| 21 |
Младописьменный вепсский
|
художественные тексты |
повесть |
Sit' - sarnaline jogi
(Сить - таинственная река)
|
-
Hän ei pagižend ni kenenke, kaik verduti händast.
-
Tuskas hän meleti siš, miše pidab tirpta i eläda völ kogonaižen voden, mugoine pit’k voz’!
-
– maihahti hän kädel.
-
Laškas hän läheni Prokatovannoks, kacuhti kaikihe nenihe "raudazjoihe", miččed venuiba brezental, i küzui:
– Midä sinei?
-
– sanui hän.
-
– Minä jo tahtoin kävuda sinun mamannoks, kut hän ühtel kädel kaik azjad tegeb.
-
Prokatovan sanad kosketiba Hanhed, i hän sanui:
– Kacu, naku sinä tedad, miše hän om sitmez’, Pahomov tedab, a tö et tehkoi nimidä,
-
Tö kaik necen tedat, a hän kut oli brigadiran, muga om-ki.
-
– Pigai Aks’onovad sudiškatas, – sanui hän.
-
Tozi sanuda, konz hän zootehnikale starinoiči lihas, ka kolhozan pämez’ jo tezi kaiken.
-
Pandes käded kormanoihe, hän läksi külähä.
|
| 22 |
Младописьменный вепсский
|
художественные тексты |
повесть |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Boris-däd’ eli toižes lidnas, vaiše kezalebule hän tuleskeli meiden küläižehe.
-
Nägui, miše tuldes kodihe hän kut-se ani magedašti saneli ičeze laps’aigan kelen sanoid, pidi niid kelel, kuti ei tahtoind pästta-ki niid suspäi.
-
Baboi starinoiči, miše hän oli opendajan.
-
Minä meletin, miše hän penid lapsid openzi.
-
Hän vei mindai laukha i osti kengäd, hot’ minun penikaižhe jaugaižehe ei olend kebn löuta niid.
-
Vasilii Ivanovič oli mugoine korged kazvol, čoma mužik, hüvin sädatadud da pagižlii; hän mahtoi čomin pagišta ičemoi kelel.
-
Hän tahtoi tedištada, mahtan-ik minä pagišta, kut pagižen, miččid sanoid tedan.
-
Hän sanui, miše meletaškandeb sihe polhe.
-
En teda, mi om kucnu Kukojevad, no hän kirjuti nel’l’ lühüdad melentartušt starinad vepsän kelel openduzkirjaha toižen klassan täht.
-
Om lujas žal’, miše hän vähän kirjuti vepsäks, i händast nügüd’ ei ole jo meidenke.
-
Hän voiži ičeze mahtoil da lahjavudel libutada kel’t korktembale pordhale.
-
"Nedal’"-lehteses hän lugi starinan, miše Petroskoiš tehtas vepsän kelen paginvajehnik.
-
Hän eskai tuli Piterihe minun ezmäižele ezitusele, a möhemba sinna-žo minun dissertacijan polestandale.
|
| 23 |
Младописьменный вепсский
|
художественные тексты |
|
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Sanun edelpäi – konz minä ajoin institutha, ka hän sid’-žo koli-ki.
-
Hän pakiči Vetašt sirttas i pästta händast minun rindale.
-
Išttes stolan taga hän sanui:
– Polina-tädi, minä tulin tämbei tijale, miše kucta Verašt mehele.
-
Ku sanuda tozi, ka minä tezin, külänikad saneliba, miše Aleksejan vanhembad ei tahtoinugoi, miše hän otaiži mindai mehele.
-
Nügüd’ kaikuččen päivän varastin počtmest, ei-ik hän to minei kucundad ekzamenoile.
-
Mikš hän päti tulda kozičemha mindai?
-
Hö hargniba, miše heil om vanhemb sizar, hän om ezmäine kaikiš azjoiš.
-
Hän libui stolan tagapäi.
-
No hän ei seižutanus, hotkil haškuil läksi kodihe.
-
Minä čududelimoi, kut hän, mugoine ei korged kazvol, laihaine naine libuteli nenid heinhangoid kegon päle, pandes kegod!
-
Konz oli eläb tatoi, ka hän kaiken iče loi kegoid.
-
Hän sanui, miše necen tezi endevanhaspäi.
-
Sid’ hän kerdan seižutihe i küzui:
– Ka midä, Veraine, mitte sinun vastuz linneb?
-
Minä meletin, miše hän varastab mindai, sikš jo ei kirjuta-ki.
-
Minä nägin, miše hän tahtoib miš-se minunke pagišta.
