| 371 |
Новописьменный тверской
|
художественные тексты |
повесть |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 8. Frontua vaš
|
-
Hiän ajerodroma oli Zaluazinan luona.
-
Hiän i šano, što bombittih ferman i kon’ušn’an.
-
Hiän kočahti, luottuači ikkunah, štobi hypätä kyläh – kuččuo vanhembie, da kuulušti, kun avatah verejän lukkuo.
-
Hiän oli storožana fermašša.
-
Hiän i rubei milma haukkumah: " Šie, tätä", – šanou, – "ušto yöllä fonarinke kävelit pihalla, ka tuleh i tränškäi".
|
| 372 |
Новописьменный тверской
|
художественные тексты |
повесть |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 7. Kyndäjät
|
-
Vas’a heidä ruoššalla plaijutti, pravda, omua tovarissua Johorkua naroš ožuali, štobi ei obiedie, a haukku enämmän čem Komua: а kun Van’a kekšiy, što hiän Johorkua žualivoičou.
|
| 373 |
Новописьменный тверской
|
художественные тексты |
повесть |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 6. Hebozie vaš
|
-
Vas’alla oli mieleh, što brigadira hänenke kun vanhemmanke pagizou i hiän vatkai piällä, deskat’, soglasnoi.
-
Ei vain šiän tuačči hiän oli hyvällä mielellä, a vielä žentän, što kaikki ymbäryš oli tuttava, rodnoi, oma: ka ielläeglistäh täštä pellošta hiän vedi klieverie, eglein täštä roščašta toi vajuan vakkazen koivugribua, žentän što hiän on omašša rannašša, omalla rahvahalla eu vieraš.
-
Vet’ ei zr’a brigadira Iivan¦-¦velli hädäydy häneh i nyt kopittau hiän žen¦muozella ruavolla, što jesli ei aja aigalleh hebozet kyläh, nin kaiken brigadan ruavot šeizauvutah: tämpiänä Van’a ei lähe kyndämäh jiännyttä palas’t’a kežanduo keški¦pellošša, а vet’ ajelomah Van’an hebozie dolžen hiän, Vas’a, männä; Ogru¦-¦čikon Dun’a ei lähe vedämäh pelvaš¦kuul’ahie guomnoh; hänen immolla ei lie millä ajua Kolašnikovah leivänke salduatoilla varoin.
-
Ei kerrin hiän doidie lepikköh šua viigonan luona, kun kuulušti: mis’¦ollou edähänä moničči bamahutettih.
-
Proidi minuuttalline, i ylemmä lepin ladvoida hiän dogadi kakši ei äijäldi šuurda zel’onas’t’a samal’ottua ruškieloinke zv’ozdinke.
-
Enžistäh hiän äijäzeldi pölläšty, šidä kekši, što kočahettih linnut, i daže ihaštu, što märräššä pimieššä lepiköššä ei vain yksin hiän ole elävä.
-
Toko täštä kummašta hiän leččieči: ohjin rauvoilla hiero kibuz’ua paikkua.
-
Himotti hänellä nuorikkane hebohut – Маn’kаnе Johorkan neičči opaštua, štobi vuottais’ hiän Vas’ua verejän luona, da vielä že uidi toizinke hebozinke viigonan peräh.
-
A hiän miula: kunne šie mänet, ruavot lizettih, a ruadajua vähembi lieni.
-
Lapši ei kerrin hebozie ajua, a hiän jo työndäy kyndämäh.
|
| 374 |
Новописьменный тверской
|
художественные тексты |
повесть |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 5. Kyläläzin ruavot voinan aigah
|
-
Ei duaroin iče šana "ruado", kumbane tuli hormin kieleštä – "rabota", ennen šanuoči "työ", nyt miän rannašša hiän jäi vain šanašša "ilda¦työt" – "ilda¦ruavot".
-
Oli yksiin kolhozan preda Iivan Iivanovič kommunistana, da i žen enžimmäzenä voina¦vuodena läššä talven frontalla otettih, tuli hiän kyläh jo voinan jälgeh, ordenoida da medaliloida täyvet ryndähät.
