! Jumal autoi jiähä hengih. Eiga nygöi meijän Valdivonduumas ei kuulunus deputuatan Jelena Grigorjevnan miellyttäjiä iändy... KUMMUA SANOT, A NAGRA ET “Kummua sanot, a nagra et”. Onhäi moine sananpiä. SevNiorh:an puoles oli vie äij y kummua. Net samazet miehet – Sanderlammin kuivuajat ezmäi paiči myrkytändiä koiteltih hävittiä ahvenizii räjähytändän vuoh – tolkutoi azii! Sit tahtottih pyydäjes tappua kaloi sähköl, kui luajitah brakonjerat Volga-jovel. Passibo Jumalale – ei stuanivunnuh, kerdu Karjalan järvilöis vies on ylen vähä suolua. Sit opittih muanittua kaloi merežih kaikenmoizen hajun vuoh, sanommo, kažihäi ylen äij äl suvaiččou valerjankan duuhuu. Literatuuras on moizii ezimerkilöi, konzu soma (suomekse — monni) hyvin ottau ongen hapannuon lihan kel. No ku ollou paista Siämäjärven kuhah näh, se on puhtas kala – nikonzu ei ota suuh eigo hapannuttu lihua, eigo hapannuttu kalua! Toine azii. Kuibo vois ilmai myrkytändiä suaha käzih kai paikallizet kalat järvespäi? “Sanderlammin kuivuajat” smietittih, pidäy luadie ylen pitky nuottu. Sen nuotan luajindua Nuožarven järvel näin omil silmil – 1 000 metrii piduhuttu! A yksikai tolkuu rodih vähä. Lopun lopukse brakonjierat nuottu se varrastettih i eksperimentu loppih... Vie ezimerkikse mainičen kummua. Nuožarven järves ezmäi oldih ei verkos luajitut, a puuhizet “sadkat”. Kaloi kaččojes nostella niidy oli ylen jygei. Tiedomiehet ei ni nosteltu, muga kačottih. A yhtenny päivänny sanottih minule pahan viestin – kai suuret kirjolohet, putin emäkalat pajettih järveh! Enämbän kuudu myö syömisty sinne emmo kandanuh, tiettäväine. Keviäl rubeimmo nostamah sadkua jiän piäl, a pohjas vägitukku eläviä kalua uidelou, vezi “kiehuu”! Ga ni yksi nälgäh ei kuolluh! Vikse Nuožarven pienet villi kalaizet puututtih sydämeh syödäväkse!

05 ноября 2025 в 23:21 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Siämäjärven kalazavodal – 55 vuottu. "Rahvas eččiy hyviä, kala eččiy syviä” – karjalaine sananlasku. Sagarvon järvie – nygöi tyhjäkse kuivettuu minul on žiäli enämbän kaikkii toizii järvilöi. Äij y ruaduo oli jo ruattu 1970-luvul, kai kaivettu kanuavat järven pohjas. Voinnus mieldykiinnittäi projektu vediä loppussah. Tiettäväine, nygöi elektroenergii on liij an kallis, gu ollou pumpata Nuožarvespäi i täyttiä kogo järvi joga vuottu – kolme sadua gektuarua. No vie endizel aij al, vuvvennu 1969 Jurii Jegorovič Vasiljev – zavodan stroikan mielevy johtai, hyvä karjalaine mies, löydi yhtelläh paremban variantan. Ekolougien puoles kaččojes. Häi ehoitti jagua järvi puolekkai damban vuoh. Sih näh pidäs ližätä vähäine den’gua projektah i rodies kaksi prudua! Net voibi täyttiä viel vuorokkai, vetty pidäy kahtu kerdua vähembi. Järven yhtes puoles kala kezän aigua kazvau, toine puoli on kuivattu da huogavuu. Älä sano, voibigi heiniä kazvattua pohjal, kui enne tahtottih luadie Nuožarven kommunuarat! Yksi agronoumu sellitti minule, mittuine heiny rubieu hyvin kazvamah järven pohjas – ven’akse “kanareječnik trostnikovidnii”. Uskon, Sagarvon