ВепКар :: Тексты

Тексты

Лексико-грамматический поиск | Создать новый | ? Помощь

Расширенный поиск ↓

ä

ä

ä

по

записей
Простой поиск ↑

Найдено 279 записей.

No диалект подкорпус жанр Заголовок Предложения
181 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Akal oli maks
(Неверная жена)
  1. Ühtel aigal tuli mel'he pakičijale, sanub ukole:
    - Ličte sina havadoho, i mina sel'gan taga ven sindai ičiiž-žo kodihe i havadonke panen loučan alle, a iče pakičemįi akalaiž öks.»
  1. Tuli pertesehe, avaidab uksen pert'he, sanub:
    - Sula sina emag, usko mindai, ole hüvä.
  1. Siid-žo i sanub pakičii:
    - Kuule vai, emagaine, mina panen havadonke veššid loučan alle, a iče lübun pačile venumaha.
  1. Akk sanub:
    - Ka pane loučan alle i lübu päčile, siga om läm magata.
  1. Päčilpei pakičii i sanub havadole:
    - Kacelte hilläšti, havad, kacelte hilläšti loučan ali.
  1. Sanub mužik:
    - Spasibo sili, pakičii, mina tedištin nuguni akan läžun.
  1. – Vaumiž d'o om, sanub akk.
  1. Ukk i sanub:
    - Mäne lübu mariile.
  1. Akk sanub:
    - Vaumiž.
182 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Gluupad rahvaz
(О глупых людях)
  1. Tuli ukeine kodihe i sanub akeižele:
    – Kacu, akeine, nagriž pidab otta, eika kazvab lujas suureks i labotab miide pertin.
  1. Ukeine sanub:
    - Ajanįk andatt, jesli mina opendan štanįid pammaha?
  1. Mez’ sanub:
    - Pertišpei kandišen pimedan vereile i vereilpei svetan pert'he.
  1. – Kaks’ sadad andam, sanub mez’.
  1. Ukeine sanub:
    - Milei om zveriine, kudamb rikkob, a jesli annet dengeid, ka mina teiletei datan.
183 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Bohat vel'l' i gol'l’ vel'l'
(Богатый и бедный братья)
  1. Tob kodihe, vellele sanub:
    - Miččen bude lindun rikoin.
  1. Bohat vel'l' sanub:
    - To tänna.
  1. Bohat sanub:
    - Mö milei.
  1. Gol'l’ sanub:
    - Ota.
  1. Gol'l' sanub:
    - Kaks’ rubl'ad.
  1. Tuli kodihe mužik [sanub]:
    - Anda, ak, söda.
  1. Tuli vel'l' kodihe, sanub akaleze:
    - Kuule vei, ak, miil pertiš om pahad az'z'ad, lapsed miid riktaze, mii pidab nugune tehta?
  1. Ak hänele sanub:
    - Pidab mecha vöda i sinna dätta.
  1. Däniš sanub:
    - Ala ambu, ota milei kaht dänišutt, hö sili prigodiše.
  1. Toi vellele i sanub:
    - Möst toin kaks’ zverid, min tegem, žarim vei dätam?
  1. Toine vel'l' sanub:
    - Ii pidä žar’da.
  1. Noremb vel'l' sanub:
    - Mina lähten oiktale.
  1. A vanhamb vel'l' sanub:
    - Mina lähten hurale.
  1. Noremb vel'l' i sanub:
    - Dätkam mö tänna üks’ stokan vedenke.
  1. Akeine sanub:
    - Voib.
  1. Akeine sanub:
    - Homen carin tütren vödaze drakonan mäthale gadale sömaks.
  1. Nece önik sanub:
    - A sabįk mili mända sinna kacmaha?
  1. Akeine sanub:
    - Voib.
  1. Tuli gad, gadal oli kaks'toškime päd, gad i sanub:
    - Mina pakičin ühten, a siid om kaks’...
  1. Hän sanub koirale:
    - Abutagat mili rikta gad.
  1. - Nugune, hän sanub, – az'z’ om tehtud, pidab tehta lämįi.
