| 1441 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Kappaleh entiseštä Karjalašta šäilyy loittosešša Amerikašša
|
-
Šilloin hiän šai tehtäväkšeh valokuvata Muurmannin rautatien rakentamista.
-
Koulutukšeltah hiimikko hiän oli omistan elämäh valokuvauštuotannon kehittämisellä.
-
Vuosina 1909–1916 Prokudin-Gorski oli kierrellyn Venäjän valtavan ošan: hiän valokuvasi vanhoja kirikköjä, manasterija, tehtahie, kaupunkien ta kylien näkyjä, eläjien arkisie hommie.
-
Kešällä 1916 hiän šuoritti viimesen matan, kumpasen aikana valokuvasi Muurmannin rautaitietä ta Solovetskin šuarija.
-
Vuotena 1918 hiän muutti Venäjältä enšin Norjah, šiitä Enklantih.
|
| 1442 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Yrjö Blomstedt.
Matalla Repol’ašša 1894
|
-
Monen helsinkiläisen professorin ta tohtorin nimet oli hiän niiltä ajoilta šäilyttän rakkahašša muissoššah.
|
| 1443 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Ol’ga Il’uha, Natalie Pellinen.
“...Ei ole missänä niin kultaista elämyä, kun miän Karjalašša!”
|
-
Venäläiset virkamiehet šyytettih Jeremejev halličukšenvaštasešta toiminnašta ta karkotettih hänet Keški-Aasijah, missä hiän kuoli keuhkotautih.
-
Annan kakšikymmentä kirjaista, mit hiän kirjutti Vasililla, oli löyvetty nippuna Šuomen kanšallisarhiivan Paavo Ahavan (Pavel Afanasjevin) keryäntähiseštä.
-
Hiän oli enšimmäisenä lapšena pereheššä ta hänen jälkeh šynty vielä kakši tyttyö.
-
– huutau hiän eryähäššä kirjasistah.
|
| 1444 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Mukavua šoršista
|
-
Hiän kyšy: “Tiänkö tuo lihašumma on?”
|
| 1445 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Tatjana Torvinen.
Etnososioligija elämäntyönä
|
-
Vuotena 1967 hiän lopetti Petroskoin valtijonyliopiston istorijallis-filologisen tietokunnan ta šen jälkeh jatko opaššušta Neuvoštoliiton Tietoakatemijan etnografijan instituutin aspirantuurašša.
-
Klementjev valmisti väitöškirjuah niijen ainehistojen pohjalla, kumpasie hiän oli kerännyn kenttämatojen aikana Karjalan kylissä.
-
Lopetettuo aspirantuuran 1970 vuotena hiän rupesi ruatamah tutkijana Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutissa, a 3.
-
kevätkuuta 1972 hiän puolušti kandidattiväitöškirjan aihiešta ”Sosialini struktuuri ta kanšallini ičetunto (Karjalan ASNT:n ainehistojen pohjalla)”.
-
Analisoimalla tilaštotietoja, joukkoviestimie ta virallisie dokumenttija hiän luati prognosija, kumpaset hyvin rikeneh toteuvuttih.
-
Valitettavašti hiän ei kerinnyn šuaha tätä työtä loppuh.
|
| 1446 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Natto Varpuni.
Mielikuvituš on tietoja tärkiempi
|
-
Konša luvin mistä lienöy internetistä, jotta hiän täyttäy 55 vuotta, niin heti tuli ajatuš: “Vot kun on hyvä šyy tuttavuštuo tähä legendariseh taiteilijah, kirjuttua häneštä juttu ta näin ni onnitella häntä šyntymäpäivällä”.
-
Hiän ei tahton viijä šitä kilpailuh, šentäh kun oli kommunisti.
-
Hiän tutki tunnettujen taiteilijien elämäkertoja.
-
Hiän piätti tulla vapuakši taiteilijakši ta jätti opiston.
-
Konša taiteilija tuli Petroskoih, hiän lapšellisešti ajatteli, jotta rupieu mualuamah, mitä iče tahtou ta šiinä tyylissä, mi hänellä on oma (Etujoukon koulun lubok-tyylissä).
-
– Konša Vladimir miettiy uutta mualaušta, hiän enšin piiruštau šen eskiisin paperilla ta laškou taulun kovot.
-
Hiän iče hoitau niijen järještämistä, mualaukšien kulettamista ta muitaki kyšymykšie, mit kuulutah täh prosessih.
-
Hiän mualuau.
-
Hänellä oli äijän työtä ta hiän ei voinun šuattua Vladimirie tuon matan aikana.
-
Hiän läksi šinne peitočči.
-
Vladimir ei tietän, jotta hiän on tulošša.
-
Hiän on Fominin tuotannon monivuotini ihailija.
-
Nyt hiän pakauttelou taiteilijua ta kirjuttau monografijua Fominin lubok-tyylistä.
