| 1291 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Vankien leiri
|
-
Vuuvven 1939 elokuušša tuattoni otettih rintamalla – koko Jergačova-kyläštä hiän oli ainut rintamalla otettu henki.
-
“Lapšet, mie lähen prostiuvun elukkojen kera, muistakkua työki käyvä liäväh,” šano hiän hil’l’akkaiseh.
-
Mie kačoin muamoh, hiän piti yšäššä vuuvven ikäsen pikkaraisen tyttären.
-
Myö vaikiešti henkähtima, konša hiän mäni pois.
-
Piäkavulla tuli vartijo, hiän vei meijät sarajah ta käški laškeutuo polvusillah, iče nakro.
|
| 1292 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Aleksandra Lesonen.
Tovellini šankari ta hyvä ihmini
|
-
Šilloin hiän lopetti kouluh käyntie, alko auttua muamuo kotitöissä ta läksi töih Uhtuon lespromhosih.
-
Koko šovan hiän taisteli tiijuštelijana.
-
Täštä hiän šai enšimmäisen Mainehen kunnivomerkin (III aštehen).
-
Täštä urošruavošta hiän šai toisen Mainehen kunnivomerkin (II aštehen).
-
Täštä hiän šai kolmannen Mainehen kunnivomerkin (I aštehen).
-
Karjalah hiän myöšty vuotena 1947.
-
Hiän jatko työtä meččäpunktilla.
-
Verštoissa hiän Ivan Petrovič Tarasovin ta Vasilii Artemjevič Kemiläisen kera ommeltih venehie uittuo varoin ta eryähičči ihmisilläki.
-
Miehellä oltih taitajat kiät, hiän šuatto luatie kuin venehie, niin ni kaluštuo.
-
Talo, kumpasešša hiän eli, vielä nytki on kaunis ta luja, še on hyvin ta kunnolla rakennettu Vasselein käsin.
-
päivänä hiän šiirty tuonilmasih.
-
Miun tuatto ta toiset omahiset kerrottih, jotta hiän oli hyväšiämini, rehellini ta vuatimatoin ihmini.
-
Hiän ei tykännyn muissella šovašta ta konšana ei kehun omie palkintoja.
|
| 1293 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Maikki Remšujeva.
Tipani ta päiväni
|
-
Hiän mäni pihalla, kačahti päiväseh ta šano:
– Višših muamo šanou milma Päiväsekši šentäh, kun mie olen kaikista keltasin.
-
piätti hiän ta läksi juokšomah täyttä vauhtie.
-
Hiän ei voinun kekšie, mintäh mamma šanou häntä Päiväsekši.
|
| 1294 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Elina Timonen.
Kesseliukko
|
-
henkähteli Mikin akka aina šitä, kun häntä ei oltu kučuttu omalta nimeltä šiitä lähtien, kun hiän oli männyn miehol’ah.
-
Vain harvat muissettih enämpi, jotta tuaton koissa hiän oli ollun Anni.
-
Päivän mittah hiän šai pyörie kuin kärppä anšašša.
-
“Pereh ei elä peikalon piällä”, tiesi hiän šanontahisen.
-
Hiän vei vejen kylyh, kohenti kekälehie šiämeh lämpiejän kylyn kiukuašša ta tuli pihalla kirissellen šilmieh karkiešta šavušta.
-
Kun Mikin akka oli lopulla työntämäššä venehtäh vesillä, huomasi hiän jotta nuapurin Ontrei jo šouti vierašta käymäh.
-
– Pitänöykö käyvä illalla tiijuštamašša, piätti hiän, vain pitäššä paijašša jäleššä pyörijällä pukšuttomalla pojallah hiän čuhkasi:
– Mitä möllötät šiinä!
-
Iltua vuottamatta hiän kuitenki mäni Ontrein taloh.
-
Vierašta kačelleššah hiän piätteli:
– Kačo šie, kirjuttua šuattau, a on kuin mušikka ainaki.
-
Kun ei kenkänä kiinittän huo mijuo Mikin akkah, hiän piät ti näyttyä, jotta tietäy še hiänki uutisie:
– Tiijättäkö työ, jotta tiälä Karjalašša kiertelöy oikie kirjaniekka, runoja keryälöy.
-
Šitä murehtien hiän kyšyki:
– A kenpä šie olet?
-
A mie kun ajattelin, jotta hiän on vain tavallini kesseliukko!
|
| 1295 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Vašeli Mäkelä.
Čäijyllä
|
-
Hiän on kotosin Pirttijärveštä, väkkärä Teppanan naini, tullun tänne šilmäliäkärih.
