| 1431 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Jevgenija Volunkova.
Karjalaini starina
|
-
Hiän käynnistäy tietokonehen opaštajastolalla ta interaktiivisen taulun.
-
Pojilla on pakinavikoja, Nikitalla on vaikeimpi kaikkie – hiän pahoin pakajau ta šuurella vaivalla lukou.
-
Konša mieš kučuttih töih Vuokkiniemeh, hiän läksi kaččomah ehotettuo ruatopaikkua šuurešti epyällen, jotta šuoštuu – mimmoni še koulu voit olla pieneššä kyläššä?
-
Hiän miula vaštasi: “Vuota šie puvuš kera, meijän pitäy enšin omat proplemat hoitua.”
-
Kerran tuli yksi mušikka remonttitöissä auttamah, hiän vain karjalakši pakasi.
-
– Hiän kerto, jotta oli mänöššä tunti ta viijentoista minuutin piäštä tunnin alušta luokkah aštu tyttö-neformali.
-
Purukumi šuušša hiän istuutu pulpetin tuakše.
-
Hiän opaštuu šeiččemennellä luokalla.
-
Nykyjäh Erkki on jo eläkkehellä ta šanakši hiän šuau kakši pensijua – Venäjällä ta Šuomešša.
-
– Viimeset viisi vuotta hiän tienasi oikein hyvin, kerto ylpeyvellä Erkin naini.
-
Hiän šielä tietenki ruato yötä-päivyä, ka šiitä i tienasi hyvin.
-
Konša tyttö läksi enšimmäiseh luokkah, hiän ei tietän šanuakana venäjäkši.
-
– Mie nytki en ymmärrä, mitein hiän meitä opašti, kun koko luokašta ei niken ošannun venäjän kieltä.
|
| 1432 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Marjakiisseli
|
-
Häntä niin miellytti tämä ruoka, jotta hiän heti smietti: kun kotih tulen, niin heti käšen akalla keittyä tämmöistä ruokua.
|
| 1433 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Kauron eväškesseli
|
-
Jo illalla hiän oli käšken naisellah laittua kesselih viikon evähät.
-
Ta niin huomenekšella hiän löi kesselin šelkäh ta läksi harppimah.
-
Kun Kauro piäsi kotiaijan ulkopuolella, hiän piätti tarkaštua, jotta mitä piruo še emäntä oli kesselih šotken, kun še oli niin mahottoman jykie.
-
Mitäpä hiän rupeis jykietä kesselie kantelomah pitkie matkoja, eiköhän ole parempi, kun tyhjentelen šen täššä, šyön kaiken šuuhuni, n’apistelen nuamahani.
-
Hiän löysi latoh peitetyn viikattehen, laitto šen tuliteräkuntoh ta pötki niityllä.
-
Huomenekšella kaštien aikana hiän niitteli, lopun ajan kuivuali ta kanto kuivil heinijä latoh.
-
Makuamiseh hiän varasi vain kolme–nellä tuntie.
-
Ta hiän paino kättäh tyhjyä mahalaukkuoh vaššen.
-
Ta yhtäkkie hiän muisti, jotta joškuš oli ripuštan kuušen okšah pienen ryšäpahasen.
-
Hiän löysi ryšän ta ašetti šen lampeh laškovan joven šuuhu.
|
| 1434 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Uljana Tikkanen.
Kaunista vanhemman polven karjalua
|
-
Mimmoni hiän on, mimmoni kohtalo hänellä oli ta mitein hiän eläy nyt?
-
Hiän šano: “Mäne pois loitommakši!”, a mie: “En!”
-
Hiän opašti milma kylyö lämmittämäh: ”No, lähemmä šilloin kylyö lämmittämäh!”
-
Hiän näytti mitein pitäy panna halot, viritykšet ta lämmitti kylyn, a mie vain tarkkah kačoin.
-
Pappa miun kuoli, kun mie vielä pienenä lapšena olin, en muissa mitänä häneštä, a veikko hyvä oli, hiän miula pappana oli.
