| 181 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Lugekam “Kalevalad”!
|
-
Konkurs om tarbhaine: školprogrammas ei ole jagetud äi aigad eposale, openikad ei tekoi "Kalevalad" hüvin.
|
| 182 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
“Konz olin lapsen, voin ei pöl’gästoitand”
|
-
Oli sur’ taht kävuda školha, no Tamara ei ehtind: zavodihe voin.
-
Konz hebo tuli meidennoks, mam ei olend olnu kodiš, a ilma häneta meid ei ottud.
-
Sišpäi nägui, kut meiden saldatad tagetes poltiba raikoman da min-se völb– miše suomalaižed ei saižigoi sidä.
-
Aigvoččed lujas varaižiba, miše suomalaižed löudaba meid: iknoiden uudimed kaiken aigan oli saubatud, meile ei sand lähtta irdale.
-
Evakuacijan aigan küläspäi läksiba ei kaik – külähä völ oli jänu rahvast.
-
Ezmäi pertiš ei viritadud lämoid, a uksed pidetihe saubatud.
-
Suomalaine naine toi händast ičeze kodihe – ei edahan sil mehelpäi, kenen hebotanhal radoi tat (hän oli plenas).
-
Hänele usktihe, sikš niken ei meletand, miše nece mez’ voi peitta ičezenno partizanoid.
|
| 183 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Zinaida Strogalščikova.
Maria Ivanovna Mulložen vepsläine heng
|
-
Vajehnik oli paindud vodel 1972, i äjad vepsläižed ei tednugoi nimidä sen polhe.
-
Hänen professionaline elo ei olend kebn.
-
Maria Ivanovnan muštlotesiden mödhe, hö ei tekoi, miše hantin rahvaz om heiden heimolaine – hö vaiše čududelihe sihe, miše hantin kelen erased sanad koskuba suomalaižihe sanoihe.
-
Läz sil-žo aigal Mehiläižed taciba kodimad: Leningradan da Leningradan agjan valdmehed sanuiba, miše suomalaižile ei sa eläda sigä.
-
Sikš hö pätiba ei otta enamba uzid abiturientoid "suomen kel’ da literatur" -specializacijale.
|
| 184 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Galina Baburova.
Mirus om äi melentartušt!
|
-
Galina Ivanovna Lokkina (norudes – Petrakova) om sündunu Värasjärves – Vologdan agjan Vitegran rajonan vepsläižes küläs, mittušt nügüd’ jo ei ole.
-
Kaiktä kävelim sigou, guleim, ei tariž olend varaita nikeda".
-
Vaiše seičemeks vodeks Galina Ivanovna ajoi kodikülähä, konz hänen mam ei olend voinu eläda pertiš üksnäze.
-
Ku en ajaškandend, ka ei pit’kha hän eläiž.
-
A Petroskoihe händast ei todud.
-
Ked küläs hargneba eläda, ei mahtkoi eläda lidnas".
-
Tošt sizart da vellid ei ole jo hengiš.
-
Norele sugupol’vele Galina Ivanovna nevob: "Konz elädas kanzas, ei tariž vaiše erazvuiččid kodiradoid tehta.
-
Ei tariž vaiše kodiš ištta.
|
| 185 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Karjalan valdkund
(Республика Карелия)
|
-
Tal'v om lumekaz, rainiž, tobjimalaz ei ole kovid pakaižid.
|
| 186 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Valentina Pivnenko
(Валентина Пивненко)
|
-
Koli frontan čapatesišpäi, ei nägend tütärt.
-
Vodel 1993 Pivnenko tahtoi, miše oli tehtud Gaidaran reformoid, no sanui, miše ei sa unohtada golliden eläjiden polhe.