  1. Nece niižne sanub:
    - Nugune muga tegem...
  1. Sanub bogatįr’:
    – Mina tahtįin magattaha.»
  1. Koirale sanub:
    - Karauli kuni mina magadan.
  1. Koir karauli väheižen, kondjale sanub:
    - Karauli, mina veren magattaha.
  1. Kondi kacii väheižen i sanub dänišale:
    - Kacu väheine, mina veren magattaha.
  1. Carin tütär sanub:
    - Oli, gadan rikįi nece mez’, kudamb magadab kondijanke, koiranke i dänišanke.
  1. Carin sluga sanub niiččele:
    - Sanu, mise mina rikįin ičiiž batäliiž, a ed sanune, ka mina silei pän čapan.
  1. Sluga sanub:
    - Enambad nece gad ii koske nikeda, mina händast rikįin.
  1. Car’ sanub:
    - Neciš hüvudes mina andan sinun taga tütren mehele i polen ičiin mad.»
  1. Däniš sanub:
    - Algįi rikkį, mina necen az'z'an ladin, pästkat mindei vaise mecha.
  1. Koir sanub dänišale:
    - Mä i päliči časus tule tagaze.
  1. Däniš läks’ i toi eläbad i kol'l'an vett, sanub:
    - Pidab nugune voita ižandale kagl, i pä panda tagaze.
  1. Däniš sanub:
    - Voikam möst kol'l'an vedel.
  1. Bogatįr’ nuuz’, sanub:
    - Mikš milii laskitei hätken magata?
  1. Koir hänele sanub:
    - Sikš mise mö kaik magazim.
  1. Bogatįr’ sanub:
    - Kus-žo om carin tütär?
  1. Däniš sanub:
    - Hän kodihe läks’.
  1. Bogatir’ sanub:
    - Lähkam i mö kodihe.
  1. Se sanub:
    - Carin tütär lähtob mehele.
  1. Se sanub:
    - Slugan taga, hän spas carin tütren, a neciš päliči car’ andab tütren mehele i polen mad ičeze.
  1. Babei sanub:
    - Kaikile voib.
  1. Bogatįr’ sanub:
    - Däniš puri.
  1. Hän sanub:
    - Kalidorale om dättud.
  1. Dohtur slugale sanub:
    - To tänna.
  1. No dohtur sanub bogaįtrile:
    - Pidab sor’m kacta.
  1. Nevesta sanub:
    - Necen zverin mina nähnu olen sel mäthal, kus mindei tahtel’ gad söda.
  1. A dohtur hiit’ träpican sormespei i sanub:
    - Kuss sina otid necen kol'can?
  1. Bohatįr’ sanub:
    - Mili podari carin tütär ses az'z'as, mise mina rikįin gadan.
  1. Hän möst sanub sen, min sanįi bogatįrile.
  1. Bogatįr’ sanub:
    - Om!
  1. Carin vävu sanub: «Laskte alahaks i lämbitelde necil lämeil.»
  1. Kuzespei sanub:
    - Mina sinun zverid vareidan, sinun zverid mindei purdaze.
  1. Fateran ižand sanub:
    - Oli tulnu mez’, en teda kuspei, höbol raccil, koiranke, kond'anke i dänišanke i tegi vot ningoman az'z'an: päst’ surmaspei carin tütren, siš päliči puutįi carin vävuks.
  1. Alahanpei sanub:
    - Ala vareida.
  1. – No ka ed rohti, ka mina sindei lasketan,- sanub vanhamb vel'l'.
  1. Hän ot't’ i ambįi ulähaks sihe meheze, a se mez’ nagranke sanub:
    - Oli sinuniččid da kaik sinun al.
  1. No, alembeine sanub: «Sanu, kus om minun vel''l, a ed sanune, ka mina sindei rikon.»
  1. Kuzespei sanub:
    - Sinun pul’k mindei ii riko.
  1. Carin vävu i sanub:
    - Nece om minun vel'l', mö olem segoitut, miid batei kadot’ mecha.
184 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Kut koume velt' vepsad openzihe pagišta venäks