-
– Venäläinikö hiän on?
|
| 1296 |
Толмачевский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
сказка |
S’iwhka-burka, veščaja kaburka
(Сивка-бурка, вещая каурка)
|
-
Hiän tuaš män’i, t’ämän yön vardeičči.
-
Nu ladno, tul’i hiän kod’ih.
-
S’eičas t’ämä hänel’l’ä kos’t’umazen toi, hiän šuorieči, šel’gäh istuoči, pl’otkan käd’eh otti i l’äks’i (i pl’otka kaikki keralla tuodu hebozella).
-
L’äks’i či̮ar’ih ajamah hiän i tavottaw omie vel’l’il’öid’ä.
-
Hiän tavotti vel’l’et, pl’otkitti hiätten kerdaz’iin, tul’i, r’iiččiečel’d’i, kiwgullai nowz’i.
-
Hiän ti̮aš män’i važemeh korvah, oigieh viid’i; hänel’l’ä tuaš: kos’t’uma, pl’otka hebozella varoin, kaikki toi hebon’e.
-
Hiän šuor’ieči, tuaš i l’äks’i duimah, ajamah.
-
Tuaš hiän vel’l’il’öid’äi tavottaw.
-
A vel’l’et ei tunnuššeta, što on hiän vel’l’i.
-
Nu tuaš l’äht’eih, hiän tuaš tavotti, tuaš pl’otkilla pl’otkitti.
-
Tul’i kod’ih hiän: ”Nu, kuin, vel’l’et, d’ielat t’eil’ä šiel’ä?“.
-
Ka ken ollow šiel’ä ajaw, kumban’e šiel’ä kaikkie bojevoimbi: egl’ein i t’ämpiän hiän meid’ä pl’otkalla duiččow.
-
Hiän tuaš män’i t’er’iämbi tahnuon peräh, män’i kalmalla: „Muamo, sluwži miwla sluwžban’e!“.
-
Hiän s’eičas šuor’iečeldi i l’äks’i tuaš ajamah.
-
Hiän i l’äks’i, očča šivottu.
-
Hiän šiel’ä viid’i s’inčoh, al’i kunne, omalla kuššakolla t’ämän šarfan t’yt’ön oman šido, štobi vel’l’et ei tunnuššettais’en.
-
Tuldih kod’ih, hiän i šanow: ”Nu, vel’l’et, kuin, kenen viiber’ittih?“.
-
N’ämä vel’l’et l’äht’iet’äh, a hiän, joi mököt’t’äw iänet’t’ä kiwgualla, guruttaw.
-
Hiän šanow: „Ol’iin gribašša da nowz’iin n’är’ieh t’eid’ä kaččomah, kunnepäi t’yö l’äks’ijä, da n’är’iešt’ä langein dai očan šatatiin.
-
Šido hiän kuššakolla.
-
A n’ämä vel’l’ekšet šanotah, Griša da Miša: „Vet meil’ä on howkka Iivan jiän’yn, n’iin vet hiän t’iäl’ä ei ollun”.
-
Nu, ladno, a hiän: „Emmä šano!”.
-
Hiän šanow: „On meil’ä howkka Iivan”, čuar’illa otvečaijah.
-
Hiän šanow: „En l’ähe, tulgah ičeh čuar’i!”.
-
A hiän’ šanow: „Da n’iin, n’är’iešt’ä langein”.
-
Hebozella hiän šel’gäh istuoči, hebon’e i šanow: ”Ka, jes’l’i tullah dvenatsat’ žerepcow, mie, – šanow, – mimo n’ih vihrom proijin, šiir’ičči, šie, šanow, oigiella kiäl’l’ä fat’i griivašta”.
-
Hiän vihrom proid’ies’s’a heis’t’ä šiir’ičči oigiella kiäl’l’ä fat’t’i hebozen i hänel’l’ä l’ien’i t’äššä d’venatsat’ žerepcow i miamo [hebon’e].
-
Hiän tuaš šuor’iečen kos’t’umoih, i ei tunnuššeta.
-
A hiän šanow: ”Oštakki̮a!“.
-
Iivana i tulow (hebozen hiän t’ämän, čuar’in oman, šillan alla tungi), a n’ämä tuldih heboz’inken.
-
Hiän pomalkivajit.
-
A hiän šanow: ”Davaiguažen hebon’e”.
-
Hiän tuaš istuoči.
-
Muit istuočettih ed’ehpäin, a hiän istuoči tuaš taguahpäin: hän’n’än šuwh otti, tuaš i l’äks’i pl’äčkyt’t’imäh.
