| 1251 |
Старописьменный тверской карельский
|
библейские тексты, памятники письменности |
|
Введенский Григорий Ефимович, Золотинский Матвей Андреевич.
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Šeiččimeš piä
|
-
6 A Hiän vaštah šano heilä: Hyvin ieldä päin teih näh viižahih šano Isaija Prorokka, kuin on kirjutettu: Tämä rahvaš huuliloila Milma hyvitetäh, a šiämi hiän edähänä Miušta on;
-
28 I hiän vaštah šano Hänellä: Niin, Hospodi; i koirat stolan alla šyyväh lapšien muruzista.
-
29 I Hiän šano hänellä: Täštä šanašta, mäne; läksi lembo šiun tyttäreštä.
-
30 I mändyö hiän kodihize, nägi, jotto lembo läksi, i tytär’ venyy postelilla.
-
32 I tuodih Hänen luo kuurnehen i mykettäjän i ruguoliečettih, kuin Hiän panisʼ hänen piällä kiän.
-
36 I kieldi heidä, kuin hyö nikellä ei šanottaisʼ.^ I min verran Hiän heidä kieldi, žen enämmän hyö šaneldih.
|
| 1252 |
Старописьменный тверской карельский
|
библейские тексты, памятники письменности |
|
Введенский Григорий Ефимович, Золотинский Матвей Андреевич.
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Kuuveš piä
|
-
1 I läksi Hiän šieldä, i tuli Omalla rannalla; i Hänellä jällesti aššuttih Hänen opaššettavat.
-
5 I ei voinun šielä Hiän nimityttä luadie vägie, vain ei äijie voimattomie, panduo hiän piällä kiät, tervehytti.
-
6 I diivuoliečih hiän ei¦-¦uššondua, i käveli kylie myötʼ ymbärissällä i opašti.
-
17 Tämä Iroda, työndähyö, otti Iivanan i pani raudoih, oman vellen Hilipän naizen Irodiadan täh, žentäh, jotto hiän naičči hänellä.
-
20 Iroda iče varaji Iivanua, tiediässä, jotto hiän on mieš oigie, i svʼatoi, i vardeičči händä; i kuunnelduo händä, äijän hyviä luadi i mieleh händä kuundeli.
-
24 A hiän, poisʼ lähtehyö, šano omallah emälläh: Midä pakota?
-
I hiän šano: Rissittäjän Iivanan piädä
-
28 I hiän, mändyö, leikkai häneldä piän tyrmäššä, i toi hänen piän purdilolla, i ando hänen tytöllä, a tyttö ando hänen omallah emälläh.
-
37 I Hiän vaštah šano heilä: Andakkua työ heilä šyyvä.^ I hyö šanottih Hänellä: Kuin, mändyö, oštanemma leibiä kahteh šadah grivnah i annamma heilä šyyvä.
-
38 Hiän šano heilä: Äijä¦go teilä möykkyö on?
-
45 I šidä že aigua käški omilla opaššettavilla männä veneheh i ajua heilä ieldä päin šillä puolla Vifsaidah päin, kuni Hiän ičeštä laškou rahvahan.
-
47 I kuin jo ilda oli, veneh oli keški merellä, a Hiän yksinäh mualla.
-
48 I nägi heidä šoudamašša vaivan kera, oli vaštane heilä tuuli; i keški¦yön jälgeh tuli Hiän hiän luo kävellen merdä myötʼ, i tahto männä šiiričči heidä.
-
51 I mäni hiän luo veneheh i heittih tuuli.^ I hyö keškenäh ylen äijäldi šäristih i diivuoliečettih;
-
52 Unohettih hyö leibih näh, šiämi hiän oli kovehtun.
-
55 I käveldyö kaiken žen muan, ruvettih posteliloila kandamah Hänen luo voimattomie, missä kuuldih, jotto Hiän šiinä on.
|
| 1253 |
Старописьменный тверской карельский
|
библейские тексты, памятники письменности |
|
Введенский Григорий Ефимович, Золотинский Матвей Андреевич.