-
Ühtes toižidenke tugezi Aleksandr Ruckovad, sikš ku hän om Boris Jel'cinan opponent, no jäl'ghe redukun voden 1993 azjtegoid Pivnenko enamba ei tugedand Ruckovad.
|
| 187 |
Младописьменный вепсский
|
художественные тексты |
повесть |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Hö nikut ei pagižnugoi vepsäks,
-
No konz hän homaiči, miše minä mahtan jo ei vaiše el’geta, no pagišta-ki venäks, ka pagižeškanzi enamba venäks.
-
Tatad kodiš ei olend, hän oli jo radol.
-
Mamoi nikut ei voind el’geta.
-
Ei, raukaine, tari ičemoi kelel pagišta, maman kelel!
-
Nece ei znamoičend, miše minä tozi-ki olen raukaine.
-
Meile, lapsile, ei olend kel’tud sigä olda, vaiše sanutihe, miše pidab išttas seinidennoks lavale i ištta vaikti.
-
Hö ei pagižnugoi i ei el’gendanugoi vepsäks.
-
Pämehed ei voigoi meid el’geta.
-
Ka kulin kut-se, erasiš kanzoiš-ki vanhembad pagižiba lapsidenke vaiše venäks, sikš ku varaižiba, miše edeližes elos lapsed ei voiškakoi sada nimidä hüväd venäkeleta.
-
Oli meil lapsid, ked ei pagižnugoi venäks, konz tuliba školha.
-
Eraz prihaine, hubin pagižijoišpäi venäks da völ mugoine pirpitušk, ei mahtand ištta ühtel sijal tünäs i kundelta, konz hänel küzutihe, keda hänen kodiš om kodiživatoišpäi, ka hän vähäižen meletahti i muga boikas sanui venäks: "deduška i babuška – domašnije životnije".
-
No nece ei telustand necile prihaižele möhemba opeta äi verhid kelid i tehtas opendajaks i eskai školan pämeheks!
-
Mašinoid siloi ei olend, miše meid voiži ajatada sinna kaikuččen päivän.
-
Internatas ei olend ani nimittušt sömsijad-ki siloi.
-
Meiden Laht-küläs ei olend joged vai järved.
-
Ei sö nimidä, kacu, mitte laih om.
-
Nece oli minun tahton vasthapäi, minä kuti rižoin, miše necišpäi ei tule nimidä hüväd.
-
Hän ei olend mugoine mez’, ken ozutab taban pehmdut.
-
Minun tat tezi neciš, no ei sanund minei nimidä.
-
Hö ei el’gendanugoi, miš mö pagižim, se oli peitos.
-
Niken ei näritand mindai, sidä vastkarin – tahtoiba ištta ühtel partal, pagišta minunke.
-
I nece, voib olda, kingiti minuhu homaičust, no nece ei olend hond azj.
-
A naku kodiš baboinke i Liza-tädinke ei olend kožmust.
-
sikš kaiken aigan varaižin katkaita niškan lanktes, sikš ku ei nägund nimidä.
-
Niken ei küzelend nikonz, tahtoin-ik minä söda, a minä varaižin küzuda i ištuin näl’gäs.
-
i küzui, mikš hän ei mänend kodihe.
-
Nece ei tulend babale mel’he:
– Mikš Veraine muga pagižeb miččel-se sitkelel,
-
Hänen pert’ ei olend mugoine sur’, kut Anisja-baban, no oli ani kodikaz, vauvaz, vessel.
-
Hän eli üksnäze, nikonz eskai ei sönd minuta,
-
mänin jo venoho žarhu, konz ei pidand varaita haikart.
-
Minä en tedand, ken oli hänen tataze, nikonz ei pagištud minun aigan neciš.
-
Tat ei voind eläda neciš kanzas i pageni heišpäi.
-
Sigä-ki mindai niken ei voind seižutada.
-
Sanutihe, miše vepsläižil oli ičeze recept, tehtihe pakušt i mustad olut, mittušt "nikus mirus ei olend".
-
No nügüd’ ei ole se aig avaita recept.^ Kenele se tarbiž, ka löutud kaik om jo.