-
Hiän šano: “Luve, luve ruttoseh.”
-
Mie šen kirjasen luvin, veikko kirjutti, jotta hiän on vielä elošša.
-
Hiän šano miula: “Elät, elät!”
|
| 1435 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Serö Saikko.
Karjalaiset
|
-
No miun emännän šilmistä nävin, jotta hiän kyllä tahtois OMAN talon.
-
Hiän kerto olovan Viipurin karjalaisie, Valkoisen šukuo.
-
Ta lisäsi, jotta hiän kaikilla šanou, jotta hiän on karjalaini, ei šuomelaini.
-
Tiijuštelin Kaarinalta onko hiän miehellä.
-
Mitä vaššen hiän rupieis ruatamah toisien hyväkši, ei tiettäväini.
-
Mänin veräjillä, šanoin tervehyön ta kyšyin eikö hiän ole karjalaisie.
-
Miula on šemmoni “paha” tapa, kaikilta, ken miun mieleštä on karjalaiseh näkömyä, kyšyö eikö hiän ole karjalaisie.
-
Vieläi oikieuškoni, pravoslavnoi, vaikka myöhemmin hiän miula šano, jotta ei hiän ušo mihikänä muuh, kun vain šiih, jotta kun leipäpala on kiäššä, niin nälkä lähtöy.
-
Mie käyn hänen luona kyläššä, hiän miun luona.
-
Omašta kyläštä hiän enšimmäisen kerran läksi koko pereheh kera pakoh 1939 vuotena.
-
Šilloin hänellä oli ikyä kolme vuotta, ei hiän muistan šiitä mitänä.
-
Toisen kerran piti lähtie pakoh 1944 vuotena, šiitä hiän muistau vain šen, jotta tuli šuomelaini šotilaš heposella ta šano: “Nyt täyttä nellistä tiältä pakoh, kotvasen oltuo tänne tullah ryššän tankit”.
-
Ruatopaikalla oli pitkä matka, šen hiän talvella hiihti, kešällä ajo polkupyörällä.
-
Kymmeneššä vuuvvešša hiän kohenti šen pahaččaisen talon, ašetti kaiken niin, jotta entini talon omistaja ei uškon, jotta Puavila omin käsin kaiken šen oli luatin.
-
Yksi veikko läksi Kanadah rakentajakši, no vain moniehan vuuvven piäštä hiän kuoli, kun rakennušmualla šattu onnettomuš ta šiinä mänehty monta mieštä.
-
No kun hiän oli niin hyväššä kunnošša, niin koko ajan oli ruavošša ta šai šen verran rahua, jotta makšo pankilla šen lainan ta niin še talo oli nyt hänen.
-
Omašta lapšušajašta ei Puavila muistan muuta, kuin vain šen, jotta kun hiän oli opaštumašša, missä oli muita evakkokarjalaisie lapšie, niin opaštaja veteli heitä tukašta, konša hyö keškenäh paistih karjalan kieltä.
-
Čäijyö juuvvešša hiän muistelou šitä, šilloin kyšelöy miulta tiijätkö šie mi on tämä ta mi on tuo.
-
Nämä on ihan karjalaisie šanoja, hiän šanou.
-
Mie hänellä šelittelen, jotta ei ne oltu karjalaisie šanoja, ne on venäjän kieleštä tultu, no hiän on yhtä kuin šitä mieltä, jotta ne ollah ihan karjalaista peryä.
-
Kerran vain kyšy miulta kun ei tietän mitä tarkottau eryäš šanonta, mi oli jiänyn hänen mieleh missä ollou kuultuna, no kumpaista hiän ei malttan.
-
Hiän vaštasi “jopp…tti”.
-
Ikäh nähen on hiän kyllä hyväššä kunnošša, vielä 75-vuotisena talvekši pilko halkuo šuuret pinot, kun hänellä on še puulla lämpiejä kyly.
-
Monet omahiset on kuoltu, monet tuttavat on šiirrytty toiseh muajilmah, harvat käyväh hänen luokše kyläh, šentäh hiän joka kerta šanou miula:
– Elä unoha milma, tulehan käymäh, čäijyö juomma, mie voin kylyn lämmittyä.
|
| 1436 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Mihail Bubnovski.