-
Hiän hämmäšty ta šano: “Vladimir”.
|
| 1447 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Pekka Mittojev.
Tämä muisto on šiun ta miun
|
-
Pyyhkien kyynälijä šilmistäh naini kerto, jotta hiän eččiy oman tuattoukon hautua, kumpani oli ammuttu näillä paikoin 1937 vuotena:
– Viimekši olin käynyn tiälä jo aikoja takaperin ta šilloin vielä muissin, missä on hänen hauta, a nyt unohin, päivitteli naini.
-
Hiän ruato Solomannin šahakombinatilla ta šieltä hänet vankittihki.
|
| 1448 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Zoja Antsigina.
Kapina kašvimualla
|
-
Hiän kaččeli penkkijä, istuutu laučalla ta henkähti helpotukšella.
-
Hiän ei olis uškon, mitä tiälä tapahtuu heti hänen lähön jälkeh.
-
Hiän ojenti yhen varren porkkanapenkillä, toisen petruškapenkillä.
-
Hiän ei liikaha paikaltah.
-
Niättä vet iče, kuin pakšu hiän on!
-
Hiän še näki, jotta kurpičča jo šiirty ihan pavun viereh.
-
– Hiän ličisti pavun, šurkiešti šano petruška.
-
Viimesin voimin hiän yritti pukata kurpičan ičeštäh loitommakši.
-
– Mie vielä näytän šiun kippuroilla palkoloilla, hiän šihahti.
-
karjeutu hiän niin, jotta kaikin kuultih.
-
– Reistuapa harpata miun piäličči, šano hiän.
-
Hiän jo kokonah murjo lehet, kut peitettih okurččoja päivänpaissošta.
-
Äkkie hiän näki, jotta kurpičča nošti ylöš omat kierukkahat viikšet.
-
Hiän oli pahoillah, kun näki, jotta päiväkukkani kallistu muah.
-
Hiän kučču apuh vihurin.
-
Hiän läksi kašvimualla vašta huomenekšella.
-
– Oho, šie, raukka, šano hiän, – kenpä šiut niin piekši?
-
Hiän pisti muah kepin ta šito pavun kiini.
-
Hiän läksi aštumah piennarta myöten, pietty ta muhahti.
-
Hiän ei enyä kumarrellun niin kuin ennein.
|
| 1449 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Yhen miehen mieli ta yhekšän miehen voima
|
-
Hiän luki tätä lukuo, konša otti kontien vihoja rahvahašta.
-
Ušottih, jotta šilloin uuvvešša pereheššä hiän hyvin šopeutuu ta on oman šuvun šuojašša.
-
Kontie tarkkah tuntou ihmishajun, varšinki šilloin, kun hiän on kuatan minnih elukan ta häntä männäh rauhnalta pyyvvyštämäh.
-
Šiitä kontie näytti kämmeneššäh olijan puikon, mi oli painun niin šyvällä, jotta hiän iče ei ollun šuanun šitä pois.
-
Vejälti hiän šen okšan ta tuaš pakoh.
-
Še ajattelou, jotta lähellä on 12 mieštä, eikä hiän šelvie niin monešta mieheštä.
-
Šetäh še ei tule tarmokkahan miehen piällä, vaikka hiän šanoiski šitä kontiekši.
-
Hiän oli lähten meččäh lehmie eččimäh ta kontie tuli vaštah.
-
Kontie šanou: ”Mie ihmistä niän joka päivä enkä pölätä, ihmini kun miut näköy, hiän miut pölättäy, en tiijä minne männä”.
|
| 1450 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Tatjana Berdaševa.
Kiitehenjärven unohutettuja kylijä
|
-
Eikä šuotta hiän myöšty tänne šeuruavana vuotena ta tallenti vielä äijän runoja.
-
Lönnrotin matkakirjutukšista šuamma tietyä, mitä hiän näki näillä paikoin.
-
Kummallista, jotta kuherruškuukauven paikakši nuoripari oli valinnun juuri Karjalan šeuvun, eikä Italijan, missä Sparre oli šyntyn eikä Pariisin, missä hiän oli opaštun.
-
A myöhempäh Eeva Mannerheim-Sparre julkaisi kirjan ”Taiteilijaelämää” (1951), kumpasešša hiän niise kerto innoššuttavista matoista Karjalan runonlaulajien šeuvuilla.
-
Enšistäh Kalevala-eepossan tutkijana hiän oli kiinnoštun runoista.
-
Kaukonen kirjuttau: ”Miun kirjutukšet juohatetah šiih, jotta vanhoilla päivinki Outilla on oikein hyvä muisti ta hiän on jiänyn uškollisekši runolauluperintehellä.
-
Runot ta loičut, kumpaset hiän oli puoli vuosišatua takaperin kerton Karjalaisella, melkein ei erota hänen nykyjäh kertomista, pikku eroja ilmeni vain muutomašša virkkeheššä”.
|
