| 211 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Maria Košeleva.
Tärged eloten valičuz
|
-
Hän pit’kha eli Piteriš, no pördihe kodilidnaha opendamha vepsän kel’t.
-
Hän sanui, miše tahtoib jatkta vepsän kelen opendust, sikš miše se om hänen kodikel’.
-
Natalja Karvožel oma suomalaižed jured, hän tuli kafedrale opendamha suomen kel’t, miše tulijal aigal lähtta elämaha Suomen male.
|
| 212 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Maria Filatova.
Eläb tradicii
|
-
Hän čomašti tagoi raudad i kacujad nägištiba, kut voib sünduda, ozutesikš, hebon kengäd.
-
Hän eläb da radab Al’ohovščina–küläs.
-
Hän sanui: ”Nece meiden praznik om lujas amuine, igäništai.
-
Hän sanui: ”Minä tuleskelen kaikuččel vodel praznikale.
-
Minä tahtoin, miše hän tedaiži tradicijad da pagižiži vepsän kelel”.
|
| 213 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Irina Sotnikova.
Praznik vepsän mal
|
-
Hän toivoti kaikile tulijoile optimizmad, hüväd mel’t, čomad lebupäiväd.
-
Johtutadihe Mark Pimenovad (hänen polhe voib lugeda ”Kodima”–lehteses № 5,6,7), Vasilii Kononovad – vepsän horan sädajad, tetabad horeografad, Aleksandr Nikonovad – hän 30 vot ohjanzi Šoutjärven vepsän horad, kerazi fol’klorad, kirjuti pajoid.
|
| 214 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Larisa Smolina.
Maman starin armhas poigaižes
|
-
Hän muhazi sil da kacui meihe laskvoil sil’mil, kuti sanui: ”Tervhen!”
-
Hän kaiken sanui: ”Kacu, Kolen’ka, miččed adivod tämbei tuliba sinunnoks!”
-
HUPŠEINE PRIHAINE
Kacmata igäha Maria Aleksejevnale om jo enamba 80 vot, hän eläb üksnäze kodipertiš.
-
Hän nikut ei tahtoi lähtta Taisia–tütrennoks susedkülähä Vidlaha.
-
Hän lujas arvosteli da žalleiči mamad.
-
Hän vides vodespei openzihe jo lugm’aha.
-
Hän otaškanz’ knigad sigäpei.
-
Tütar oli vanhamb händast, hän jo käveli školha.
-
Tulim püudole, minä radoin, a hän ongiti järvel.
-
Hän kalati, a minä heikin: ”Kol’a, tule sömha!”
-
Hän sanui:”Ala, heika!
-
Minä sidoin verijan noreižel, a hän saneli: ”Mama, midä sinä sideled?
-
Hän lopi koume klassad.
-
Kerdan kacuin iknaha, a hän astui ningeine hupšeine prihäine-se sumkeine kädes, pähut maha pästtud.
-
Hän tuli kodihe da sanui: ”Mama, minä en mäne enambou školha.
-
A konz mäni jo Vidlaha školha, ka hän jo tegihe vanhembaks, siloi jo ii abidaškat’he.
-
Hän tegihe sureks da čomaks priheižeks.”
-
Hän lujas armasti da arvosteli mamad.
-
Hän kacui kodiživatoid, kalati, kerazi mecas marjoid da babukoid.
-
Eskai jäl’gmäižel kerdal, konz hän oli kodimal, mamoi ozuti poigale čoman sohuden, kus kazvab murašk.
-
Hän tahtoi lat’t’a pertin, toda haugoid, vet, puhtastada lunt ümbri pertiš, miše armhale mamale oliži vähemb radod.
-
Hän iče panli päčin lämhä da keitli samvaran.
-
A ved’ hän muga navedi eläda.
-
Hän oli tragičeskii prihäine.
-
Sigä hän armasti ihten niičukeižen.