(Как три брата вепса научились говорить по-русски)
  1. Bat'aze sanub:
    «Poigad, pidab opetaze venäks pagišta, a potom napravin kunani tiid burlakįihe.»
  1. Tuli kodihe hiviš meliš, ba'aäleze sanub:
    «Mina d'o openzimįi pagišta «mį, mį, mį, mį».
  1. Nu, bat'aze sanub:
    - Molodec, teravas openzitįi pagišta.
  1. Bat'aze andįi sada rubl'ad keskmeižele poigale i sanub:
    - Mä, opete sina venäks pagižmaha.
  1. Üks’ hiiš sanub:
    - Pidab tehta ob'azatelno.
  1. - Konečno delo!- sanub toine.
  1. Bat'aze sanub:
    - Kut az'z’ad, poig, d'o openzitei pagišta?
  1. Nu, bat'aze sanub:
    - Pidab i koumanz’ poig opeta, noremb.
  1. Tuli kodihe bat'azennu i sanub:
    - Papa, mina hivin openzimįi venäks pagižmaha.
  1. I sanub poigile:
    - Mängat Piterihe burlakįihe.
  1. Vanhamb venäks openuze pagižmaha poig i sanub venäks:
    - Mį.
  1. Noremb sanub, openuze pagišta venäks:
    - Za čto?
  1. Policeiskii sanub:
    - Tiid pidab arestovat’.
  1. Keskmeine poig mugažno openuze ka sanub:
    - Konečno delo!
185 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Čoma murzein
(Красавица жена)
  1. Poig i sanub:
    - Papa, mili pidab naida.
  1. Nece bat't’ i sanub poigale:
    - Voidįk ajada Ribinskijale tavaraha?
  1. Sanub:
    - Mina tusttun akad mötö.
  1. Toine kupc sanub:
    - Ala tusttu, možet hän, akeiž, tusttub mindei möto...
  1. Nece toine kupc mänob noidan akannu i sanub:
    - Mäne murzeimennu i vargasta hänel vöhutt.
  1. Vöb sinna i andab kupcale, a kupec sanub mužikale:
    - Kacu, akeiž selgit’ vön, kudamben dätid.
  1. Aji kodihe ka murzeimenke ii ni zdorovod annu, ehtkįžel mužik sanub:
    - Lähkam guleimaha, mina kaiken sili starinįičen.
  1. A car’ se käub türmha kacelmaha türömščikįd i hän, murzein, i sanub carile:
    - Papa, ota mindei kacmaha türömščikįd, miččed oma.
  1. Hän i sanub:
    «Sina ved oled minun mužik.»
  1. Mužik i langen’ kombuleze, voikaškanz’ i sanub:
    - Edįk sina ole minun akk?
  1. – Papa, sanub, – nece от minun mužik.
186 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Nastasja kuudeižed tukeižed
(Настасья золотые кудри)
  1. Mužik i sanub:
    - Mili pidab lähtta kunani burlakįhe, dengid samha.
  1. Koverdaze kaivįižehe vett d'omha, händast meccine tabaz’ bardas i sanub:
    - En pästa!
  1. Hän i suuli, sanub:
    - Andan, vaise pästkat.
  1. Oli hiil, kozleine, kozleižele i sanub:
    - Kozluško, kuna milei pageta?
  1. Kozleine i sanub:
    - Ota, ličte ol'gtukhu i mina sindei sidon regudehe i piitan sindei.
  1. - Nägin, nägin, sanub, – pordhil ištub da tiiletįi šuukįžed paidad omblob.
  1. – Nägin, nägin, sanub, – pordhil ištub, tiiletįi šuukįžed paidad omblob.
  1. Kozleine sanub:
    - En d'o däta, kus iče siga i regutt.
  1. Ka Ivan-carevič sanub kozleižele:
    - Kenni om silei regudes.
  1. Ivan-carevič sanub:
    - Otan mina ičelin Nastasjan, a baba-jaga däb sinna.
  1. A baba-jagan tütär i sanub Nastasjale:
