| 1271 |
Новописьменный ливвиковский
|
художественные тексты |
|
Miitrii da Ogoi
|
-
Stolal on kyläs syödäviä: kannatestu, leibiä, maiduo, varen’n’ua, pilkottuu zuaharipalastu.
-
Käis on palaine mustua leibiä, piälpäi kannatestu – se on moine sagei, kui voipala pyzyy leiväl.
-
– Oh, Ogoi, hyvä on kannates…
-
A čuaju on mittuine magei!
-
Nuorembi tytär meil on pehmeisydämelline, paha hänenke ei rodei.
-
Vahnembalhäi on rutto taba, hänenke on jygei.
-
– Pihal on pakkaine…
-
Nygöi stolah, murgin on valmis!
|
| 1272 |
Новописьменный ливвиковский
|
публицистические тексты |
|
Ol’ga Ogneva.
Karjal-vepsäläine čuppu
|
-
Paikannimiehäi on äijy, net ei muututa, pidäy vai maltua oigieh lugie da ellendiä niidy.
-
Vodlajogie myötehäi novgorodalazet siirryttih pohjazeh Vienanmeren rannale da paikannimistö tovestau sen, ku ennevahnas sie on elänyh itämerensuomelastu – vepsälästy da karjalastu, sanou nimistöntutkii Jekaterina Zaharova.
-
– Tämän rannan ven’avundu on alganuh keskiaigua, konzu Oniegujärven päivännouzurannale tuldih enzimäzet novgorodalazet.
-
Mollemban kylän nimet täs on kirjutettu ven’akse dai vepsäkse.
-
On olemas muanruado-, kalastus-, faunada floranimistö da muga ielleh.
-
On äijy paikannimie, kudamis ollah linduloin nimitykset.
-
Kuulužin niis on kylän nimi Varišpel’da.
-
Nimi on roinnuh kahtes sanas – itämerensuomelazes variš da vepsäläzes peld, sellittäy Jekaterina Zaharova.
-
Tänne on nostettu uuzi kodi ennevahnallizeh luaduh, huonukset da kylyt, ku rahvas nähtäs, kui ennevahnas elettih kyläläzet.
-
– Paikannimilöis on muudugi linnun nimie, jatkau Jekaterina Zaharova.
-
Täs on itämerensuomelaine sana joučen.
-
Se on roinnuh koppalo-sanas.
-
Karjalazes kuikku-sanas on roittu Kuikozero, Kuiklahta, Kuikručei da Kuiknavolok.
-
Järven nimi Kukšezero on roinnuh sežo karjalazes sanas kukšoi.
-
Kuulužin kylän nimi, kus on kalan nimitys, on Kuganavolok.
-
Täs on itämerensuomelaine sana kuha.
-
Kalaručei, Kalakunda on roittu itämerensuomelazes kala-sanas.
-
Agneiručei, Vagnozero on roittu ahven-, ahn-sanas.
-
Itämerensuomelazien, se karjalazien da vepsäläzien nimilöin äijys on merki sit, ku tiä vuozisadoi rinnakkai rauhas elettih karjalazet, vepsäläzet da ven’alazet.
|
| 1273 |
Новописьменный ливвиковский
|
публицистические тексты |
|
Valentina Libertsova.
Lyhyt sana “oza” – pitky eloksen nero da syvät tunnustukset
|
-
Ylbeillen ozutteli, mittuine hyvä azuttih tänävuon sie kohendus, kui on valgei da puhtas joga huonukses, a korgieloin ikkunoin tagan talvi šuoritti pedäjät suarnanjyttyzih ruuttih, rounoku Luadogan rannoin pedäjiköt, kudamien keskes meni An’n’oin lapsusaigu Videles:
Atkal on Videlen kylästy,
Luadogan järvizen randastu.
-
Kniigaine toven on gu pagin lugijoinke omal puhtahal kielel, pagin ozah nähte, gu “sidä vuotetah da ečitäh kaikin”, kui kirjuttau runoilii enzimäzes Ozarunos.
-
Ielleh se sana ainos tulou vastah libo mieleh, konzu kuduasgi merkičykses: naizien, muamoloin, buaboloin, lapsien, hieruloin, vehkehien elaigu dai parahat lykkytapahtumezet, a puaksumbah niilöin toivotukset – net on pandu sulavih syvändy liikuttajih runoloih:
Oza vei ylen loitton,
Oma dorogu rodih.