-
Erased kirjutadihe, mišto hän iče radoi, hän ii iče skokkahtand.
-
Nel’l’ kud hän venui bol’nicas Piteriš.
-
Sid’ l’otčikad venuiba mugažo, hö sanuiba: ”Näged, Kol’a, sinä sanuid, mišto mamoi ei tule, a hän tuli.”
-
Minä ištuimoi Kol’an krovatile da voikin, a hän sanui: ”Mamočka, vaiše ala voika!
-
A konz spravihe, hän tuli kodihe.
-
Oigenzin molodcan, ičein poigeižen Piterihe, a hän tuli kostilil kod’he.
-
Hän kärauzihe: ”Midä voikad?
-
Hän libui avtobusaha, a minä seižuin, ka hän laskouzihe, mindei sebäzi mest da sanui: ”Pigei tulen kod’he.”
-
Hän paksus putli miččihe-ni istorijoihe.
-
Hän navedi kaikuttušt tehut mecas, tezi kaikid järvid, miččed oliba ümbri küläs.
-
Hän venui rusked mugotte.
-
Hän oti sur’ ”Iž”–motocikl tatal, ištui, a kahten – jäl’gele.
-
Mest medičkan lüuzimei, veimei, hän miččen-se kalun löuzi, gipsan pani da bol’nicaha mest veiba.
-
Hän navedi londust, mahtoi löuta čomut kaikes, mi oli ümbri hänes.
-
Nacein, sikš hän tegihe hüväks fototegijaks da čomaks runoilijaks.
-
Hän oli kalliž adiv kaikil literaturižil vastusil.
-
Nikolai Abramov muga čomin mahtoi lugeda ičeze runoid, hän kuti pajati niid.
-
Ved’ mugoižes lühüdas elos hän ehti tehta muga äjan.
-
A ičeze mamale Maria Aleksejevna Abramovale hän oli parahim da armaz poig…
|
| 215 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Nina Zaiceva.
Vepsläižil om toivoid i varastusid
|
-
Hän om hüvä azjoiden tundii, kirjutai, energine naine, i voib meletada, miše udel vägel sirdäb meiden ühthišt radod völ¦-ki edemba.
-
Hän oli loštai kelen tundii, žurnalist, lahjakaz runoilii, čoma fotoiden tegii, artist...
-
Hän nügüd’ kirjutab prozad¦-ki, mi tundištoitab lugijoid hänen kodimanke, hänen läheližiden sebranikoidenke i sen kal’t heiden elonke – vepsläižen elonke.
-
Hänen runoid om pandud äjihe openduzkirjoihe, hän ühtni vepsänkeližen radio– i lehtezžurnalistikan alandusiden tegemižehe.
|
| 216 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Nina Zaiceva.
Meiden ezitatoiden kel’ om nügüd’ Vepsän kel’atlasas
|
-
personas (pp, bb, tt i m.e.): hän čappab (toižil čapab), lübbub (libub), kattab (katab).
-
Hän otli runoihe ningoižid jogapäiväižid sanoid, no hänen sanoiden kal’t sündui mugoine čoma, vahv, kaikuččele südäimele läheline i sel’ged kuva.
|
| 217 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Irina Sotnikova.
Pagiškat ičetoi kelel!
|
-
Hän starinoiči, miše kacmata sihe, miše Vologdan agjas eläb vähemba kaikid vepsläižid, hö tegeba kaiken, miše kaita kel’t, tradicijoid, veroid, miččid anttas pol’vespäi pol’vehe.
-
Ol’ga Nikolajevna om todesine vepsläine, hän tahtoib antta ičeze mahtišton lapsile i tegeb necidä surel armastusel ičeze rahvahaze i kodikel’he.
-
Hän tahtoib sündutada melentartust kodikelen opendamižehe ei vaiše lapsil, no heiden vanhembil-ki.