    - Lähkam minunke külbmaha Änižele.
  1. Tulob i sanub Ivan-carevičale, mise Nastasja ii tahtnu eläda i pagen’.
  1. A kozleine i sanub:
    - Pästa mindei.
  1. Ivan-carevičale sanub:
    - Mäne.
  1. Nastasja sanub:
    - Embį mina lübuda, suur’ kivi om kaglas.
  1. Ka kozleine sanub:
    - Nastasja om vedes dei suur’ kivi om kaglas.
187 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Prihä ot't’ akaks lindun
(Парень взял в жены птицу)
  1. – Vot, sanub, – poig, mina nügudi kolen.
  1. Prihä i sanub:
    – Proudan batei sanii: radad, ka liib tegese maged.
  1. Nece prihä-se sanub:
    – Batei sanįi, mise ken vastha tulob, ka otta milei nece lindįine.
  1. Nece prihä babįinnu i d'oksob:
    – Babuško, sanub, – ombelnu om paran sobid.
  1. – Vot, sanub babei, – homen möst käske sobid ombelta, a iče mäne to üks'voččid viceižid i sanu, mise män mecha, a iče vardiiče verejan taga.
  1. No, nece prihä i sanub:
    – Nazad, zolota gora, naper'ot, moloda žena.
  1. Adiv-se i sanub:
    – Aigiš, Van'uša, sina zavodid mindei opeta.
  1. – Vot, sanub, – Van'uša, sina maltad, sanutaze, detskijan suman lüuta.
  1. Nece prihä sanub:
    – En mina malta.
  1. Nece murzeimennu i tuli, murzeimele i sanub:
    – Milei ninga kästtihe tehta.
  1. Nece prihä sanub:
    – Ken lüuz’ da toi, ka se i vöb.
  1. Car’ sanub:
    – Min-že voin pän čapta?
  1. Car’ sanub:
    – Van'uša, sina mahtad tehta carin longen.
  1. Nece prihä kodihe läks’, tuli murzeimennu i sanub.
  1. Murzein sanub:
    – Mina sanįin silei, mise aigiš zavodid opeta, äi hlopotįid liinob, nece murzein sanub, – vere magatta.
  1. – Mäne, sanub, – vö i ala anda nenile d'agi-babįile vöda.
  1. Nece car’ i sanub:
    – Kut mö voim hänel pän čapta, hän möst tegi longen.
  1. – Vot, sanub, – Van'uša, sina mahtad eläbid gusid tehta.
  1. Vot nece prihä i sanub Nastasja-prekrasnajale.
  1. – Näged, mina sanįin, aigiš sina zavodid mindei opeta, ak i sanub, – mä pakiče kuks aigad nenid kaks’ akad, kudambid pidab izvot’t'a.
  1. Nece prihä i sanub:
    – Babuško, hilläšti, čomašti.
  1. Nece prihä i sanub: – Ninga i ninga, sanutihe: täs tehtaze eläbid gusid.
  1. Akk i sanub:
    – Minun poigad tehtaze.
  1. Vot, sanub, – poigad tuldaze, ka kuna tiid panda?
  1. – Old'he naku rahvaz, mamm sanub, – kästtaze gusid eläbid tehta hö.
  1. Sanub:
    – Nukkahtin.
  1. Akk sanub:
    – Nukkahtin.
  1. Prihä sanub:
    - En nukkahtanu.
  1. - prihä sanub.
  1. – En, sanub, – dumein.
  1. – A dumein: pen’t mecad vei sur’t enamb om, mindei möto, sanub, – pen’t mecad om enamb.
  1. – En, sanub, – nukkahtanu, a paikeižen kormanaspei otin.
  1. – Oh, sanub, – mö hätkestįim, adiv om ottud i stolan taga išttaze, varastetaze
    čas na čas.
  1. Üks’ sanub:
    – Mina vön časus.
  1. Toine sanub:
    – Mina vön poles časus.
  1. Koumanz’ sanub:
    – Mina sil'male panen, mignin i siga liinoba.
  1. Nece niižne d'ougal stolale i lavale hippäht’, ot't’ nene gusid kaivįi da päst’ vämmaha, adiv i sanub:

