| 1431 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Kunnivoh kullaki
|
-
Vain eikö hiän liene vieläki šuurempi hospota ollun.
-
Tulla köpittäy šiih toisien luokše Hilipän Jouhko, ukko harmuašša kuin kokko, eikö hiän liene jo toisella šualla ollun, ta alkau paissa:
– Mie ainaki lähen luon hoti nuo verkonreššut tuoh lahenšuulla.
-
Šen hiän vain kerkisi erottua, jotta ajajalla oli risti kainalošša ta ihan šamannäköni laukkipiä liinakko kuin hänenki heponi.
-
Kurkissellah ulonkantielta:
– Onnakko hiän…
-
Hilipän Jouhko še kyllä oli koissah, hiän niätšen jäi puoškaroimah hevoistah, vain ei hiän niin statui ollun, jotta ois männyn niijen herrojen pakinoilla.
-
Hiän še šiitä jäleštä tätä starinoiččiki ta nakrua käkätti.
|
| 1432 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
David Zolotar’ov.
Matka Karjalah
|
-
1910-luvulla hiän ruato Venäjän muantietehellisen šeuran komiisissa, kumpani vaštasi etnografisien karttojen valmistamisešta.
-
Vuotena 1923 hiän toteutti enšimmäisen tutkimušmatan vienankarjalaisien alovehella (Ušmanalla, Kiestinkin volostih ta Kantalahteh).
-
Hiän kuoli Siperin työleirissä.
-
Hiän ruatau yheššä nuorien kera, viettäy vapuata aikua, järještäy pruasniekkoja, tanššiu, laulau, pitäy luventoja.
-
Kulttuurivaikuttajana hiän šuau nuoret kiinnoštumah ta vanhan polven arvoštamah häntä.
|
| 1433 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
I. V. Olenev.
Vuokkiniemi čuarinajan virkamiehen nähtynä
|
-
Hiän oli kotosin Keški-Venäjältä, Jaroslavlin kaupunkista.
-
Opaštajaseminarijan hiän piätti vuotena 1890.
-
Toisualta hiän on hyvin yksinkertani ta pakasija, häneššä on omanarvontuntuo, tykkyäy ruatua työtä, šitkie, ahkera mečäštämäh ta kalaštamah.
-
Hiän on näpšäkkä kauppamieš.
-
Hiän voipi olla šalaperäniki, viekaš ta muasteri valehtelomah šilloin, kun kauppua käyveššäh kaččou šen ičelläh tarpehellisekši.
-
Hiän ošuau antua arvuo omalla työlläh, ta još šikseh tulou, niin jiäy mielummin ilman työtä kuin šuoštuu ruatamah šitä pieneštä palkašta.
-
Vaikka karjalaista ei voi šanuo tuhluajakši, niin kuitenki on niin, jotta hiän hyvin harvoin varuštau ičelläh muššan päivän varakši.
-
Šilloin kun hänellä šattuu olomah ylimiäräistä rahua, niin – oššettuoh ennein kaikkie leipyä, čäijyö, kahvie, šokerie ta rinkelie, kumpaset ollah hänen mielekkähimpie sakuskoja čäijyn kera – hiän yrittäy hankkie paremmat vuattiet, jotta vois vähäsen ylväštellä, korjail’ou taluoh laittamalla korniččah uuvvet halvat šeinäpaperit, hankkiu kotitalouvešša tarvittavie työkaluja ta kaikkie muuta, mitä jokahini vähänki toimehtulija karjalaini haluou talošša olijan.
-
Pelko, alistuneisuš ta arkuš ei olla ollenkana ominaisie karjalaisella luonnolla, hänellä on omanarvontuntuo ta hiän on ylpie šiitä, hiän ei šiejä šolvuamista, ka keštäy reilušti elämäh vaikeuvet eikä konšana mänetä malttieh.
-
Hiän ei taita šelkyäh muajilman voimakkahien ieššä eikä hyvitä virkamiehie, šillä tietäy, jotta virkamieš šuau viraštah palkkua ta jotta viran puoleštah on velvollini toimimah lakien mukah.
-
Još kennih yrittäy näyttyä ylimielisyttäh, niin karjalaini šanou rohkiešti, jotta hiän on šamanlaini ihmini kuin muutki.
-
Hiän neuvottelou naiseh kera kaikista tärkeistä kyšymykšistä ta jättäy raha-aseijen hoitamisen naisen tehtäväkši.
-
Voipi šattuo niinki, jotta yksi vellekšistä on lähten jo pienenä poikana ulkomailla, šielä on akottun, peruštan oman perehen ta tuškinpa hiän konšanih myöštyy kotikonnuillah.
-
Vain omahisieh hiän ei unoha, ta još kykenöy, niin konšana ei kieltäyvy auttamašta heitä kaikella tapua.
-
– Ei, ei läheškänä niin, hiän vaštasi.
|
| 1434 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Kauhulla on šuuret šilmät
|
-
Eryähän kerran hiän juoksi meilä hyvin hätähisenä ta kyšy tuatoltani:
– Ort’t’o hoi, oletko šie konšanih nähnyn piruo?