-
Hebon’e tul’i, tuaš hiän šuor’iečeldi i l’äks’i, i šanow: „Jes’l’i mie vihrom proijin, kaz’in’e šiir’ičči proid’iw, šanow, šie hän’d’ä fat’i“.
-
Nu hiän šiel’ä n’äin i li̮ad’i: vihrom proid’i, hiän kaz’izen t’ämän pywd’i, tuaš koivuzeh hebozen šido, istuw.
-
Čuar’in hebozen hiän jo tuašen kavotti, jo kavotti hiän, hän’d’ä ei pie, kl’iäččiä.
-
A hiän šanow: „Oštakki̮a!”.
-
Hiän ti̮aš jäl’l’es’t’i aštuw.
-
Hiän znai pomalkivajit.
-
Tuaš l’äht’iet’äh, muit istuočettih ti̮aš hyviin, a hiän istuoči ti̮ašen ših rukah, kuin i en’n’en, män’d’ih ti̮aš.
-
Hiän ti̮aš mi̮amolda sluwžbazen pakkoi.
-
Hiän ti̮aš hebozella šel’gäh istuoči, vihrom proid’i, poččizen fat’t’i, ti̮aš hebozen t’ämän, kunne hän’el’l’ä pid’i, pan’i, a istuw poččizenkena, tulut luajittu.
-
Hyö l’eikattih omilda jalloilda šormet, annettih hänel’l’äh, hiän käški kiäril’d’iä i l’äks’i jäl’l’es’t’i.
-
A hiän šanow čuar’illa: ”Kačomma, šanow, kenen ollah: ongo, šanow, n’äijen il’i miwn omat, možot, šanow, kaikki on miwn omat!”.
|
| 1297 |
Толмачевский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
сказка |
El’et’t’ih muamo i kakši poigi̮a...
(Жили мать и два сына...)
|
-
A hiän šanow: „Ana, šanow, miwla kowkku da labie (ružji̮a ew: vahnembi poiga, vel’l’i, otti ružjan, toizella ew), mie l’ähen kowkunke da labienke".
-
Hiän hyppäi, hyppäi: tulow hukka vaštah.
-
Hiän hukkua t’äd’ä labiella da kowkulla lohmai – i tappo.
-
A hiän i šanow: „O, l’ähenžen tapan”.
-
Tul’i hiän, tuaš revon t’ämän tappo, tuaš i hyppiäw hyväl’l’ä miel’in.
-
Jän’iks’en t’ämän hiän tuaš tappo.
-
A hiän šanow: ,,Mid’iä šie tapoit, a et tuonnun, ois’ ollun šuapka!”.
-
A hiän pappie tuaš lohmai labiella da t’äl’l’ä, nu ožai, labiella da kowkulla – i tappo papin da tukista i taššiw hän’d’ä.
-
A hiän šanow: „Ka, šanow, on krinčoin luoh pandu”.
-
Hiän män’i kyl’yh palat’in alla tungi hänen, dai l’äks’i kyl’iä myöt’ kuččumah šuolua-l’eibiä šyömäh.
|
| 1298 |
Толмачевский
|
диалектные тексты |
бытовой рассказ |
Mie šyn’n’yin Šuwrella Plоskoilla...
(Я родился в Большом Плоском...)
|
-
A šygyžyl’l’ä n’i mi ei obiid’i, n’in hiän meččäh i jiäw mi̮ata.
|
| 1299 |
Толмачевский
|
диалектные тексты |
бытовой рассказ |
Ka mie viel’ä tuaš šanon teil’äš...
(Вот я еще вам опять расскажу...)
|
-
Konža hiän šiiričči milma [proid’ies’s’a] langei, šilloin hiän miwn otti fuabr’ikkah.
-
No hyvä, kuin hiän uid’i viel’ä, ol’i z’eml’anoi hodu da Žoltikovah kuin l’iew čer’ez z’eml’i uid’i.
-
Šiel’d’ä uid’i hiän, hänen piä jäi eloh, ein’in ois’ tapettu rabočije.
-
A myö vet emmä t’ied’än, mi že r’evol’uc’ii on, mid’ä hiän on.
|
| 1300 |
Толмачевский
|
диалектные тексты |
бытовой рассказ |
Ka miwla jo on šes’d’es’at’ l’et...
(Вот мне уже шестьдесят лет...)
|
-
Muamo kaiken aijan igiäl’ieči, što, ka obižaiččieči, što ol’i hiän bajaršinalla”.
-
Ka mie vain t’ämän i muissan, kuin hiän miwla šanel’i.
|
