| 191 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Hüvä niičukaine Varvei
(Добрая девочка Варвей)
|
-
Hän sanub:
– Otkaskep mindei, sizared!
-
– Lenda-skep mindei, sanub (lambhaine), – tüttü!
-
– Varvei-se sanub.
-
– Homen, sanub, – völ liinob cerkov.
-
Nece Varvei-se sanub:
– Enįk libo mina olnu?
-
– A senes olin, sanub, – da satatin ocan.
-
– Täambei, sanub, – Ivan-carevič kaiktä eccib.
-
– nece Ivan-carevič sanub.
-
– Ei, sanub, – pidab lasketada.
-
Nece Varvei sanub Ivan-carevičale:
- Ištu naku.
|
| 192 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Tütrindam
(Неродная дочь)
|
-
Nece akk ičeze rodnįjale tütrele sanub:
- Vögam händast randpertiižehe elämaha.
-
Necile tütrele sanub:
- Homen sina mä eriži elämaha.
-
Mamm i sizar sanub:
– Lähkam otmaha, riktud oma d'o dai kolnu om siga, lähkam, hot'a togam lud-ne.
-
Toine sizar-se sanub:
– Kus, čikuško, olid, da kus otid neceverdan dengįid, openda mindei!
-
– Mä, - mamale sanub, – vö sinna elämaha ičeiž zdročonijad tütärt.
-
Toine sizar sanub:
– Mina lähten sinna.
|
| 193 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Vedehiine
(Водяной)
|
-
– En pästa, sanub, – mii om armhemb, ka anda milei.
-
Nece ukk i sanub tütrele i akale:
- Koumekime vott kävelin Änižele, sugašt’ da zerklošt’ en unohtanu, a nuguni
unohtin.
|
| 194 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Apalon sv'atoi
(Аполлон святой)
|
-
Kerdan tuli dedei mecaspei i sanub:
- Babei, mecas raidas ištub Apalon sv'atoi.
-
Ak sanub:
- Ukk, milii oliiž mända Apalonanno mol'mahaze.
-
Akk sanub:
- Ukk, mina lähten ka löudanik händast?
-
Ukk i sanub:
- Sina mäned, pöudon proidud ka siga mežal i om oiktal kädel.
-
Nu, nece akk i sanub (küzub):
- Sinak oled Apalon sv'atoi?
-
Hän sanub:
- Mina, mina olen.
-
Apalon i sanub:
- Mina sanun silii, mää kodihe, paa päč lämha, pašta ukole voisižid kalitoid, hän söb i sogenob.
-
Ukk i sanub:
- Akk, en teda mii tegihe, en nägiškanu.
-
Ukk homesel möst sanub:
- Mina vouse en näge.
-
Ukk i sanub akale:
- To oružd’ hot’ mina mujelen, en näge ka.
-
Nece akk Mitrofanan söt't’ i d'ot't’, akk i sanub:
- Mina silii tegen toukunt magedad voisišt’, ala sö muga, mina lähten lehmän lüpsan, ton maidod, maidonke söd.
-
Homesel mužik lübįi i sanub:
- Akk, mina d'o nägiškanzin.
-
Akk sanub:
- Voi, vilu om, algei otkoi.
-
A ukk sanub:
- Pidab otta.
-
Akk i sanub:
- Nu hivä, mina maksan.
-
Ukk sanub:
- Iisa silii maksta, mina maksan.
-
Ukk i sanub:
- Pidab kart leta.
-
Akk sanub:
- li pida leta kartad.
-
Ukk sanub:
- Akk, ken silei nece om?
-
Nu, nece sledovatel' sanub:
- Ala heikei, na sada rubl'ad dengeid.
-
Zemskii sanub:
- Ala kidošta, na kaks’ sadad rubl'ad.
|
| 195 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Ižand emaganke da sused-lihanik
(Хозяин с хозяйкой да сосед-мясник)
|
-
Ičeze kobril i tabaz’ necin tedren, i hiviš meliš sanub:
– Nuguni sömanke mö olem.
-
- Na, ota sina, emag, d'aga, – sanub ižand emagale.
-
Sanub:
– Vot sili, ižand, jesli kut sina oled pämez’, ka i vot na sili pä.