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Viiješ piä
|
-
2 I kuin läksi Hiän veneheštä, i tuli vaštah Hänellä mieš kalmismualda lembolane;
-
6 Edahädä hiän, nähtyö Šyndyruohtinua, hyppäi i kumarduačih Hänellä,
-
I hiän vaštah šano: Legeona miula on nimi, jotto myö äijät olemma.
-
17 I ruvettih ruguoliečemah Hänellä, kuin Hiän läksiisʼ hiän rannašta.
-
18 I kuin Hiän mäni veneheh, ruguoliečih lembolane ottua händä Ičen kera.
-
20 I läksi hiän i rubei šanelomah kymmeneššä linnašša, min luadi hänellä Iisus; i kaikin diivuoliečettih.
-
23 I äijäldi ruguoliečih Hänellä, i pagizi: Miun tytär’ kuolomašša on; i mändyö, panizit hänen piällä kiät, kuin šäilyisʼ hiän i elošša lienisʼ.
-
24 I läksi Hiän hänen kera.^ I Hänellä jällesti aštu äijä rahvašta, i ličottih Händä.
-
32 I kaččeli Hiän, nähä, ken muone žen luadi?
-
34 I Hiän šano hänellä: Tytär’, šiun uššonda šiun piäšti; mäne Jumalan kera i ole terveh šiun tauvešta.
-
35 Kuni Hiän tädä pagizi, tuldih vanhemmašta šanomah: Šiun tytär’ kuoli; midä vielä šie kučut Opaštajua?
-
A Hiän, porottahuo kaikkie, otti tytön izän i emän, i ket Hänen kera oldih, i mäni, missä veny tyttö.
-
42 Šidä že kerdua i nouži tyttö, i käveli, oli hiän kahtatoistakymmendä vuotta.^ I ylen äijäldi pölläššyttih.
|
| 1254 |
Старописьменный тверской карельский
|
библейские тексты, памятники письменности |
|
Введенский Григорий Ефимович, Золотинский Матвей Андреевич.
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Nelläš piä
|
-
4 I konža hiän kylvi, yhet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i n’okittih hiät;
-
10 Konža Hiän oli yksinäh, kyžyttih Häneldä Hänen kera olijat, kahentoistakymmenen kera, arvauttamizeh näh.
-
15 A ne ollah, kumbazet tiedä vaš, missä kylviäčöy Jumalan šana, i kuin kuuluššetah, šidä že aigua tulou sotona, i kiskou šanan, kylvetyn hiän šiämellä.
-
27 I maguau hiän, i noužou yöllä i päivällä, i jyvät vihahetah i kažvetah, a hiän iče ei i tiijä;
-
Ali mittyön arvauttamizen jytyš on hiän?
-
31 On hiän kuin kargičane jyväne, kumbane kuin kylviäčöy muah, pieniin on kaikista muа¦jyvistä;
-
36 I laškehuo rahvahan, otettih Hänen venehellä, kumbazella Hiän oli; i toizie venehie oli Hänen kera.
-
38 A iče Hiän venehen piäššä magai.^ I noššatettih Hänen, i šanottih Hänellä: Opaštaja, et¦go nimikseh ole, häviemäššä olemma.
|
| 1255 |
Старописьменный тверской карельский
|
библейские тексты, памятники письменности |
|
Введенский Григорий Ефимович, Золотинский Матвей Андреевич.
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Kolmaš piä
|
-
5 I kačahtahuo hiän piällä šiämen kera, tuškeudunut šidä, jotto hiän šiämet kovettih, šano inehmizellä: Oijenna kädeš.^ I oijendi, i lujeni hänen käzi, kuin toine.
