| 41 |
Кестеньгский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Kukko kiekuu
(Кукареку)
|
-
Šanou ukko akallah:
– Nyt vain, akka, piäššä milma herroih hyrehtimäh, jumalalla laulamah.
-
Ukko šanou akalla:
– Olin jumaloissa laulamašša, herroissa hyrehtimäššä.
|
| 42 |
Паданский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Homa-väy
(Зять Xoмa)
|
-
Heen šanou akalla:
– Mäne nyt siä kyndämäh, miä rubian nyt murginoo loodimah.
-
Akka šanou:
– Miä ka lähen, van roo kodiroovot.
-
Kuorevakka läikky, kuore selgee myöten valuu, Ноmа šanou:
– Emäšköiniä, midähän on selgä märgä?
-
– šanou heen.
-
Appi šanou:
– A-voi-voi, Homa-väy rukka, mi siula rodii?
-
– No tulit, ni silloin pidäy lähtie, pidäy männä moomoodaš kuččuo pellolda, – šanou lapšilla.
-
– Mäne hot’ siä kuču, – šanou vanhemmalla pojalla.
-
– šanou appi hänellä.
-
– Hoi emäsköiniä, kunna siä diänet, sielä hyvin i lienöy, – šanou akka hänellä.
-
Lapšen pandih kuoppah da lähettih svood’boh: akka root sidä, midä ukko šanou.
-
Ноmа šanou boikoina mužikkana:
– Miä!
-
Ноmа boikoina mužikkana šanou tooš:
– Miä rubian!
-
Ноmа tooš šanou:
– Miä!
-
Naine šanou ženihällä:
– Heitä siä sebeendä.
-
– šanou andilaš.
-
Tootto-appi šanou tyttärellä:
– Ku pidänöy vielä eloh dättee, ni läkkä panemma regeh da viemmä kodih, a ku ei, ni otan da panen laudoo vaš dai seičaš ammun!
-
Tytär šanou:
– Hoi tata rukka, elä ammu, lähemmä kodih!
|
| 43 |
Паданский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Hoi, hurit!
(Эх, глупцы!)
|
-
Moamo päčin panou lämbiemäh, päčissä d’o ollah yhet keglehyöt, leibät voaliu, tytöllä šanou nimie myöteh (en muišša, mi oli tytöllä nimi):
– Mäne kašša rannašša hau.
|
| 44 |
Вокнаволокский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Rahalompša
(Кошелек с деньгами)
|
-
Tuli kotih hyvillä mielin ta šanou akallah:
– Kačo šie tätä rahašummua, kuin löysin äijän rahoa, nyt onnakko köyhyyš lähtöy.
-
Tuli kotih, šanou akallah, jotta "läkkä myö kačomah pyyvykšie".
-
Ukko i šanou, jotta "muailman loppu tulou".
-
Akka šanou, jotta "minne šie miun šuatat muailman lopun aijakši, jotta en näkis muailman loppuo"?
-
Ukko šanou, jotta "kun mänemmä kotih, niin mie šiun peitän".
-
Ukko i ottau akkah puisen alta tai šanou, jotta "jo loppu muailman loppu"!
-
Ukko šanou, jotta "en löytän, akka valehtelou".
-
Akka i šanou, jotta "še oli moniehta päivyä iellä šitä, kun hauki puuttu anšah ta meččo ryšäh".
-
Ukko šanou, jotta "kuulkua työ nyt, konša še šemmoista on tapahtun, vet’ jo akka parka kokonah on höpertyn".
-
Akka i šanou, jotta päivyä ennen muailman loppuo.
-
Ukko i šanou, jotta "akka raiska kokonah on höperö, plašiu".
|
| 45 |
Паданский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Ei viernoi akka
(Неверная жена)
|
-
No tulou yht’enä peenä ukko mečästä, istuotou ildažella dai šanou akalla:
– Akka, tänä peenä mie näin spoossuo ylen pitässä kuuzessa, i miulda priimi kaiken reehän.
-
Akka šanou:
– Priimiygo i miulda?
-
Ukko šanou:
– Priimiy i siulda, – šanou.
-
Heen šanou:
– Olen!
-
– No voi spoossu-rukka, – akka šanou.
-
Akka šanou:
– Himottais peessä, spoossu-rukka, nu en voi hänestä ni kuin peessä.
-
A spoossu šanou hänellä:
– Enämbi vai syötä rieskoo maiduo, argivoida da lihoo, hen sogenou dai siä peezet.
-
Ukko d’oi da söi sil kodvazen i šanou akalla:
– Akka, mintäh en liene rubennu nägömäh.