-
Liikaškan’ sougaižed i sanub emagale:
– Vot sili, emag, nened samiad parahimad sougaižed sättutaze antta vaise sili, mise sina voižid pühäpään emagusen seil voita.
|
| 196 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Valdaline murz'ain
(Своевольная жена)
|
-
Mužik i sanub:
- Pidab koivid čapta, mikš mise koivišpai lähtob haug hüva i konz päčhe paned, ahdab, räked äjan.
-
A akk sanub:
- Ii!
-
Tuld'he niitule, mužik i sanub:
- Nu, murz'aimine, kaiken sina teged da oled ičiiž möto, ka olkha nece kerd mindai möto: niitaškakam mö kleverad, lehmaižele oliž lujas hüva hiin.
-
Murz'ain i sanub:
- Ka täis sina mida ii pidä ka, dö vel mö zavodnem üskaižil kogota necin hiinan.
-
Mest mužik i sanub murz'aimele:
- Nu, nuguni dö liinob mindai möto.
-
A murz'ain sanub vasthaze:
- Ii liine sindai möto, a mindai möto.
-
Mužik i sanub:
- Ka sula päivi, ved i nece om sindai möto vedes uiteltaze.
|
| 197 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Kondi i rebįine
(Медведь и лиса)
|
-
– Ka d'o minuspai pauk otta, sanub kondi, – jesli kut mina olen neciš ičemįi mecas kut car’, kaik mindai varaitaze.
-
Rebįi i sanub:
– Nuvai, kondi, rupišta ičiiž sil'mad i kacuhta, kut muurhaižed ižeze surččed kived kandištaze.
-
Rebįi i sanub:
– Vot dö sina oled mitte kondi, sanįid, mise «kaikiš vägevemb oled.»
|
| 198 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Reduvarvei
(Замарашка)
|
-
Nu i [sanub]:
– Kac, mise miihessai oližid tuhkan i touknan erigįitnu, mö lähtem praznikale, guleimaha Ivan-carevičannu.
-
A hän-se ii ni kubahta, sanub vaise:
– Oukha, oukha, kelle-ni pidab guleida, oukha.
-
Möst segeit’ i [sanub]:
– Kacu, silei rad, mise šon oliž eriži, a lete oliž eriži.
-
Sanub:
– Mama, mama, kacu, tötuško-dädinuško läks’ tütrenke gostihe, a milei om dätnu šonan i letken segeitanu ühthe erigįitta.
-
Mamaze [sanub]:
– Ištu vaitti, panem plaškan.
-
Hän [sanub]:
– No, hivä om, hivä om, tötuško-dädinuško, kelle-ni pidab guleida.
-
– Aa, hitrį čort, sanub, – ed sina ole erigįitnu, a erigįitab sinun mamm.
-
A hänele möst dö neceverz’ rugišt’ döuhod toi, mad polostalpei toi, segįit’ [sanub]:
– Kacu, silei rad päivaks, mise oliž erigįittud döuh eriži.
-
«Lähtta mamannu, mida mama sanub».
-
A hän d'o homen keradab sboran, a kaiken sanub, mise sborale tuližid.
-
– No, hivä om, hivä om, tötuško-dädinuško, kelle-ni pidab guleida, sanub, – pust’ d'umalanke guleib.
-
Pezi, pezi, može, sanub, sättub.
-
Möst märič, märič, ehtkįžel-se sanub:
– Mise kaikutte zdorovį i bolnį, kudamb voib ištta, mise kaik oldeiž todud tänna.
-
No, homesel-se nece sädaškanzihe, hän i sanub:
– Tötuško-dädinuško, ota mindei.
-
– Ka mindei, sanub, – vöd da vastan alle katalda, mindei krepi vastan alle.
-
Koumanden proiduškanz dei kut se Ivan-carevič vei hänen pomošnikad nägištet'he, sanub:
– A naku-se ken om?
-
– Ii, sanub, – oukha hot’ mitte, pidab dö märita.
-
– A, sanub, – kusžo sinun sobad oma?
-
A homesel nece tötuško-dädinuško sanub:
– Sina ninkine, ninkine bläd-blädine, mäne läbi minun d'ougiš, mäne läbi höbon längiš.