-
8 I Ijerusalimašta, i Idumejašta, i šildä puolda Jordanua, i Tiirašta, i Sidonašta, ylen äijän, kuuluštahuo, midä Hiän luadiu, i tuldih Hänen luo.
-
10 Äijie jo Hiän tervehytti, äššen Hänen piällä tuleteldih, kuin vain Händä koššahuttuačie, kellä oldih kibiet.
-
14 I luadi kakšitoistakymmendä, kumbazet oldais’ Hänen kera, i kumbazie työndelis’ Hiän šanelomah,
-
paistih hyö, jotto Hiän houkaštau.
|
| 1256 |
Старописьменный тверской карельский
|
библейские тексты, памятники письменности |
|
Введенский Григорий Ефимович, Золотинский Матвей Андреевич.
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Toine piä
|
-
4 I kuin ei voidu lähendiäčie Hänen luo rahvahan täh, avattih katokšen, missä Hiän oli, i ottahuo lagiezet, laškeih postelin, kumbazella veny hermattoma.
-
5 Nägi Iisus hiän uššonnan, šano hermattomalla: Laškiettu šiula šiun riähät.
-
13 I läksi Hiän tuaš merellä; i kaikki rahvaš aššuttih Hänen luo, i opašti heidä.
-
15 I konža Hiän šöi hänen koissa, i äijät mitarit i riähkähizet šyödih Šyndyruohtinan i Hänen opaššettavien kera: i oli heidä äijä, i Hänellä jällesti käveldih.
-
19 I šano heilä Iisus: Jotto¦go voijah kanžoveh, kuni hiän kera on šulahane, pyhittiä?
-
Kuni hiän kera on šulahane, ei voija šini pyhittiä.
-
25 А Hiän šano heilä: Että¦go nikonža lugen, min luadi Davida, konža pidi Hänellä, i nälläšty iče i ket Hänen kera oldih?
-
26 Kuin hiän mäni Jumalan kodih Aviafuaran arherein aigah i pyhä¦leivät šöi, kumbazie ei šobin šyyvä, a vain pappiloila, da ando i Hänen kera olijilla.
|
| 1257 |
Старописьменный тверской карельский
|
библейские тексты, памятники письменности |
|
Введенский Григорий Ефимович, Золотинский Матвей Андреевич.
MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Enžimäne piä
|
-
22 I diivuoliečettih Hänen opaššandua: opašti Hiän heidä, kuin vallan¦pidäjä, a ei kuin kirja¦miehet.
-
23 I oli hiän kanžašša mieš, kumbazešša eli lembo, i hiän niin mögähti:
-
28 I terväh rubei Hiän olomah kuulovilla kaikešša Galilejan rannašša.
-
31 I Hiän, tulduo, noššaldi händä, i otti händä kiäštä; i šidä že kerdua heitti händä poltua, i rubei rakaštamah heidä.
-
35 Huomenekšešta, kuin äijä vielä yödä oli, nouštuo, Hiän läksi i mäni tyhjäh paikkah, i šielä kumardeli.
-
38 I Hiän šano heilä: Läkkömä lähizih kylih i linnoih, da i šielä opaššan, šiksi Mie i tulin.
-
39 I šaneli Hiän kanžoissa kaikešša Galilejašša i lemboloja porotti.
-
45 I hiän, lähtehyö, rubei äijän pagizomah i šanelomah, äššen ei voinun Šyndyruohtinalla näheššä männä linnah, a vain linnan ymbäri tyhjissä paikoissa oli, i kaikkielda Hänen luo käydih.
|
| 1258 |
Толмачевский
|
диалектные тексты |
|
S’iwhka-burka, veščaja kaburka
(Сивка-бурка, вещая каурка)
|
-
Hiän tuaš män’i, t’ämän yön vardeičči.
-
Nu ladno, tul’i hiän kod’ih.