-
Nai hän, ajoi Sibirihe ičeze akanke.
-
Mikš hän ei sanund minei?
-
Hän oli mugoine korged, sur’sil’mäine, čomin sädatadud kaiken.
-
Minä tezin, miše hän om mel’he äjile neiččile.
-
Hän putui minei vastha ristituiden aigan.
-
Konz hän vähäšt möhästeli, ka Kaija saneli: "Midä-se ei nägu tämbei sinun oluhad!"
-
Hän vastsi:
– Tedad-ik, miččen suren vigan mö tegim?!
-
Hän sanui:
– Lämbitagat-ške kül’bet’!
-
Hän oli jo vanhaine akaine.
-
Hän min-se šuhaiži, midä-se pagiži, minä el’genzin, miše hän pagiži minun čomuden libutamižes.
-
Sid’ hän risti mindai sanudes:
– Mäne!
-
Necen hän sanui minun aigan, ei peitnus minuspäi, ka minei eskai süväs muštho mäniba nene puhegen sanad.
-
Aleksejad ei ole jo amu täl mal, hän sirdihe taivhaze, voib olda, sigä-ki kundleb, mitte sä minun lidnas om…
|
| 24 |
Младописьменный вепсский
|
художественные тексты |
повесть |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Hän oli vaiše vižkümnevozne, ei olend vanh.
-
Hän rambiči, jaugan kaiken kibišti, hänen südäin ei olend terveh.
-
A hän oli ongitamas üksnäze jogel.
-
Hän sanui, miše lähteb öks, no mäni jo kaks’, a händast ei olend.
-
hän libui venehes i lanksi vedhe.
-
Hän el’genzi, miše sur’ kanz, kus oli koume last da völ hän, jäi sötajata.
-
Hän oli meiden tahoišpäi i tezi ani minun tatad.
-
Hän abuti minei Šalas löuta keda-ni, ken veiži mindai Lahtehe.
-
Hän om eläb!
-
Minä čududelimoi, mikš hän muga sanui.
-
Hän kingiti mindai rindhiže, sizared riputihe meiden päle.
-
Hän kaiken aigan küzeli mindai, kuspäi olen, kut Šalha putuin i muga edemba.
-
Sid’ hän ühtnägoi küzui:
– A kut sinun kolnut mamad kuctihe?
-
– Oli-k hän vepsläižes küläspäi?
-
Hän sündundaha koli.
-
A hän oli muga väl’dünu, ka ei voind heraštuda.
-
Muštan, hän oli mugoine nor’ i lujas čoma naine.
-
Hän jo läksi radolpäi pensijale, vanhaine oli.
-
Minä tegimoi kuti tünemba, miše tedištin necen minun laps’aigan peitstarinan, ken oli minun mamain i kut hän koli.
-
Hän el’genzi, miše nimidä ei voi vajehtada, minun mamoi om hüvä, i baboi-ki tüništui.
|
| 25 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Lugekam “Kalevalad”!
|
-
– Meiden školaspäi konkursaha ühtni 6.^ klassan openik Natalja Čausova – hän sai ezmäižen sijan.
|
| 26 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
“Konz olin lapsen, voin ei pöl’gästoitand”
|
-
Hän oli vagahaižen lapsen, konz heiden pereh sirdihe Šoutjärvehe.
-
Hän muštab, miše opendamižen täht ombeltihe havad, miččehe jo oli pandud puine pirdimhodr, pirdim, kirjutim, pühkäine da lehtik.
-
Tal’vel hän sünduti Tol’an.
-
Meiden mamoi pidi kanoid: hän kerazi kümenikan munad, andoi neiččile-keitäjile, a muniden sijas hö toiba meile galetoid.
-
Hän tedišti, miše meiden tatad ottihe plenha Suomehe.
-
Hän tarjoiči L’us’a-sizarele ajada Suomehe tatannoks – L’us’a hökkähti sihe.
-
Suomalaine naine toi händast ičeze kodihe – ei edahan sil mehelpäi, kenen hebotanhal radoi tat (hän oli plenas).
-
Voinan jäl’ghe suomalaižed pästiba tatad valdale, no kodihe hän tuli vähän möhemba: kodimal händast ezmäi oigetihe suvehe varjoičemaha plenha ottud saldatoid.
-
Konz meiden N’ura-tädi pördihe evakuacijaspäi, hän völ hätken löuzi ičeze kaluid kaiked külädme: nägeb midä-se ičeze – otab.
|
| 27 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Zinaida Strogalščikova.