-
Akka hyvällä mielin sillä kerdoo ukolla šanou:
– Ukko, meilä on häkki, – šanou, – kolmekezän’e.
-
Nukka myö hänen issemmä, ni sie, – šanou, – sproovietet.
-
Ukko šanou:
– En voi, akka rukka, mie iskie, – šanou, – sogeissah, – šanou.
-
Akka šanou:
– Mie kučun, – šanou, – Pekan pellon poikki.
-
Pekka i šanou ukolla:
– Ana mie issen.
-
Ukko šanou:
– A-voi-voi, mie, – šanou, – kolme vuotta syötin häkkie, nin hot’ omasta keestä issen.
-
A ukko nosti hamaran i šanou:
– Hospodi blahoslovi!
-
Akka šanou:
– A-voi-voi, midä sie roovoit?
-
– Nukka, – šanou, – keerimmä rogozah da lykkeemmä karzinah.
-
Akka šanou:
– Lähen mie, – šanou, – kučun abuh Mikin.
-
Mikki šanou ukolla:
– Na pie, ni mie issen.
-
Ukko šanou:
– A mie ku kolme vuotta syötin häkkie, ka hot’ omasta keestä issen.
-
Ukko i šanou:
– Hospodi blahoslovi, hos häkkie ei puuttune, ga Mikkie puuttuu.
-
Ukko šanou:
– Kembä meilä nyt häkin isköy?
-
Akka šanou:
– Kučun mie, – šanou, – Van’kan.
-
Van’ka i šanou ukolla:
– Na pie häkkie, ni mie issen.
-
A ukko šanou:
– Mie kun, – šanou, – kolme vuotta syötin häkkie, ni hot’ omasta keestä issen.
-
Ukkoi šanou akalla:
– Akka, meilä on, – šanou, – sapožnikka d’uomari yl’en, – šanou, – ni män’e sie hän’dä kuču.
-
D’uodih, d’uodih vähän’e, tämä ukko i šanou ombelijalla:
– Vot, – šanou, – meilä on, – šanou, – pokoinikka.
-
Etgo sie, – šanou, – šoottais koskeh?
-
A humal’nikka še kun humaldu, sapožnikka, heen šanou:
– Anaškoo vai täh, mie sidä kerdoo hänen vien.
-
– Kui heen tuli, – sapožnikka šanou.
-
Tooš ku tuli sapožnikka därelläh, hyö šanotah:
– Ka sil, – šanou, – pahoi lykkäit, ga tooš tuli därelläh.
-
Sapožniekka šanou:
– Anakkoo kolmannen kerran juoksen, – šanou, – lykkeen, ei enämbi tule.
-
A sapožnikka šanou:
– Miula tuli vastah, mie duumaičin, što on pokoinikka, i mie hänen lykkäzin koskeh.
|
| 46 |
Вокнаволокский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Marinan starina
(Сказка про Марину)
|
-
Akka tuli kipiekše ta šanou ukollah, jotta "kun mie kuolen, niin elä nai muista kuin Marinoista".
-
– Mänen, – šanou, – akkua eččimäh.
-
– Ota milma, – šanou akka.
-
– En ota šilmä, – šanou, – kun et ole Marina.
-
Tuli kotih ta šanou, jotta "vain kun mie löysin hettien ta šen ympärillä on rahua, vain en ruohtin männä ottamah rahoja, jotta mänen hettieh".
-
– Šanohan miula, – šanou akka, – missä še on, mie käyn rahat.
-
– Et šie šua niitä, – ukko šanou.
-
– No mie, – šanou piessa, – mänen nyt čuarin tyttyö muokkuamah, niin šie tule šiitä piäštämäh.
-
– En lähe, – šanou.
-
Hiän vaštah, tuli kerošta huohtau, šanou, jotta nyt hiän šyöy, mikse ukko tuli, vaikkei käšken.
-
Hiän šanou, jotta "elä tule, vet’ Marina on tiälä čunašša, mie kävin onkitin hettieštä".
|
| 47 |
Вокнаволокский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Viisaš moršien
(Умная невеста)
|
-
No poika šanou, jotta ei hänellä ole vielä mielitiettyö, no lupuau kumminki huomenekšella lähtie naỉsen eččoh.
-
Tyttö šanou, jotta "mintäh šiula, vierahaisen, ei ollun šuuta eikä nenyä"?
-
Tyttö šanou, jotta "onhan miula tuatto ta muamo ta veikko".
-
– Keitä, – šanou, – šylekšennellen šyötävyä.