-
Kirjutadud vepsän kelen ozutesiden kirjoihe i paindud ei üht kerdad.
-
Konz keittihe olut, meile oli kel’tud šläbäita pertidme, miše ei telustada tatale.
-
A meile, norile neičukaižile, ei olend kel’tud jo olda tancuil.
-
Ulli-baboi om vanhaine jo, ei voi, no Tal’oi-tädi ei hondombid pašta.
-
– Ei, Veraine.
-
Tatoi meil oli kovatabaine, meile pähä-ki ei voind tulda muga tehta hänen aigan.
-
Meid ei noustatadud.^ Jättihe muga necil sijal.
-
miše tatoi jo el’genzi, miše meid ei tarbiž enambad opeta, miše mö olem sanuded jo opendusen i nikonz muga em tehkoi.
-
Hän el’genzi, miš om azj, ei magadand, varasti homendest, miše nevoda meile mända aitaižehe.
-
Sur’ kanz, ei olend aigad meletada-ki, miše kel-se min-se kibištab.
-
Sen pitte kazvoid, eskai kengäd-ki ei mülügoi.
-
Polina-mamoi ei mahtand olda mugoižen lujas laskvan.
-
Ei ole nikeda minun elos, ken oliži lähemba minei, ku minun sizared da minun tütär.
-
Nece völ ei olend armastuz, nece oli kuti armastusen augotiž, no kaiken-se...
-
No necen aigan ei olend völ nimidä mugošt ani tärktad.
|
| 188 |
Младописьменный вепсский
|
диалектные тексты, художественные тексты |
повесть |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
No nece ei jätand siloi minus mittušt-se šorpakast vai veresišt jäl’ged.
-
Mamale pidi mända jo radole, sikš ku lapsid oli koume, i tatan rahoid meile kaikile ei täudund.
-
Se ei olend mujutadud, ka nimittušt mujud-se külälaukas ei olend siloi.
-
Nece oli jüged rad – pidi pesta lava sihesai, miše lavale ei jäiži ni üht čurušt.
-
Peskat muga, miše ni üht čurušt ei olend laval.
-
Da völ sanugat spasib, miše nügüd’ keza om, karzin om joudai, i nece vezi ei putund kartohkoiden päle!
-
Kolhozas dengoid ei olend.
-
I sid’-ki, konz tuli väzunu tatoi radolpäi, meil ei olend nimittušt ehtlongid.
-
Mikš neičukaižed ei magakoi?
-
Mamoi ei sanund hänele neciš openduses.
-
Muštan, niken meišpäi ei tahtoind panda lämhä samvarad.
-
Käded redustoitihe, ei voind niid pesta čomin eskai muilanke, künziden al oli must pird.
-
Ku sanuda tozi, ka ei olend-ki mugoine jo hond.
-
Erasil ei olend lehmäd i ei olend necidä podholodnijad-ki.
-
Hot’ meiden sömižiden valičend ei olend bohat, no oli mugoižid, miččid minä en unohtand i erašti lidnas-ki tehlen.
-
Hot’ mi oli keittud vai pašttud venälaižes päčiš, sidä ei voi rindatada niminke!
-
Ei pidand lämoid.
-
Ei, mö em nagrnugoi södes.
-
Söim vaitti, tatoi ei navedind uradindad stolan taga.
-
Siloi nikenele ei tulend mel’he, miše nece sana om sündunu kahtes sanaspäi: su + palaine.
-
No meiden küläs supal-sanas niken jo ei rižand nenid erilaižid sanoid.
-
Ani konz lugin mittušt-se kirjad, i se ei olend minei mel’he, ka minä kacmata sihe lugin lophusai.
-
Kaik läznitud oliba kolhoznijad, i sigäpäi ičeze lehmän täht ei sand nitta heinäd.
-
Sigä niken ei nitänd heinäd kolhozan täht nikonz, sijad oli vähä.