-
Kun hiän lieni načal’nikkana nin i šuoriečomah rubei linnalazin rukah, daže huuliloida kruasimah rubei.
-
– Mintän šie šenin buabuoda¦š šanot, vet’ eu hiän šogie?
-
– Elä jo buabuo viäritä, hiän vanha on.
-
Anni oijendi kuuklan:
– Ka šiun Gal’a, hiän ei palan, vain vuattiet paletih.
-
Hiän vet’ bolničašša oli.
-
Že ruanitu kuukla lieni hänellä armahembi ennistä muččuo, a Anna Petrovnua hiän vielä enämmäldi rubei šuaččemah i staraičči häneh pohodie.
-
Hiän – ikkunah.
|
| 375 |
Новописьменный тверской
|
диалектные тексты, художественные тексты |
повесть |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 4. Šuattavat
|
-
Teilä lieu äijä ruaduo, i myö omat uuvet ruavot ruamma kuin pidäy, – San’a hengäšty, tahto vielä mid’¦ollou šanuo, da mahni kiällä i niin tämän verdua hiän nikonža kerdah ei paissun.
-
Uidijoilla kohašša šeizottih ne, kumbazilla lieu yöt i päivät vuottua heidä, vuottua viestilöidä heistä, da ruguol’l’a Jumalua jättiä hiät eloh – vuottua, vuottua i vuottua, da ottua omih käzih, kumbazet i ennen ei tietty lebävyö, hiän ruavot.
-
Ušto, Kuz’alla enämbi ei šuan tirpua naizin kyynelie, hiän riiftai olgupiäldä šoitun remenin i ravahutti "Kozlovšinua", kočahti telegäh.
-
Vojenkomatašta hiän viidi vojennoinke, konža jo nikedä ei jiänyn krinčan luona.
-
Kaikin kuin¦ollou ojettih, kažieči, liettih korgiemmat, ušto jogohine malto, što täštä šua kaikin hyö liettih salduatat, kuin i komandira, kumbane šeizou ieššä heilä i kummas’t’a pidäy kuunnella, kuin i hiän kuundelou vanhembua načal’nikkua.
-
Vain Jel’a ei kuule, midä häneldä kyžyy brihane, hiän hylgiämättä maši kiällä jällesti Mišalla, kumbane kopitti kylleššä otr’uadua.
-
Hiän oli nuoriin pereheštä.
-
Hiän hyvä sapožnikka oli.
|
| 376 |
Новописьменный тверской
|
художественные тексты |
повесть |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 3. Enžimmäzet päivät
|
-
Prussissa hiän ših rukah miät pölähytti, en tiijä kuin i eloh piäzin.
|
| 377 |
Новописьменный тверской
|
художественные тексты |
повесть |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 2. Pyhänpiänä
|
-
Hiän, kun šyöččiečen vihannalla klieverillä važa, ohkahti i d’orni yläh omat suakut.
-
F’okličalla San’alla molemmissa suakkuloissa jygiešti kiändeliečettih šäynät i hot’ San’alla kulmat oldih šolmituot, nägy što hiän on dovol’noi algu¦pyyvännällä, daže šano hil’l’akkazeh:
– Algu kiäššä, loppu Jumalašša.
-
Hiän huomnekšešta kolun merrat pyörähytti virralla myödäh i nyt vuotti, konža kalaniekat ruvetah čeluamah alemma koluo – Kannonkohan pl’ossalla i šilloin pölläštyn nouzija kala popadiu merdah.
-
– Kačuo šie, min verran ruakkuo hiän löydi, da min järehyzie.
-
Hiän kaččo, kun šareikošša kizatah sinizet hukankorennat, kun šillä puo jogie tuhjoloissa röbissäh, vašta uidinnuot pežoloista, n’uakan poijat, i kuundeli kun n’urguol’l’ah muamoloilda madozie.
-
Tan’ah hiän ammuin kačahteli, da kun oli tyyni nin ei hänellä tyttölöinke rahvahan rukah viidin.