-
Hän starinoiči: ”Ezmäižile vepsän kelen kursile – kanzklubha, tuleskeliba kogonaižin kanzoin.
|
| 218 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Larisa Smolina.
”Kalarand” vastsi adivoid
|
-
Hän sanui: ”Nece praznik om lujas hivä.
-
Hän oli praznikal Kalages ezmäižen kerdan.
-
Kacmata igäha, Mihail Aleksandrovičale om jo 88 vot, hän tuli Kalagehe aigoiš homendesel kiviradnikoiden radmašinal.
-
Hän vaumiči praznikale enččen pajon kondjan polhe da pajati sen adivoile.
|
| 219 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
детский фольклор |
Nevest-hir’
|
-
Astui, astui hän tropaštme, tuli mecha i kadoti tropaižen.
-
Tuli prihale mel’he, kut hir’ laskvas pagižeb hänenke, päti starinoita sille kaikes:
– Naida minei pidab, nevestan ecin, – i starinoiči hän, kut tatoi käski kaikid vellid löuta ičeleze nevestoid i kut oigenzi heid matkaha.
-
Prihale ilo tegihe, hän eskai nagraškanzi, no möst johtuti ičeze tatan sanoid i oli meletusiš: ”Ku kaik-se minun päl nagrdas, kuctas meletomaks, mugoižen-žo nevestan ton!”.
-
Hökkähti hän naida hirel, venčaihe i pördihe hän kodihe.
-
Saihe hän pertižehesai, a hir’, hänen nevest, stolal ištub, kuti varastab.
-
Tahtoib kacta, ken mahtab paremba paštta, – sanui hän.
-
Ihastui hän, no nimidä ei sanund, vaiše spasiboiči i läksi kodihe tatannoks.
-
Hän pani ženihon magadamha, oti kelloižen, läksi pordhile.
-
Andab hän tatale pähkmen, a velled nagraba.
-
Val’l’asti hän nel’l’ mustad hir’t karetaha pähkinkorišpäi, ühten hiren ištuti vedäjan sijale, iče ištuihe karetaha:
– Minä olen vaumiž, ajagam!
-
Priha seižutihe, ei teda, midä tehta-ki, midä hän nügüd’ tatale sanub?
-
No ei ehtind hän sijalpäi lähtta, kut äkkid vezi joges brunciškanzi i randale hüpähti koume kuldaha karetaha val’l’astadud voronad hebod.
-
A karetaspäi lähteb mugoine čoma neižne, miše eskai unes hän ei nägend mugomad!
-
Seižub hän, kuti maha kazvoi.
-
Sid’ tatale tegihe huiged, miše hän abidoiči poigad, nimiti meletomaks.
-
Sid’ hän toižin zavodi kacta norembaha poigaha.
-
Sajal tat küzub hänel, kus hän löuzi mugoman nevestan.
|
| 220 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Natalja Anhimova.
Lämäd muštlotesed
|
-
Hän om mugoitte nor’, čoma, kehker mod, päl ohraine kezapaikaine, vihandoiš sobiš d’oksob minunno, muheidab, mise sanuda kaikile ristituile, hänel om kaik hüvä, hän kaikid miid armastab…
-
Hänen südäin siižutihe aigoiš homesel, surel praznikal, miččen hän lujas navedi, 9.
-
Hän perehes oli kaikid lapsid vanhemb.
-
No tulda kodihe ii voinu, hän läks’ dorogaspei, ön venii lumes, vaise homesel händast lüut’he da tod’he kodihe.
-
Hän vähän läžii i kol’.
-
Necil nakaziil hän eli – koumiile sizariile da vellele oli maman da bat’an.
-
40 vott hän radii kacujan Šoutarven lapsiden päivkodiš.
-
Konz hän vii paginan, hän ot’ sinun käded ičeze käzihe da kacii sinun sil’mihe.
-
Miide südäimiš hän om eläb.
|