-
(“Oma oza”)
Lapsus da nuorusaigu, tiettäväine, jogahizel on armas da ozakas, täyzi rakkahuttu, huolehuttu, välliä valdua nel’l’oilta, nagrua, toivottua kummua…
-
Ga An’an polvel se on vie ližäkse valgei elaigu elävän muamankielen vuoh.
-
Oza on moine dielo, toiči tulou vuottamata, toiči opit vuottua ga sih vaivut, voizimmo toiči ičegi toine tostu ihastuttua, kui Annan Muaman suvaičus -runos vahnin poigu puolistau nuorembua, kudai ei löydänyh aigua tulla voibunuon muamalluo, alevuttau muamua, iččie dai meidy – lugijoi.
-
Yöndehet on otettu ihan ristittyzien jogapäiväzes elaijas.
-
Jo alguvirkehet työnnytetäh meijän armoittoman muan vahingoloih:
“Kui äijy hyllättyy on hieruu
Vie jiännyh meijän kurjumual.^
…
-
Onnuako nämmih kyzymyksih on jygei vastata prostoil ristikanzal, meil on annettu vai tuskatakseh sidä da kävvä omih roindučuppuzih kalmoile,
Ved opastettih tuatat lapsii,
Net kalmupaikat hoidamah.
-
Kalmoit da časounat jiädih gu endizen ozakkahan elaijan mustomerkit, pädöy kus net vie seizotah kuda-kui kunnos, ei hapata, ei palettu kui Piihtilahtes, kuduan mielikuvii myöte on kirjutettu tämä runo.
-
On rozvuo, kuduat kunnivoiččemata kävväh armoittomih hieruzih, piätetäh, ku sie voijah penguo elaijan jälgii kui vai tahtotah.
-
Toinah sentäh konzu puutut hyllättyh hieruh, ainos kačot valgieloih linduparviloih, kuduat vongutah korgiel iänel – toinah se on kuolluzien časounoin, huonuksien, ristittyzien hengien itku…
-
Vie on erähät igävät Annan runot, kudamih nähte on himo sanuo.
-
Loppu sežo on kyynälissäh tuttavu:
Itkin pimies aitas
Mitus kargei elos.
-
Minun mielii myö, kaikis merkičyksellizin, kaikis syvin oza-filosoufieh nähte on Kirjoiruno, kudai mustoittau Sergei Jeseninan kaksi kuulužua runuo.
-
Kirjoikse kučuttih kirjavii lehmii, ga elaigu sežo on toiči kirjavu: konzugo valgei oza, konzugo mustu tačmu, konzugo ruskei juno, konzugo keldazet viivat.
-
Kui Jeseninan Lehmy-runos elätti ellendäy: “Tuli hänen aigu”, itköy kargieloil kyynälil, ga toizes sen tuttavan ven’alazen nerokkahan miehen runos – “Engo kuču, itke en, ni žiälei…”, on kiitolline Jumalal, ku puutui eliä täl mual ozakkahasti:
“…Aigu tulou vältymmö myö
kai.Ole sinä ainos pyhitetty
Se, mi kuolta omal aijal sai.”
-
Anna Usovalgi jo on kniigazes omua runo-pajostu.
-
On hyvä mieli, ku vie on mostu livvin kielen tiedäjiä da kannattajua nuorembas polves, sit toinah ei ole moine levei kielen häviendykatkevus.
-
Toizekse, älgiä kaččokkua, ku nuoren naizen oza on vie lyhyt, gu tämä sana, – konzu sydämes ollah suuret eloksen nerot da syvät tunnustukset, sih sydämeh synnytäh suuret mielet, nevvot, kazvatukset.
-
Meijän karjalazeh kaunehliteratuurah tuli oman lapsusajan toven mieldykiinittäi naine-runoilii, kudamal on omat kuvat, oma iäni, oma taibaleh, oma oza.
|
| 1274 |
Новописьменный ливвиковский
|
публицистические тексты |
детский фольклор |
Kui Kevät Talven voitti
|
-
Rahvas jo terstavuttih Talveh: käit da jallat kylmetäh, pihal on vilu.
|
| 1275 |
Новописьменный ливвиковский
|
публицистические тексты |
|
Ol’ga Ogneva.
Yksi kylä – moni nimie
|
-
Kodžuri da Honganuan kylä on sijoituttu Nuožarven järven rannale.