-
– Ka olen, kuulehan nyt, Puavila vakuutti ta alko starinoija kun šinä huomenekšena hiän oli lähten hilloh Kirjavaškisen lahteh.
-
Ta hiän läksi rantah, istuutu veneheh ta mäni šuolla.
|
| 1435 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Tatjana Berdaševa.
Lapšetoin talo on kuin linnutoin pešä
|
-
Hiän pitäy iččietäh kurissa ta aina löytäy voimie kieltäytyö muanitukšešta…
|
| 1436 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Pekka Zaikov.
Pitäy ruveta toimeh eikä itkie
|
-
Hiän ta Tatjana Boiko luajitah karjala-venäjä-šanakirjua koululaisie varoin.
-
Jokahisen kylän karjalaisilla on oikevuš kirjuttua lehteh ta šanuo, mitä hiän haluou.
|
| 1437 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Uljana Tikkanen.
Uhtuon istorijan tuttuja ta tuntomattomie šivuja
|
-
Jelena Vitaljevna on Kalevalašta kotosin ta luvennon teemakši hiän oli valinnun Uhtuon istorijan 1920-luvulla.
-
Edvard Gylling oli halličukšen johtajana ta hiän maltto, jotta pitäy kehittyä piirie.
-
Hiän johti šuurie rakentamisprojektija Uhtuošša, esimerkiksi: vesivoimala Uhut-jovella ta Keškita Yli-Kuitin välini kanava, mi yhisti Uhtuon ta Vuokkiniemen.
-
Kyllä hiän äijän mitä rakenti Uhtuoh, ka Uhtuon jälkeh hiän ruato Petroskoissa ta Aunukšešša.
-
Hiän aina kyšy šuurempua palkkua ta vuotena 1933 kuiteski myöšty jälelläh Ruoččih, missä rupesi keryämäh tietoja Karjalašta Šuomen ta Ruočin poliitikkoja varoin.
|
| 1438 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Natalja Čikina.
Eino Timosen hyvä šana
|
-
Vet pieneštä šuahen hiän oli ollun tunnettujen runoilijien ta kirjailijien šeurašša.
-
Näin nykyaikasien tehnologijien avulla hiän šai esittyä omie tevokšie šuuremmalla lukijakunnalla, šamalla šuaha vaštakaikuo ta piäššä ymmärtämäh, mitein iče lukijat šuhtauvutah hänen tuotantoh.
-
Hiän kuulu Karjalan šisäaseijenministerijön veteranineuvošton rinnalla toimijan Legenda-klubin jäšenien joukkoh.
-
Vaikka Eino Timonen oli šyntyn karjalais-šuomelaisešša pereheššä, kuitenki kaikki omat tevokšet hiän kirjutti venäjän kielellä.
-
“Hyvä šana”, kumpaista hiän oli jakan kaikilla oman lyhyön kirjailijataipalehen aikana, jäi hänen lukijien, tovarissojen ta perehjäšenien muistoh.
|
| 1439 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Uljana Tikkanen.
Musiikin parentava voima
|
-
Hiän voipi valita, millä šoittimella hiän rupieu šoittamah tällä kertua.
-
Myö olemma oikein kiitolliset kaikešta, mitä hiän luatiu meijän lapšie varoin, kerto yhen tytön muamo.
|
| 1440 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Äijänpäivän murkina
|
-
Još mistä asiešta tuli pakina, niin hiän jo šiih tunkeutuu räpättämäh ta aina vain vetäy eteh, varšinki šyömisen.
-
– Šitä kun ennein vanhah šyötih, niin še vašta šyöntie oli, tovisti hiän.
-
Hiän oli valmis šyömäh vaikka hevosen karvoneh päivineh.
-
Hiän kaččo niin kuin hukka lampahah.
-
Hiän muitein vielä aina lisäsi: – Kyllä ne šiitä šemmosen murkinan jälkeh tanhuonki šeinät mualautu.
-
Täššä Melentjein akka vihjasi šivumännen šiih, jotta kun nälkähini piäsi ruuvvan kimppuh, niin hiän šöi niin äijän, jotta vačča mäni pilalla.
-
Hiän oli köyhä mieš, kulki kylissä ta ruato kaikenmoista talouštyötä: pani aitua, niitti heinyä, leikkasi vil’l’ua, kuokki peltuo.
-
Toisien mukah hiän ennein murkinua pesi käteh ta istuutu šyömäh.
-
– Olen mie toisella kerralla viisahampi, hiän arvelou ičekšeh.
-
Kun hiän toisen kerran joutu pruasniekkastolah, niin jo tiesi mitein pitäy šyyvvä, jotta muutoman lusikallisen meččorokkua, mitä šillä kertua oli keitetty, šöi voilla voijetun potakkašankin, šuurimašiämyštäsen kalitan, yhtä ta toista vielä lisäkši ta lippo lusikallah maituo šekah.
-
Kakkarah hiän tarttu ihan varmana šiitä, jotta kaikki luistau nyt loppuh ilman mitänä šekauvušta.
-
Kiisselie hiän ei enämpi kehannun ruveta šyömäh, nousi stolašta ta läksi puhistamah pukšujah.
|