Vaikie kohtalo
|
-
Još matkalaisella on vähän kamppeita, ei enämpi kahta puutua, niin hiän iče voit istuo šatulašša heposen šeläššä.
-
Hiän joutuu hyppimäh hirreštä kiveh, kiveštä mättähäh, mättähäštä likah, šiitä tuaš kiveh ta niin ielläh.
-
Hyvä, još šiä on melko hyvä, voipi vuottuaki, ka konša šattuu vihma, erityisešti šykyšyllä, niin jokahini vuottajista – olkah hiän Voijärven kyläštä tahi toisešta – moittiu voijärviläisie, jotta hyö miteinkänä tähä päiväh šuaten ei voija rakentua järven rannalla ei ainuoštah kämppyäkänä, ka hoti kotua, jotta matkalaisen ois missä peittäytyö pahašta šiäštä.
|
| 1437 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Ol’ga Melentjeva.
Kalevala: tanššin, musiikin, šyväimen kautti
|
-
Hiän kučču yhteistyöh runoilijan ta kiäntäjän Armas Mišinin.
|
| 1438 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Natalja Krasavtseva.
Tutuštukkua Lappi-tätih
|
-
Esimerkiksi, talvikuušša, Uuvven vuuvven uattona hiän otti ošua Ajan pyörä -juhlah, a kešällä Kanšallisien kulttuurien festivalih.
-
Hiän oli keškikašvoni, riški, verövä ta leppie-iänini.
|
| 1439 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Natto Varpuni.
Repol’a. Elämyä ta ihmisie kahella puolella rajua
|
-
Hiän opaštu koulušša kirikönkyläššä ta eli šillä aikua nellä vuotta Repol’ašša lapšienkoissa.
-
Keškikoulun (luokat viisi–šeiččemän) hiän kävi Rukajärvellä.
-
Eläkkehellä ollešša hiän kirjutti lapšušmuisselmie, kumpaset kuvatah elämyä Repol’an alovehella 1922–1933.
-
Hiän šano niise, jotta još alan ikävöijä, hiän tuou miut kotih.
-
”Tämä olkah šiula ošakši, jotta tulisit jälelläh omah kotih, omih leipih kun eloš ošattuu”, hiän šano nyyčkyttyän…
-
Tarkemmin hiän ei näitä muistan, ka nyt hiän šai tietyä, jotta šielä eletäh ainaki hänen enšimmäiset šeukut Viktor ta Heikki ta muitaki lähisie.
-
Johanneš lupasi, jotta kyllä hiän šiitä tulou, ta läksi šeuruavana kešänä Repolašeuran järještämäh matkah…
|
| 1440 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Muissattako Šimanua?
|
-
Niissä hiän vet kehuu omie rajaruoččilaisieh, jotta ihan korvat liikkuu.
-
Hiän kruaputti kotvan aikua kylkieh ta tutieraičči šiätä ta kelie.
-
Šukšet šurahtelou ta šauvat vinkahtelou, kun hiän toisista kyličči männä pošuuttau.
-
Hankalua še ruato oli: kuni hiän šuatto aina niuhah šuuštapäin latinkin, niin šillä aikua ne petrat kerittih männä näkymättömih.
-
Hiän ruato työtäh alettuo, kuni tuli vaštah hitelöini männikkö.
-
Hiän jälkeh.
-
“Tiineh še triäni on”, hiän arveli, kun näki tämän emäpetran šuuren maran.
-
Hiän kiänti šukšeh ta tuli jälelläh viimekši ampumah härän luo, nylki šen ta kerkisi jo makšanki hiilillä paistua, kuni toisie petranhiihtäjie alko hänen luo lappautuo.
-
Hiän alko jo riätiytyö miehien kera lihojen mečäštä kantamisešta.
-
Hiän nošti Riijon nenän eteh luukukon ta šanua pörähytti.
|