-
S’eičas t’ämä hänel’l’ä kos’t’umazen toi, hiän šuorieči, šel’gäh istuoči, pl’otkan käd’eh otti i l’äks’i (i pl’otka kaikki keralla tuodu hebozella).
-
L’äks’i či̮ar’ih ajamah hiän i tavottaw omie vel’l’il’öid’ä.
-
Hiän tavotti vel’l’et, pl’otkitti hiätten kerdaz’iin, tul’i, r’iiččiečel’d’i, kiwgullai nowz’i.
-
Hiän ti̮aš män’i važemeh korvah, oigieh viid’i; hänel’l’ä tuaš: kos’t’uma, pl’otka hebozella varoin, kaikki toi hebon’e.
-
Hiän šuor’ieči, tuaš i l’äks’i duimah, ajamah.
-
Tuaš hiän vel’l’il’öid’äi tavottaw.
-
A vel’l’et ei tunnuššeta, što on hiän vel’l’i.
-
Nu tuaš l’äht’eih, hiän tuaš tavotti, tuaš pl’otkilla pl’otkitti.
-
Tul’i kod’ih hiän: ”Nu, kuin, vel’l’et, d’ielat t’eil’ä šiel’ä?“.
-
Ka ken ollow šiel’ä ajaw, kumban’e šiel’ä kaikkie bojevoimbi: egl’ein i t’ämpiän hiän meid’ä pl’otkalla duiččow.
-
Hiän tuaš män’i t’er’iämbi tahnuon peräh, män’i kalmalla: „Muamo, sluwži miwla sluwžban’e!“.
-
Hiän s’eičas šuor’iečeldi i l’äks’i tuaš ajamah.
-
Hiän i l’äks’i, očča šivottu.
-
Hiän šiel’ä viid’i s’inčoh, al’i kunne, omalla kuššakolla t’ämän šarfan t’yt’ön oman šido, štobi vel’l’et ei tunnuššettais’en.
-
Tuldih kod’ih, hiän i šanow: ”Nu, vel’l’et, kuin, kenen viiber’ittih?“.
-
N’ämä vel’l’et l’äht’iet’äh, a hiän, joi mököt’t’äw iänet’t’ä kiwgualla, guruttaw.
-
Hiän šanow: „Ol’iin gribašša da nowz’iin n’är’ieh t’eid’ä kaččomah, kunnepäi t’yö l’äks’ijä, da n’är’iešt’ä langein dai očan šatatiin.
-
Šido hiän kuššakolla.
-
A n’ämä vel’l’ekšet šanotah, Griša da Miša: „Vet meil’ä on howkka Iivan jiän’yn, n’iin vet hiän t’iäl’ä ei ollun”.
-
Nu, ladno, a hiän: „Emmä šano!”.
-
Hiän šanow: „On meil’ä howkka Iivan”, čuar’illa otvečaijah.
-
Hiän šanow: „En l’ähe!
-
A hiän’ šanow: „Da n’iin, n’är’iešt’ä langein”.
-
Hebozella hiän šel’gäh istuoči, hebon’e i šanow: ”Ka, jes’l’i tullah dvenatsat’ žerepcow, mie, – šanow, – mimo n’ih vihrom proijin, šiir’ičči, šie, šanow, oigiella kiäl’l’ä fat’i griivašta”.
-
Hiän vihrom proid’ies’s’a heis’t’ä šiir’ičči oigiella kiäl’l’ä fat’t’i hebozen i hänel’l’ä l’ien’i t’äššä d’venatsat’ žerepcow i miamo [hebon’e].
-
Hiän tuaš šuor’iečen kos’t’umoih, i ei tunnuššeta.
-
A hiän šanow: ”Oštakki̮a!“.
-
Iivana i tulow (hebozen hiän t’ämän, čuar’in oman, šillan alla tungi), a n’ämä tuldih heboz’inken.
-
Hiän pomalkivajit.
-
A hiän šanow: ”Davaiguažen hebon’e”.
-
Hiän tuaš istuoči.