-
Mollembas kyläs vie kuuluu karjalan kieli, hos rahvastu on jiännyh vai näppine.
-
Ga yhtelläh vähä ken voibi sanuo, kui on roittu kylien nimet.
-
Matkua Nuožarvespäi Honganual on 10 kilometrii.
-
– Ga vuottu on äijy täl kyläl.
-
Dačniekkua nygöi on äijy.
-
Nelli hengie on kyläs eläjiä kaikkiedah, sanou Mihail Savin.
-
Muiten elos kyläs on ylen tyyni.
-
Kezäl on.
-
Kezäl on vessel meile.
-
Arhitektoroin V’ačeslav Orfinskoin da Irina Grišinan mieles tämä on myöhäine keksindö, alguudah myö kai koit toinah oldih očin järvehpäi.
-
Hänen lapsusaijan kodi, kuspäi lähti miehele, on kaunehembi toizii.
-
Kodi on kruasittu maksankarvazekse, čomendukset ollah keldazet.
-
Talvel kodi on tyhjy, nygöi sih tullah vai kezäkse:
– Meijän kodi oli Baškiirein.
-
A nygöi tämä on Markovan, kus elämmö.
-
Sie on Čihvan kodi n’okal, sit Hetin kodi, Bosin kodi, L’akoin, On’n’oin, F’oudoran, Osipan.
-
Valasinpäivy ilmazen ijän on olluh Honganuan oma pruazniekku.
-
– Valasinpäivy oli, kezäl Valasinpäivy oli, no kezä-Valasin päivy ei olluh čislovoi, a talvi-Valasin päivy on 24.
-
Mihail Savinan sanoin mugah kylän oigei nimi on Honganalustu.
-
Mindäh on moine nimi pandu, mies ei maltanuh sellittiä:
– Himoittas tiijustua, ga ei sua, kuibo tiijustat?
-
– Käytös on olluh äijy tämän nimen formua, sanou filolougientiijon doktoru, nimistöntutkii Irma Mullonen.
-
Mindähbo on muga äijy nimie?
-
Honganalustu da Honganalus on toinah moine rahvahan sellitys.
-
Sen tagua on ajatus: hongan al olii kohtu.
-
Moizii nimii on olemas, niidy toiči sanotah primitiivizikse.
-
Se on Viidan libo Viidanal nimine kylä, kudai on kosken al.
-
Lähäl on muudugi samanmostu nimie, kudamien lopus on -itsi libo itsa ven’akse libo -l karjalakse.
-
Ku kerran ielmainitut kylien nimet on roittu ristikanzan nimis, sit samua alguperiä vois olla Honganual-kylägi, kus tämä -l on suffiksu, kudai liittyy ristikanzan nimeh.
-
Nämmien kylien nimet on roittu pravoslavnolois miehien nimis.
-
Vastuau tutkii Irma Mullonen:
– Karjalas dai Päivännouzu- Suomes tietäh liigunimi Honkana, kudai on lähtenyh honkalibo honkana-sanas.
-
Mollembii käytetäh, konzu pagin on suurikazvozes, leveiluuhizes, ga vähäzel köpäkös ristikanzas, hil’l’as ruadolois da ajatuksis.
-
Honkana on moine suuri da hil’l’ahajattelii ristikanzu.
-
Tämä liigunimi on olemas suomelazes dai vepsäläzes nimistös.
-
Vepsäläzil on sugunimi Honghiine, Gongojev ven’akse, da suomelazes sugunimistös Honkanen.
-
Inkeriläzil on sugunimi Honkana.
-
Tämä on vahnu ristikanzua kuvailii itämerensuomelaine liigunimi.
-
Kodžuri
Honganuan lähimäine susiedu on Kodžuri.
-
Kodžuri on kuulužu Pyhän Iivanan časounal, kudai on peittynyh kuuzikkoh Nuožarven rannal.
-
– Ei ni kielitiedo, nimistötiedo voi putilleh sellittiä tädä nimie, sildy gu sanal kodžuri on karjalan kieles moni merkičysty, sanou tutkii Irma Mullonen.
-
– Kodžuri on ravvan valmistukses jiännyh šlakku, järvirudu da ruskei pohjučuuru libo hienot kivyöt.
-
Ga ozutah kummakkahakse nimistön kannalpäi kaččojen, ku sit on vai tämä yksi Kodžuri-sana.