-
A nevesta sanub:
– Nece om meles lähtnu niižne da nece toko ubehid paimendab.
-
– Ka, kacu, ninka i ninka, mama, sanub [tütär], – konz mö ajim svadbaha, ka hän kidošt’, kidošt’, i mindei oma lükeitut.
-
– No, s'orouno, sanub, – liined d'o carevnan.
-
Kerdan ninka hanhed-ne letaze, a üks’ hanh'-se laskihe, a paimen paimendab, sanub:
– Paimnut, kes sina oled leibil?
-
– Ka mina olen, sanub, – Ivan-carevičal.
-
– A siga voikabik, sanub, – lapsut?
-
– Voikab, sanub, - öd läbi voikab laps’.
-
No, sanub:
– Probįn, probįn pakita.
-
Homesel zavodi sätaze, sanub:
– Ankat laps’-se, tiil öd läbi voikab.
-
– Ankat milei laps’-se, käralkat da kašlihe, mina, sanub, – kelįide keskes da päivan pidan, ka može laps’ paremba magadaškandeb.
-
– Liinen mina, sanub, koume päivad, hiil om äi lehmid.
-
– Ankat laps’-se milei möst kašlihe, mina, sanub, – lehmide keskes, da kelįde keskes laps’ päivan i magadab.
-
A Ivan-carevič homesel se sädataškanz' lapsuden-se, sanub:
- Kacu, laps’-se lehmide keskes da kelįde keskes ka i magadab ön.
-
Ivan-carevičale paimen-se sanub:
– Kacu, hanhide keskes tuleskeleb hanh üks’, laskeze i taccib suugad i lapsen imetab i voikab, voikab, voikab i täambei däl'gmeižen kerdan tulob.
-
– Ka nece om, sanub, – minun akk, minun akk.
-
Ivan-carevič tuli i sanub:
– Suugad mina poltin, a sina nikuna ed mä.
-
Ön siga magatihe, a homesel-se sanub:
– Anop’, mina ladin härgan rikta.
-
Nugude mäni spal'naha, sanub:
– Nuvei sina tule tänna.
|
| 199 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Miška i Маša
(Медведь и Маша)
|
-
- Maša sanub.
-
Lehmeine nece proidub dei [sanub]:
– Mida, niičukeine, voikad?
-
A meles se sanub: «Ii nä ehti Mišale.
-
Maša se sömha ištįihe dei Miša se sanub:
– Milei om uni, - Miša se sanub.
-
Maša [sanub]: «Slava tebe gospodi, kondijan olen riknu.»
|
| 200 |
Северновепсский
|
фольклорные тексты |
сказка |
Niičukeine i kozeine
(Девочка и козочка)
|
-
Sanub vedehine hänele: «Vot anda mida sina et teda kodiš».
-
Sanub [vedehine]: – Ii, mili nimida ii pida.
-
No, pidi soglasitsa, sanub:
– No, okha, ota mida mina en teda, pästa vaise.
-
Hän akale sanub:
– Akk, - sanub, – pahan mina olen tehnu.
-
– Mida, sanub, – sina voikad?
-
– A, sanub, – iilä ni mamad, ni papad.
-
– Ka mii mili, niičukeine sanub, – pidab tehta?
-
– Mängat, mängat, koza sanub, – siga dö nevesta tiidatei varastab, lämeižed paletaze, iknad aveitud, stolad lattud.
-
– Vaise kozeine pidab beregįita, niičukeine sanub, – kut i mindei.
-
A necile niiččele se mel'he, sanub: «Oliž libo ajada rodinale, völak oma milei roditel'ad...»
-
No, mužik sanub: «Lähkam, löuned bude ka...».
-
Sanub:
– Oli ninga kons-se, rahvaz pagištihe, mise old'he suuldud mamm da bat't’ laps’ vedehižele.
-
Sanub:
– Miide laps’ om, miide lapsen teddab, kut hän miide lapsen teddab, mise mö olim, mina olin suulnu vedehiižele.
-
No, potom necen kaiken hän starinįič mamale da bat'ale, sanub:
– Mina ved se niičukeine.
|