-
Pravda kerran, Pokrovana, hiän zalučči Таn’аn perä¦uuličalla troppazella, nimissä nikedä ei nägyn, šai kormanista ennen oššetuon kruugloizen zirkalozen, ruškoi, kun i nyt, da i šydäi Tan’alla kämmeneh.
-
Nägi¦go hiän – keh kaččou L’on’a, ali ei, no ka midä tuli Pet’alla piäh.
-
Hiän kučaldi Vas’an reunah.
|
| 378 |
Новописьменный тверской
|
художественные тексты |
повесть |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 1. Illalla šuovattana
|
-
Jiänyn pikkarazešta šua tuatotta, ainovana poigana Mor’ulla (tuattoh germanskoih voinah kado), hiän mahto luadie kaikkie šubi, midä pidäy luadie kyläläzellä mužikalla.
-
Kai kekši Pet’a: ušto Kos’t’alan mellikkä čuhkai Šul’ginanomalla, što tänä yönä avuau zaplotan i štobi hiän varuštuačiis’, a to šuuri vezi kerdah tulou, – tiijät midä lieu?
-
Vas’a surjozno vaštah:
– Mytyš Pet’a¦-¦velli, kun hiän on miun tovarissa.
-
Buaboh silitäldi lašta piähyttä myöt’:
– Oh, vara, vara, kuin hyviin hiän nänkyiččöy.
-
Hiän kerran peitokkali pruobuičči kiärie čigarkua, da ei nimidä viidin.
-
Hänellä enžimmäzellä himotti zamiettie, konža rubieu jovešša kunehtumah vezi, i značit, melličän bruuvun laškiettih, i huomena lieu ynnäh toine päivä, kummas’t’a hiän jogo vuotta vuotti, pikkuzešta šua.
-
Toko, konža vähä vettä porogoissa, virdazissa pyydeli hiän rigipappiloida da lökie kazilla varoin.
-
Enžistäh, konža löyly doidi Vas’a¦h luoh, hiän aš piän paino polviloih šua, kodvan niin istu i vain šidä rohkuači ruveta kylbömäh.
-
Hiän loi vaššan, šlibahti palatilda i luottuači oveh.
-
Hänellä himotti, štobi, konža lähtietäh kodih, rahvaš nägiis’, što hiän jo ei naizinke, a mužikoinke kylyh kävelöy, a vielä himotti, kuin oli šanottu, dogadie, konža vezi rubieu puolenemah i enžimmäzellä šanuo vanhemmilla hyvä viesti.
-
Vas’a, bilo, šinne rabuači, da jallat šolmiečettih korgiešša märräššä heiniköššä i hiän langei.
-
Ruvennou pidämäh, nin i huomnekšeh šua voit ruadua, – nägyy, što Pet’u¦-¦vellellä himotti kolu šeizattua i hiän ruadi oli Mišalla auttua.
-
Konža hiän myöštiäči, jo tuli palo.
-
Vas’alla oli mieleh, što vanhemmat pietäh händä iččien¦muozena i hiän iänettä katkai raijašta šofkazen, šofkazella vejäldi čugunazen tulešta, kumai ruakut lovalla:
– Šyögiä, kuni ollah palavazet, – kivni piällä ruakkuloih päin.
-
Kuin ni staraidih kalaniekat ei humissa, Mar’u¦-¦buabo kuulušti, da ei hiän ollun i uinon:
– Miša, olet¦go hajušša, kylyn jälgeh yöh šua lašta jovešša piet.
|
| 379 |
Толмачевский
|
диалектные тексты |
сказка |
Juduakka
(Шумная старуха)
|
-
Eläy, eläy, eläy, eläy, eläy hiän da i šanou:
– Oi, nu¦ko lähen hot’ kačon, kuin akka šielä hauvašša eläy, on¦go elošša, ali evle?
|
| 380 |
Новописьменный севернокарельский
|
художественные тексты |
|
Matero Vera .
Kalaštaja Okahvien Man’u
|
-
Tai konša myö kešällä olima verkkoloilla ämmön kera, ni hiän aina šano jotta:
– Pyhä Petri, anna kalua!
|