-
Minä necidä en voind el’geta nikut – ku hein hapneb, ka mikš ei voi sidä otta i sötta Pühikoid.
-
Kerdan küzuin minun Boris-dädäl, Tal’oi-ristimaman vellel, mikš sol ei ole nimed.
-
Sidä enamban, nügüd’ küläs ei mušta-ki niken, midä sana "laht" znamoičeb.
-
Muite ei oliži sel’ged-ki, mikš ristitud sijazihe mugomale tahole, kus ei olend vet, i nügüd’ sidä sadas kaivoišpäi, miččid om küläs äi.
-
Järved oma küläs ümbri, no külä Laht-nimenke ei seižu nügüd’ lahten randal!
-
Konz tulim sonnoks, mö kaik, kuti käskön mödhe, heitim pälpäi platjod i panim ned murni – miše ei segoida.
-
Meletim, miše ku sobad om murni, vai väral polel, ka se ei voi meid nägištada.^ Ku se om oiged, ka mö kärautelim murni, hurale polele platjoid.
-
ku sinä oikti ičtaiž vedäd mecas, nimidä ei ole kel’tud.
-
Kacu jaugoiden alle, ala polge kün päle, se ei navedi necidä, konz ahtištadas sidä.
-
se ved’ ei ole ristit!
-
– Ei ole ristit, no om eläb olii.
-
Hö ei homaičenugoi-ki mindai, i minä kulin nene puhegen sanad, miččid pagiži Sima-tädi, saubates purendsijan puhthal paltnasižel ripakoižel: "Must kü, kirjav kü, vauged kü, pakuine kü, tedat, kus teiden kodi, kuna kü teid rodi,
-
Hän muga tarkas kacuhti ani minun sil’mihe i sanui:
– Ei pida muite nenid sanoid kandišta i pagišta.
-
I ala papata nenid sanoid muite, ei abutaškakoi.
-
Ka minä ni kerdad en pagižend-ki niid, ei tarbiž.
-
no meile ei abutand nece sobiden murni vajehtamine.
-
Ka kut niid ei katkoida, ku säskid mitte vägi om!
-
Ei jo tarbiž, a mö kaik hüppim i hüppim uzid marjoid ectes.^ A ved’ muga oli-ki!
-
Ei pida vedäda ičtaze kaiktäna, kuti emäg vai ižand oled.
-
Ku rahvaz sanub nenid sändoid, ka pidi kundelta, ei jokseta mecas, ku ei tarbiž.
-
Om žal’, miše meidenke koirad ei olend, se abutaiži ten löuta.
-
No nece ei olend händikaz, nece oli meiden koir Šarik.
-
Se voiži vedäda mindai tele rahvahannoks, no mindai jaugad ei kandnugoi.
-
Minä sebazin sidä, nagran i itken sen-žo aigan, pakičen, miše se ei jätaiži mindai mecha üks’näin.
-
– Ei jätand.
-
Ei olend-ki edahan.
-
Ei, oli toižid-ki nimid, no meiden kanzas muga oli.
-
Meile rahoid tarbiž, pidab nalogmaksmižid tehta, a ei ole mil.
-
Ka völ endevanhoil sünduiba-ki, konz meid ei olend.
-
Nene minun lapseližed etimologijad oliba fantastižed, no ned ei olnugoi-ki edahan todespäi.
-
No ku Boris-dädäd ei olend rindal, ka minä jatksin ičein kel’tundemišt baboin rindal.
-
Minei niken ei usko nügüd’ ani, miše meil oli buč murikaiženke.
-
Siloi ei olend kapustad vai ogurcoid.
-
Niid meil ei kazvatadud.
-
Erasid minun sanoid lugijoile ei voi el’geta-ki.
-
Ved’ magedusid ei olend laukoiš.
-
Necidä sokud ei kaitud, jodihe sid’-žo.
-
Ned sigä ei kuinugoi, a kuti välihe.
-
Se-ki oli hot’ ei mageduz, no sihe koskui.