-
Muit istuočettih ed’ehpäin, a hiän istuoči tuaš taguahpäin: hän’n’än šuwh otti, tuaš i l’äks’i pl’äčkyt’t’imäh.
-
Hebon’e tul’i, tuaš hiän šuor’iečeldi i l’äks’i, i šanow: „Jes’l’i mie vihrom proijin, kaz’in’e šiir’ičči proid’iw, šanow, šie hän’d’ä fat’i“.
-
Nu hiän šiel’ä n’äin i li̮ad’i: vihrom proid’i, hiän kaz’izen t’ämän pywd’i.
-
Čuar’in hebozen hiän jo tuašen kavotti, jo kavotti hiän, hän’d’ä ei pie, kl’iäččiä.
-
A hiän šanow: „Oštakki̮a!”.
-
Hiän ti̮aš jäl’l’es’t’i aštuw.
-
Hiän znai pomalkivajit.
-
Muit istuočettih ti̮aš hyviin, a hiän istuoči ti̮ašen ših rukah, kuin i en’n’en, män’d’ih ti̮aš.
-
Hiän ti̮aš mi̮amolda sluwžbazen pakkoi.
-
Hiän ti̮aš hebozella šel’gäh istuoči, vihrom proid’i, poččizen fat’t’i.
-
Hyö l’eikattih omilda jalloilda šormet, annettih hänel’l’äh, hiän käški kiäril’d’iä i l’äks’i jäl’l’es’t’i.
-
A hiän šanow čuar’illa: ”Kačomma, šanow, kenen ollah: ongo, šanow, n’äijen il’i miwn omat, možot, šanow, kaikki on miwn omat!”.
|
| 1259 |
Толмачевский
|
диалектные тексты |
|
El’et’t’ih muamo i kakši poigi̮a
(Жили мать и два сына)
|
-
A hiän šanow: „Ana, šanow, miwla kowkku da labie (ružji̮a ew: vahnembi poiga, vel’l’i, otti ružjan, toizella ew), mie l’ähen kowkunke da labienke".
-
Hiän hyppäi, hyppäi: tulow hukka vaštah.
-
Hiän hukkua t’äd’ä labiella da kowkulla lohmai – i tappo.
-
A hiän i šanow: „O, l’ähenžen tapan”.
-
Tul’i hiän, tuaš revon t’ämän tappo, tuaš i hyppiäw hyväl’l’ä miel’in.
-
Jän’iks’en t’ämän hiän tuaš tappo.
-
A hiän šanow: ,,Mid’iä šie tapoit, a et tuonnun?
-
A hiän pappie tuaš lohmai labiella da t’äl’l’ä...
-
A hiän šanow: „Ka, šanow, on krinčoin luoh pandu”.
-
Hiän män’i kyl’yh palat’in alla tungi hänen, dai l’äks’i kyl’iä myöt’ kuččumah šuolua-l’eibiä šyömäh.
|
| 1260 |
Толмачевский
|
диалектные тексты |
|
Kakši pakas’t’a
(Два Мороза)
|
-
Hiän on pahoin šuor’iečennun, čunat jallašša, paikattu turkin’e piäl’l’ä, l’äpäkkän’e šuapkan’e piäššä, lowkokkahat alazet kiäššä.
-
Bajar’ie miwla ei šua voittua, hiän on hyviin, l’ämbimäh šuor’iečen: korvikko šuapka piäššä, tuluppa piäl’l’ä, t’opluhat jallašša, kondien nahkalla kattuačennun.
-
A hiän hawkkuočow, iččied’äh kulakkoloilla l’yömäh rubei.
-
A hiän hebozen piet’t’i, nowz’i reještä, otti kirvehen dai rubei halguo l’eikkuamah.
-
A hiän vain rutomma kirvehel’l’ä l’yöw, buittei kuwle milma.
-
Hiän l’eikkuaw.
|