-
Paikannimes pidäs olla sellitysoza, kudai tarkah ozuttas, mis kohtas on pagin.
-
Ga on vai Kodžuri.
-
Sit tulou mieleh, ku Nuožarven ymbäristös on äijy mostu kylännimie, kus on vai yksi sana.
-
Net kai on roittu ristikanzoin nimis.
-
Kudamal on käit libo rožat ruves.
-
Tämä pädis ristikanzan nimekse sendäh, ku lopus on -ri, kudai on mones ristikanzan nimes.
-
Kodžurin kaimu
Vahnois dokumentois on löydynyh Kodžurin kaimugi.
-
Jatkau Irma Mullonen:
– Vahnois 1600-vuoziluvun ven’ankielizis dokumentois on nimi Pustoš Kočurevskaja.
-
Se ei ole Nuožarven rannoil, se on Oniegujärven ymbäristös.
-
Täs nimes on sama kandu – Kodžuri.
-
Ližäkse konzu ven’akse nimes on -skaja-loppu, moine nimi on roinnuh ristikanzan nimes.
-
Toinah Kodžuri tovengi on ristikanzan liigunimi.
-
Sen kylän nimi on Holmu, libo Holman kylä.
-
Nimi on roinnuh ristikanzan nimes.
-
Holmu on töytty.
-
On toinegi sellitys.
-
Toiči päivännouzusuomelazis murdehis holmu on tyhjänpagizii ristikanzu.
|
| 1276 |
Новописьменный ливвиковский
|
художественные тексты |
|
Ivan Kudel’nikov.
Ole luja, ristikanzu
|
-
Ei ole aigua äijiä paista, kevät on kuivu, terväh mua kuivau, en ehti loppie.
-
Ellendi Jumal, mis on viga, i ei enämbiä ristikanzu tiijä, konzu elos hänen loppuu.
|
| 1277 |
Новописьменный ливвиковский
|
публицистические тексты |
|
Ol’ga Ogneva.
Uut’arven arbaitukset
|
-
Uut’arvi on kaunehimii karjalazii kylii Anuksen čupul.
-
Kylä on sijoitannuhes samannimizen järven rannal.
-
Uut’arven nimie on opittu sellittiä moneh luaduh, ga lopullistu sellitysty ei ole eigo Uut’arven eläjil, eigo tiedomiehil.
-
Inehmine ijän on ruadanuh raudutiel.
-
Hänen ennevahnalline puuleikkavuksil čomendettu kodi on kaikis kaunehin Uut’arves.
-
Fermer on…
-
– Mindäh Uut’arvi on Uut’arvi?
-
Ylen äijäl himoittas tiijustua, mindäh Uut’arvi on Uut’arvi.
-
Mägriän kylän lähäl on pikkaraine lambine Uut’arvi da ei muga loitton siepäi, Lodeinoin Konnun kylän rinnal on pieni Uut’arvi-nimine järvi.
-
UUT’ARVI – VIEN UUTETTU KOHTU, UUTATES
– Sit on kaksi ozua – Uut da järvi – liitytty yhteh.
-
Karjalan kielen sanakirjas on mostu ezimerkii.
-
Karjalan kielen sanakirjas on moine ezimerki, ku vezi plotinan uutti.
-
Uut’arvi on pitkähkö, aiga pitky on sen suvičura.
-
Kylän kohtas on järven levevin kohtu.
-
Se on Anusjoven levendymy.
-
Jatkau Irma Mullonen:
– Vezi on levendännyh järvie, se leveni.
-
Levendyksen lopus on kaidu kohtu, sie aigoinah oli Šulku-nimine kylä.
-
Ližäkse vahnois 1800-algupuolen kartois nägyy, ku sit kohtua on olluh melliččy.
-
Se on merkitty nimel Šulgujeva mel’nitsa.
-
Täs on pehmennyh t – Uut’arvi.
-
UUT’ARVI – MATKUJÄRVI
Karjalan vahnimat kylät on sijoituttu jogi- libo järvirannoile.
-
Se on rouno ku kylän piäuuličču.
-
Voibi olla, pitky uu on roinnuh täs uht-iäniyhtymäs.
-
Tämähäi on zakonanmugaine iänikehitys itämerensuomelazis kielis.
-
Tunnemmo, ezimerkikse, sanan kaalamo, kuduas on pitky vokali a, ga sen variantu on kahlamo.
-
Libo verbis uurtaa on vepsän kieles roinnuh sana uhring.