-
Hiän läksi pois, šanou:
– Jiä tervehekše!
-
– Ka kun mänin, – šanou poika, – niin kyšy tyttö miulta, jotta "mintäh šiula ei ole šuuta eikä nenyä"?
-
Ukko šanou, jotta "nyt pitäy lähtie šulhasikse: kun šuanemma, niin tuomma, a kun emmä, niin olkah šielä".
-
Ukko šanou min’n’allah, jotta "lämmitä kyly, ta pane kukko kylyn lautojen piähä, ta šiitä varušša ruokua stolalla, ta pane miekka stolan poikki, a iče šuat ruveta muate: myö myöhä tulemma".
-
Ollah jo pois tulošša, niin ukko šanou pojallah, jotta "leikkua šie miulta piä ta kiät ta luo pualikkoja tiellä, jotta matka kuluis huvemmašša".
-
Šanou moršiemellah, jotta "oletko šie huomannun, jotta tuatto höpertäy"?
-
– En, en ole huomannun, – šanou naini.
-
– No höperti še kumminki, – šanou poika, – kun käški mečäštä tullešša leikata miun häneltä piän ta kiät.
|
| 48 |
Вокнаволокский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Čuarin poika sut’jana
(Царев сын судьей)
|
-
Ukko tuli kipiekše ta šanou akkalah, jotta "kun mie kuolen, nin myö pois heponi, helpompi šiun on elyä ilman hepoista".
-
– Še on miun, – šanou akka, – kun kerran miun tanhuošša šai.
-
Ukko šanou:
– Mie varšan tähe oššinki, en mie tammua halunnun.
-
Čarouna šanou, jotta "akan on varša, kun kerran akan tanhuošša šai".
-
Čarouna oliki pakšuna, ta poika šanou čarounan vačašta:
– Pliäti pliätin puoleh suutiu.
-
No muamoh šanou, jotta "no suuti šie šilloin tämä asie".
-
Poika šanou:
– Akka ei antan rekie heposen myötäh ukolla.
-
Kun asie mäni, niin čarouna šanou pojallah:
– Annahan kun tulet näillä ilmoilla, nin mie näytän šiula, mikse ennein šyntymistäš rupesit suutimah ta mänit ielläh miušta.
-
Čuari šanou:
– Tämä ei ole miän oma poikana, še on hoš mit’ein šekon šepän pojan kera.
-
Jenirualan poika i varašti eloissellešša toiselta heposen, ta šepän poika šanou:
– Še pitäy hirttyä viisseliččäh.
-
Čuari šanou:
– Še on miän poika; ei šepän poika tuommosie töitä ymmärrä ruatua, a meilä on šepän poika.
-
– Še on, – šanou, – miun poika.
-
Čuari šanou:
– Še oli miun poika, – ta ajau hiät uuveštah eččimäh kultasen korjan kera.
-
– Oho työ höperöt, – šanou čuari, – vet’ ei še niin šyvä ole, kun hiän šanou.
-
Šanou leškiakalla:
– Ota milma elämäh šiun kera, mie rupien šiula pojakše.
-
– Meilä on poika, – šanou akka, – še käški.
-
Čuari šanou:
– Mäne i käše tänne še poika.
-
Akka šanou pojalla:
– Čuarih kučuttih.
-
– Mie kyllä, – šanou, – tuomiččisin, kun miula ois čarskoi puku piällä.
-
Šanou:
– Mie olen vieraš mieš, jotta šiä oli tyyni ta kaunis, kun akka läksi jauhon käyntih, vain šiitä nouši tuuli.
-
Poika šanou:
– En heittäis, još kun iče kerran annoit, niin mie jiän čuarikse.
-
Čuari šanou, jotta "kotvan kävelit, vain tulit kumminki.
|
| 49 |
Ухтинский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
новеллистическая (бытовая), сказка |
Kolme šanua
(Три слова)
|
-
No hiän i šanou šiitä:
– Čuari-hosutaari, hospoti, kun tiijät suutie ta riätie muuta, niin suuti miula ošua.
-
Hiän antau pojalla šiitä kolmešatua rupl’ua ta šanou:
– Mäne oštamah linnah kolmenšuan rupl’an ieštä šulkkuo.
-
Toisena piänä antau šen paikan ta šanou:
– Mäne myö tämä paikka, ota kolmešatua rupl’ua.
-
– A näytä šitä, – šanou.
-
– A kaunis olis, – šanou, – no liika kallis.
-
Toini šanou šiitä, jotta "šana tulou šemmone: hot’ minne i kävelet, ennen šurmua ei šurma tule".