järveh näh, myö vie kuulemmo hyvän viestin konzutahto tuliel aij al... Pidäs vai parembi kalan sortu vallita kazvatettavakse. Karpal sežo on äij y vigua. Täh kalah niškoi meij än Karjal ei päi – ilmu on liij an vilu. Sen periä karpu kazvau ylen hil’l’ah, da vie gu kevät ollou viluččaine – sit mähändy vačas emäkalal ei kypsene. Toine viga, järvilöis tädä kalua suajes se verkot revittelöy, a nuotaspäi hyppiy iäres gu uravunnuh. I Sagarvoh nähte paistes, karpu ei lähte pagoh sygyzyl, konzu pelettisiigu suurel himol lähtis iäres puolen vien kel. Se karpu rašku vastukavai tungevuu vastuvirdah i peittyy järven pohjah! Opi sit eččie joga kalastu. A talven aigua madalas vies kalat vältämättäh kylmetäh da hapatahgi... Vakkinaizel pelettisiijal, sanuo, on toine viga – hos mähändy vačas kylmykuussah ehtiy kypsetä, no järven pohjas talven aigua net enimytten hapatah, kerdu zavodan järvet on jo vahnettu. Mustoitan, meij än järvil on jo 10 000 tuhattu vuottu! Kui viizahasti kirjutti Aleksandr Volkov: "...^ hiekku muvakse muuttuu”! A siigu-kaloil kudoh niškoi pidäy olla puhtas hiekkupohju, da viegi vähäzel virduaju puhtas vezi. Moizii kohtii meijän järvilöis on ylen vähä. Sit joga vuottu kylmykuul kalankazvattajil pidäy pyydiä sidä pelettisiigua verkoloil jiän ual, i suurembii emäkaloi vilus ilmas lypsiä juuri jiän piäl. I kerätyt mähändät vältämättäh havvotah kalazavodan inkubuattoras kogo talven... INKUBUATTORU Inkubattorah näh pidäs sanella eriže. Se oli strojittu vuvvennu 1971 i rubei kuulumah Honganuan "Pitomniekkah". Tiä vezi virduau läbi suuris st’oklupullolois, kus kogo talven havvotah siigu-kaloin mähändät. Keviäl projektan mugah pidäs syndyö kaksi miljounua toukkua. A ilmis kerras jiävih katastroufu! Enämbi 90 % mähändiä happani! Ezmäine ajatus – vien viga. Rubeimmo tutkimah probliemua. Vezi on otettavu Leiberi-jovespäi, kudai tulou Heččulan čupulpäi. Yksi viga – se on ligavunnuh, suurembi viga – raudua vies löydyi kolmie kerdua enämbi normua – 0,4 mg litras!!! Kunne kačottih projektantat? Sit jo vuvvennu 1972 pidi strojie toine inkubuattoru jo Nuožarven kyläh. Tiägi, oigieh sanuo, raudua vies on äijättävy, dai järvi rubei kukkimah täytty vägie... Tulieh aigah kaččojen vuvvennu 1977 Šuojunjovel vie oli strojittu kalankazvatuszavodu da buite gu suuri inkubuattoru haudomah siigukaloin da Onegujärven lohen mähändiä, ga rodih se samaine probliemu. Räkkikezänny 1989 ližäkse rodih toven katastroufu – sadkois pidäjes viij es suas kuoli 400 emälohtu! Šuojunjoves vezi on sissäh ligavunnuh, ga jo kahtentostu vuvven peräs uuzi zavodu pidi salvata... KUIVU LAMBI Konzu ruavoin Nuožarves, kummua sanuo, sil samua aigua SevNiorh:an tiedomiehil tuli piäh äijy kaikenmostu tolkuttomua idejua. Ezimerkikse, meččylambilois vezi pumpata iäres dizelinasosan vuoh. Sit endizet kalat (ahvenet) pohjas on kebjiembi kerätä. I lambizeh voibi keviäl piästiä pelettisiij an toukkii! Kaksi miesty kogo kezän pumpattih päivät dai yöt yhty lambistu lähäl Kurmoilua. Sen lammin hyö iče mikselienne nimitettih “Sanderlammikse”. Vetty sinne jäi vähäine, sit vie äij y kummua dostalit ahvenkulut myrkytettih izvestil. Kučuttih minuu kaččomah. – Meij än azii loppih la, voit priimie zavodan järvifondah! – A kuibo lambi täyttyy viel?