-
Siš ei olend muga äi solad, ned toiba tervhut.
-
Sid’ ei sand rigehtida, pidi söda hilläšti, miše rodaine ei putuiži kurkhu.
-
Nece, sanun teile, ei ole kebn rad.
-
Ei amu tedištin, miše erasil rahvahil – kala nece om ani mužikan rad.
-
A meiden küläs ei olend necidä.
-
Sikš minun muštho ei jänd mel’t, miše olim näl’gäs.
|
| 189 |
Младописьменный вепсский
|
художественные тексты |
повесть |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Baboin honuses ei olend nimidä mugošt, mi oliži osttud laukaspai.
-
Meiden kodiš nimidä mugošt ei olend.
-
– Nece ei ole kuva, nece om jumalaine.
-
Neciš meiden pertiš ei pagištud.
-
Paginoid emägaižiš i ižandaižiš, kudambad eläba kaiktäna i kuti vedäba meid elos – neciš minä kulin äjan, hot’ minun tatoi neciš mugažo nikonz ei pagižend i kuti nagrdes neche kacui.
-
No konz meil kerdan kadoi Pühikoi-lehm, jäi mecha i ei tulend kodihe lehmiden kogonke, ka nece nagrand ei telustand tatale mända Sima-tädinnoks pakičemha händast abutada meile.
-
A necil kerdal minun baboi sanui:
– Veraine nece sija, kus oma jumalaižed, ei ole kel’tud sinei.
-
No tühjan ei sa niid otta sigäpäi.
-
– Ka konz mamoile tariž mända laukha, vai lehmäd lüpsta, a tatad ei ole kodiš.
-
Meiden küläs ei olend joged vai järved läz,
-
Se ei olend süvä, i nimiččid ozatomuzid ei olend nikonz.
-
Ka ei olend tahtod-ki.
-
Nece ei znamoiče, miše vaiše lapsile muga sanum.
-
Nece ei znamoičend, miše tahtoitihe mindai nimitada venänikoden kartte – Veročka.
-
Ei, se enamba znamoiči, miše minä olen jo Vera Ivanovna.
-
A mikš minei tatoi ei sanund nimidä?
-
Toižed venänikad, ked oma meiden küläs, ani ei el’gekoi-ki vepsäks, a hän jo pagižeb.
-
Aig völ ei tulend.
-
Ei, hän om hüvä.
-
Sinä völ ed el’gendad, no rižoid, miše mamad ei ole.
-
Mugoine tundmuz oli, miše ei tahtoinugoi, miše sinun tataiž otnuiži mindai mehele.
-
Sindai ei olend kodiš, olid Ulli-baboinno.
-
jose laps’ voib midä-se muštta, konz hänele ei olend völ kaht vot?
-
Minei ka ei olend erod.
-
Hän ei ole armotoi!
-
– Ei ole eläb!
-
– Ei olend, raukaine!
-
Ei olend minun tem!
-
Nece oli tärged minun täht, sikš ku niken ei voind minei abutada, ei olend dengoid, vai rahoid, kut nügüd’ sanutas.
-
Taivast-se ei nägund kabinetas, vaiše lagi.
-
Opendai čududelihe, sikš ku ei lugend mindai neciš predmetas mugoižeks tundijaks.
-
Minei kerdan starinoiči Tal’oi-ristimam, miše konz minun mamoi koli, ka Ulli-baboi koume päiväd ei voind pagišta,
-
ei sönd, ei jond.
-
Hän varasti last i ei voind sündutada.
-
Lekarid siloi ei olend, niken ei voind abutada.
-
No abutada ei voind jo.
-
meiden küläs ei olend heid.
|
| 190 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Heini Rostkova.
Valitas parahimad
|
-
Pidab sanuda, miše täl vodel olimpiadrados ei olend pagintegendad, kus lapsile tariž pagišta žürijoukunke da antta vastusid küzundoihe.
|