-
No pelkyäy, mäni kotih, no naini šanou:
– Šaitko kaupakši?
-
– Otin, – šanou, – šanan.
-
Šanou:
– Mäne myö tämä paikka, ota kuušišatua rupl’ua.
-
Šanou tuaš:
– Otatko šanan vai rahan?
-
Tuaš ajattelou, mitein ruatua, no i šanou:
– Otan šanan.
-
Antau yhekšänšatua i šanou:
– Mäne ošša šulkkuo.
-
Huomenekšella nouštih, šanou:
– Mäne myö tämä paikka, i kuule, ota yhekšänšatua.
-
A tuaš še šanou, še mieš:
– Otatko rahan vai šanan?
-
Kuit’enki šanou:
– Anna šana.
-
Šanou niillä toisilla tovarissoilla:
– Laškekkua milma meren pohjah, šitokkua čieppih kiinni i laškekkua.
-
Kun myö olemma jo kolme vuotta täššä istun ta kiistän: toini šanou, jotta rauta on kultua kallehempi, a toinỉ šanou, kulta on rautua kallehempi.
-
Hiän šiitä šanou:
– Heittäkkyä pois kiissäntä: rauta on kultua kallehempi.
-
A niillä laivan matkuštajilla šanou:
– Nouše maštoh kaččomah, mitä muata kohti männäh.
-
Hiän šanou:
– Elkyä vielä luokua.
-
Tointuu mieš ta šanou:
– Huh, huh, kun viikon makain.
-
Mieš i šanou:
– En tiijä, meilä on yksi poika, merisvieriltä šuatu.
-
Hiän šanou:
– No mistäpä mie šain, kun laivalla matkuan – en nähnyn.
-
Та kuit’enki iče pojan tuou ta šanou:
– Viekyä poika.
-
– Kuin mie, – šanou, – voin lähtie, kun mie olen kaččoja?
-
Šanou:
– Mitä tulou nyt vaivoista, kun lovit merisvieriltä šen pojan?
-
Še šanou mieš:
– Meilä on yksi mieš laivalla, kun mie maštošta putosin, ei ollun ni henkie ni mitä, niin hiän miut virotti, kuollehenki voi virottua.
-
– En, – šanou, – en mie lähe, en voi mie laivoja heittyä: još miulta laivat viijäh, ei ni mitä miulä jiä.
-
Poika šanou:
– Kun kahen jätättä, niin mie rupien häntä parantamah, a en muijen aikana.
-
Šuuhu kun kuato šen vejen, tyttö hyppyäy istumah i šanou:
– Jo i tervehyin!
-
– Et, – šanou, – šie vielä tervehtyn.
-
Tyttö hyppäi šeisualleh i šanou:
– Jo olen tervehtyn!
-
– Et ole, – šanou, – vielä oikein terveh, elä liiku.
-
No kun otti tuaš i pani yhekšän tippua šitä elävyä vettä i kuato šuuhu – tytär hyppyäy kävelemäh latetta myöt’e i šanou:
– Jo olen terveh, ei šen enämpyä tarviče.
-
– No nyt, – šanou, – olet terveh.
-
– No mitä nyt, toveri, – šanou, – otatko moršiemekšeš, vai millä makšan?
-
Ei ni keššä enämpi še pohatta, jo i šanou tovarissalla:
– No minkä šie teit, kun olemma vanhoja tuttavie, a tämä kun on ollun kaikista köyhin koko kyläššä, ei ni muuta nimie kuin Kolikapačkoi, a šie nyt vaštah otat Kolikapačkoin i kahešti kumarrat?
-
Hiän läksi i šanou hänellä:
– Kuule, toveri, nyt on huonot asiet tulošša.
-
Hiän hänellä šanou:
– Puolušša milma.
-
Šanou naisellah:
– Ei nyt tarviče enämpi hätyä varata, nyt on loppuijän leipyä, vaikka meitä čuari lykkäi ovešta kuolomah.
-
– Ei hiän šinne aššu, – šanou.
|
| 50 |
Новописьменный тверской
|
фольклорные тексты |
|
Piskunova Galina .
Kuin naidih i miehellä mändih. 2
|
-
Iivana šanou Hod’alla:
‒ Konža tulla suattoloih?
-
Šulahazen tuatto šanou:
‒ Miiru tällä koilla.
-
Vas’s’o šanou:
‒ Meilä on moni tytärdä.
-
Vas’s’o tyttärenke tuldih gostin luoh, muamo šanou:
‒ Tämä miän Maša.
-
Maša šanou:
‒ Lähen.
|