^ kyzyin tiedomiehil. – Vezi tulou pohjaspäi, a keviäl vie ližäkse lumi sulau. – A kezäl rubieu äijäl vihmumah – minä ližäin šuutkakse. – A kuibo laskie nuottua, puut pakutah rannoispäi. – Puut myö, tiettäväine, kabrastammo, luajimmo melioratsien, vaiku den’gat maksakkua... Tulokset moizet: Jumal ei tiedänyh SevNiorh:an pluanoi. Minun ruadovuozien aigah lambi se viel ei täyttynyh... Parembi olis nimittiä tämä syvä haudu mečän reunal ei Sanderlammikse, a Kuivakse lammikse. Tämä instituutan riähky hos ei ole liij an suuri, ga yksikai on žiäli rikottuu luonduo... Suurembi da igävembi kummu rodih iellehpäi. Sil aigua, vuvvennu 1972 Siämärven rannal kuvattih kuulužua kogo muailmas fi l’mua "A zori zdes’ tihij e". Liza Bričkinal oli miärätty stsenaarien mugah “upota” sil samal suol, kunne Sanderlammispäi tiedomiehet ahkerasti pumpattih vezii. Nuori näyttelij ätär Jelena Drapeko toven odva-odva ei uponnuh – vetty suol kerävyi liij an äij y! Jumal autoi jiähä hengih. Eiga nygöi meijän Valdivonduumas ei kuulunus deputuatan Jelena Grigorjevnan miellyttäjiä iändy... KUMMUA SANOT, A NAGRA ET “Kummua sanot, a nagra et”. Onhäi moine sananpiä. SevNiorh:an puoles oli vie äij y kummua. Net samazet miehet – Sanderlammin kuivuajat ezmäi paiči myrkytändiä koiteltih hävittiä ahvenizii räjähytändän vuoh – tolkutoi azii! Sit tahtottih pyydäjes tappua kaloi sähköl, kui luajitah brakonjerat Volga-jovel. Passibo Jumalale – ei stuanivunnuh, kerdu Karjalan järvilöis vies on ylen vähä suolua. Sit opittih muanittua kaloi merežih kaikenmoizen hajun vuoh, sanommo, kažihäi ylen äij äl suvaiččou valerjankan duuhuu. Literatuuras on moizii ezimerkilöi, konzu soma (suomekse — monni) hyvin ottau ongen hapannuon lihan kel. No ku ollou paista Siämäjärven kuhah näh, se on puhtas kala – nikonzu ei ota suuh eigo hapannuttu lihua, eigo hapannuttu kalua! Toine azii. Kuibo vois ilmai myrkytändiä suaha käzih kai paikallizet kalat järvespäi? “Sanderlammin kuivuajat” smietittih, pidäy luadie ylen pitky nuottu. Sen nuotan luajindua Nuožarven järvel näin omil silmil – 1 000 metrii piduhuttu! A yksikai tolkuu rodih vähä. Lopun lopukse brakonjierat nuottu se varrastettih i eksperimentu loppih... Vie ezimerkikse mainičen kummua. Nuožarven järves ezmäi oldih ei verkos luajitut, a puuhizet “sadkat”. Kaloi kaččojes nostella niidy oli ylen jygei. Tiedomiehet ei ni nosteltu, muga kačottih. A yhtenny päivänny sanottih minule pahan viestin – kai suuret kirjolohet, putin emäkalat pajettih järveh! Enämbän kuudu myö syömisty sinne emmo kandanuh, tiettäväine. Keviäl rubeimmo nostamah sadkua jiän piäl, a pohjas vägitukku eläviä kalua uidelou, vezi “kiehuu”! Ga ni yksi nälgäh ei kuolluh! Vikse Nuožarven pienet villi kalaizet puututtih sydämeh syödäväkse!