Maria Ivanovna Mulložen vepsläine heng
|
-
Hän sündui 20.^ keväz’kud vodel 1930, koli 7.^ tal’vkud vodel 2008.
-
Suomalaižen, karjalaižen da vepsläižen intelligencijan ezitajad, kudambad radaba kul’turan, opendusen, tedon, da joukvestišton oblastiš, spasiboičeba Maria Ivanovnad siš, miše hän tundištoiti heid ičeze rahvahiden kelidenke da kul’turanke.
-
Kaikid znamasižemban panendan Maria Ivanovna tegi vepsläižen mirun täht: hän vaumišti ezmäižid vepsän kelen specialistoid.
-
Erasid heišpäi (ozutesikš, Jelizaveta Haritonovad) hän oli opendanu kel’he edel karjalan da vepsän keliden kafedran oficiališt avaidust vodel 1990.
-
Nacein, hänele oli mel’he johtutada, miše vodel 1961 sigä, Järviš, hän ühtni ekspedicijaha, mitte jatkui läz kud, – siloi zavodihe materialoiden keradamine "Vepsän kelen vajehnikan" täht.
-
Konz minä kosketimoi Maria Ivanovnanke, kudamb siloi oli Petroskoin universitetan suomen kelen kafedran ohjandajan, en voind eskai meletada-ki, mitte jüged laps’aig hänen oli, kut hän mokičihe.
-
Hän sündui vodel 1930 inkerin suomalaižiden kanzaha.
-
Päliči vodes Maria Ivanovnan tatad päzutadihe, no hänen tervhuz’ oli mugoine paha, miše hän koli tagamatkan aigan.
-
Sil-žo vodel hän päzui opendamhas Petroskoin universitetha suomalaiž-ugrilaižehe erištoho, miččen lopi vodel 1954 "rusktan diplomanke".
-
Sid’ Maria Ivanovna päzui aspiranturaha, a sen jäl’ghe hän jäi ičeze kafedrale – radaškanzi opendajan.
-
Hän da Maria Ivanovna Zaiceva, kudamb sil vodel lopi aspiranturan Tartun universitetas, oliba kümnes tedoekspedicijas Leningradan da Vologdan agjoiden vepsläižidennoks.
|
| 28 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Galina Baburova.
Mirus om äi melentartušt!
|
-
Hän johtutab:
"Oli mugoi čoma taho sigou.
-
Galina om sündunu koumanden, kut hän sanub, ani keskmäižen lapsen kanzas.
-
Andoiba hänele paukan, sikš ku hän üksnäze ühten sil’manke oti plenha kümne gitlerovcad!
-
Küzündale siš, mikš hän valiči necen lidnan, Galina Ivanovna andab mugoižen vastusen: "Ken-se tägou oli miiden küläspei i saneli, miše Petroskoi om hüvä, minä i tulin.
-
Äi vozid hän radoi tägä sauvojan.
-
Hot’ oli hänel toine-ki uništuz – olda lapsiden kacujan: hän lujas navedib lapsid.
-
Ku en ajaškandend, ka ei pit’kha hän eläiž.
-
Kaikuččel kevädel kogonaižeks kezaks hän lähtleb sinna.
-
Petroskoiš kaikuččen nedalin hän kävub "Paginkluban" vastusile, ühtneb äjihe azjtegoihe.
-
Elädes Nemžas-ki hän ühtes Kul’turpertin radnikoidenke tegeb kodiküläs erazvuiččid praznikoid.
-
Ližaks, hän kaičeb kodiküläs zavetnijan praznikan, mitte praznuitihe sigä jo äi vozid völ edel Galina Ivanovnan sündundad.
-
Konz Galina Ivanovnan Alina-vunuk openzihe školas, ka kaik kezapästused hän oli babanke Nemžas.
-
Täl vodel hän kirjutab diplomtöd.
-
Tal’vel hän 15 kilometrad hihtäb suksil.
-
Galina Ivanovna uskob, miše mugoine elonlad abutab vahvištoitta tervhutb– zellid hän job ani harvoin.
|
| 29 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Galina Baburova.
Kodikelen opendajad vastsihe Šoutjärves
|
-
Hän starinoiči "Sanu!^ Luge!^ Kirjuta!^"-projektas, miččen muloi tegi "Vepsän kul’tursebr".
|
| 30 |
Младописьменный вепсский
|
публицистические тексты |
|
Šašina Maria .
Radam lapsiden täht
|
-
Timofei ühtni jo toižihe "Kuki-rikku"-žurnalan sezonoihe, no hän oli vaiše epizodoiš.
|