-
Ga täh sellitykseh vihjuau se Uutjärvi, kudai on Lodeinoin Konnun kylän lähäl.
-
Sendäh gu se on vienjagajal olii järvi.
-
Minul on Lahtes kodi.
-
Lahtie sanotah Lahtekse sendäh ku tämä čura on järven lahten myödäh.
-
Hieru, libo Keskihieru on kylän keskel.
-
Loitombazen Kommun-agjan nimi on mustonnu 1930-vuozien tapahtumis.
-
Tyhjäl on lahten tagan.
-
Nygöi hieru on muuttunuh duaččukyläkse.
-
Sen nimi on ylen kaunis da helei.
-
I on punalmus ylen järvespäi.
-
I nygöigi on vilumbi tämä hieru, kui tuo hieru.
-
– Toven on mielužu nimi, muhahtah Irma Mullonen.
-
– Nimistöntutkijoile mielužu sendäh ku sit on l- libo la-suffiksu.
-
Kudai meil Karjalas, semmite Anuksen Karjalas, on merki sit, ku nimen pohjannu pidäs olla ristikanzan nimi.
-
Sit tämän hierun nimen pohjannu on olluh tyhjy ristikanzu.
-
Karjalan kieles on moine sanondugi: tyhjy mies on joga paikas tyhjy.
-
Paikannimet ei auteta vastata kyzymykseh, kudai hierun agjois – Tyhjäl, Hieru vai Lahti on vahnembi toizii.
-
I časounu on Pyhä Jyrrin.
-
I se on moine, pagin oli, sen kuulin vie.
-
Yhtelläh Uut’arven Pyhän Jyrrin časounu on nuorembi kyliä.
-
Časounu on pandu vardoittavien puuarhitektuuran mustomerkilöin luvetteloh.
-
Uut’arveläzet on ainos pietty omua časounastu hyväs kunnos.
-
Uut’arves ymbäri on vie äijy muudu suurembua da pienembiä paikannimie.
-
Tämän čupun paikannimistö on hyvin kerätty da pandu ruokkoh.
|
| 1278 |
Новописьменный ливвиковский
|
публицистические тексты |
детский фольклор |
Mieletöi Iivan
|
-
(Se löyly buiteku ei nouze), a tuattah on palamas räkkie.
|
| 1279 |
Новописьменный ливвиковский
|
художественные тексты |
|
Erähiči kyläs
|
-
Muga äijy lundu on pannuh, kusbo nygöi vägie suaja, kai suomie, pagizi buabo koiranke.
-
Buabat istuttihes juomah čuajuu da ruvettih pagizemah:
– Muga äijy lundu on tänävuon, odva suomin lumet pihas, sanoi Man’a.
-
– Talvi on lumikas, äijy vetty tulou, ga hyvä uudinegi kazvau, virkoi Luša-susiedu.
-
Meijän elaigu on moine ennustamatoi.
-
– Oh, susiedazet, pruazniekkuhäi on terväh.
-
– Kylyy lämmitämmö vältämättäh, on nengoine zakon...
|
| 1280 |
Новописьменный ливвиковский
|
публицистические тексты |
|
Heikki Kirkinen in memoriam – kägöi-kuldurindu jatkajes igäviä kukkumistu
|
-
“Aniara” on ruoččilazen Harry Martinsonan eepossu, kuduah kuuluu enämbi sadua runuo.
-
Professoru Heikki Kirkinen on karjalazen kul’tuuran kosmopoliittu Riiman Päivännouzunpuolen libo Vizantien aigazen histourien da perindölöin tiedäi.
-
Häi nikonzu ei unohtannuh sidä, ku pravosluavii on kanzalližuon piäl, vai puolisti da kannatti pravosluavien histourien syvändy.
-
Heikki Kirkinen on Kuusjärvel 22.09.1927 rodivunnuh da siepäi muailmah piässyh karjalaine briha.
-
Professoru Heikki Kirkizen kanzoinväline ruadotaibaleh on rikastutannuh kogo Suomen kul’tuuruperindyö, hänen ruado pani allun nygyaigazele perindölöis välillizele yliopistole, kudai rodih 1970-luvun opastuksen reforman eksperementukohtakse.
-
Mielevän “Saarnaajan” sanoin mugah, Heikin hobjulangu on katkennuh, kuldumal’l’u murennuh, veziaste on rikkonuh lähtiel.
|