    – Gusi, što možete igraite.
  1. A car’ i sanub:
    – Azota, ika kaikid d'o rikįid.
  1. Nece murzein i sanub:
    – Gusi, što možete, to i igraite.
  1. Nece car’ sanub:
    – Täizö, azota!
  1. A prihä sanub:
    – Kirditaned kaikele carstvole carikš, ka askei azotan.
188 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Nasten'ka-nevest
(Невеста Настенька)
  1. Nu, nece sizar’ i sanub:
    «Vs'o ravno män, koume vott olen d'o oznakominuze, en küzu, män.»
  1. Sanub: «S'o ravno nenide taga mä en».
  1. Sanub:
    - Nasten'ka, pästa mindei!
  1. Nuguni mäni, mäni, ka puutnu däniž mugažno noraižihe, sanub:
    - Nasten'ka, pästa mindei, pästned, ka pahal aigal liinen hivä.
  1. - Pästa, - sanub, – Nasten'ka, mindei.
  1. Nasten'ka sanub:
    - Sina mindei söd.
  1. Hän i sanub:
    - En sö, koske en.
  1. Kacuht’ ka hougi i tuli, sanub:
    - Nasten'ka, ištte milei i tabate šahlįiš.
  1. Tuli däniž, sanub:
    - Ištte, tabate korviš.
  1. Adiv i sanub:
    - Päivhapei licom, a minuhupei pordhil.
  1. Hän i sanub:
    - Tötuško, ed ehtnu sötta-d'otta, a küzud.
  1. D'o nece ženih i tuli, hän nühaib i sanub:
    - Božuško, reskan hengen duhh om.
  1. Prihä se tuli ka i sanub:
    - Reskan hengen duhh om silei.
  1. A božž-se i sanub:
    - Ka tulnu om.
  1. Prihä sanub:
    - Kussai tulda ningomiš korbiš da d'ogiš?
  1. Božž sanub:
    - Ka tulnu om.
189 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Kuldaine prihä
(Золотой мальчик)
  1. Kaikiš vanhamb sizar sanub:
    – Mindei otaiž Ivan-carevič mehele, ka mina tegižin ühtes kuidužes koumeuččed
    sobad.
  1. Keskmäine sizar sanub:
    – A mindei otaiž Ivan-carevič mehele, mina ühtes taignas koumeuččed leibad
    paštaižin.
  1. Koumanz’ sanub:
    – A mindei otaiž Ivan-carevič mehele, ka ühtes kohtus koume bohatįrid rodižin: tukaine kuldaine, toine hobedaine oliž.
  1. Nece Ivan-carevič läks’ dorogad möto, astub, ka d'agi-babb vastha tulob, sanub:
    – Zdrasvui, Ivan-carevič!
  1. – D'agi-babeid ei lasknu otta, hän sanub.
  1. Hän möst sanub:
    - Mäne hot’ mii, ka mijal kaik d'agi-babad.
  1. Nece babei tuli kil'betišpei, sanub Ivan-carevičile:
    – Eilä silei akaiž rod’nu bohatįrid, a om koume koirkužud rod’nu.
  1. Nece Ivan-carevič sanub:
    – Ezmäine viga oukha prost’tud.
  1. Ka tulob d'agi-babb vastha, sanub:
    – Zdrasvui, Ivan-carevič!
  1. – D'agi-babad ei lasknu otta, hän sanub.
  1. Hän möst sanub:
    – Mäne hot’ mii, ka mijal oma kaik d'agi-babad.
  1. D'agi-babb nece tuli kül'betišpei, Ivan-carevič sanub:
    – Kacu, sanub, koume bohatįrid om rodnu, a kacu, koirkužud oma.
  1. Mamm sanub:
    – Poig, kut mö naku eläškandem?
  1. Poig sanub:
    – Mama, vere magatta, ala holdu.
  1. – Nügut, sanub, – meile eläda-se om lujas hivä, bateiž nügut vaise meil oliž...
190 Северновепсский
 фольклорные тексты сказка Vel'l' i sizar
(Брат и сестра)
  1. – Tulgat, sanub, – poig da tütär, tänna minunno.
  1. Nece vel'l' tuli mecaspei i sanub:
    – Zdrasvui, čikuško.
  1. – Mina liinen, ka i lehm liinob, – nece vel'l' sanub.
  1. Nece vel'l' sanub:
    – Nene vigad prosttud, mina liinen, ka i höbo liinob.
  1. Nece vel'l' sizarenno mäni sinna ka sanub:
    – Sizar’, säte, lähkam praznikale.
  1. – Mustįhe, sanub, – säte.
  1. Sigapei lübį i sanub:
    – Anda käzi.
  1. Hän sanub:
    – Min mina andan?
  1. – Anda i d'ougad, sanub, – tänna.
  1. Nece vel'l' i sanub:
    – Midani tedad bįvalščinįid sanuda?
  1. Nece neižne sanuškanz' ičeze pobedad, sanub, starinįičob ičeze kaik:

    - Ende oli ukk da akk, necel ukol da akal old'he tütär da poig.
  1. – Tulgat, sanub, – poig da tütär tänna minunno.
  1. Mil'l' sanub:
    - Tühd’, tühd’!
Сайт создан сотрудниками Карельского научного центра Российской академии наук
Вы можете свободно использовать материалы нашего сайта и делиться ими, главное — указать авторство и ссылку на наш ресурс.
Подробнее о лицензии CC BY 4.0
© VepKar. Открытый корпус вепсского и карельского языков