| 71 |
Паданский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Oli yhekšän poigoo ukolla da akalla
([Девять братьев и сестра])
|
-
Leškiakka šanou:
– Oli yhekšän veikkuo.
-
Tyttöni šanou:
– Blahoslovikko miuda, miä lähen veikkoloin luoh.
-
Šanou:
– Läksin veikkoloin luoh.
-
Syöttärin akka šanou:
– Nukka, tyttön, därveh.
-
Rikkikoirani šanou:
– Hyvän emän tytär, hyvän izän tytär, elä rubia därveh, varaštau siulda voottiat.
-
Syöttärin akka šanou:
– Nukka, tyttöni, därveh.
-
Rikkikoirani šanou:
– Hyvän emän tytär, hyvän izän tytär, elä rubia därveh, varaštau siulda voottiat.
-
Syöttärin akka i šanou:
– Nukka siä därviä kylvömäh.
-
Rikkikoirani šanou:
– Hyvän emän tytär, hyvän izän tytär, elä rubia därviä kylvömäh, varaštau siulda voottiat.
-
Syöttärin akka šanou:
– Nukka siä, tyttön, därviä kylvömäh.
-
Koirani i šanou:
– Hyvän emän tytär, hyvän izän tytär, elä rubia därviä kylvömäh,varaštau siulda šobat.
-
Syöttärin akka i šanou:
–Nukka siä, tyttön, kylvömäh, ku on ägiä.
-
Koirani šanou:
– Hyvän emän tytär, hyvän izän tytär, elä rubia därviä kylvömäh, varaštau siulda voottiat.
-
Syöttärin akka i šanou:
– Ka nukka siä, tyttön, täššä myö kylvemmä därven.
-
Koirani šanou:
– Hyvän emän tytär, hyvän izän tytär, elä rubia därveh, varaštau siulda voottiat.
-
Syöttärin akka šanou:
– Nukka, tyttön, därviä kylvömäh.
-
Syöttärin akka šanou:
– Kudamani loitomma mänemmä, kudamani loitomma mänemmä?
-
Tyttöni tuli dälgeh itušša, vooteida kyzyy, a Syöttärin akka šanou:
– Vuota, mänemmä veikkoloin talon luoh, dai anan.
-
Tyttöni šanou:
– Miä olen teijen čikko.
|
| 72 |
Кестеньгский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Kolmejalkani heponi
(Трехногая лошадь)
|
-
I šanou:
– Vellet lähettih kuoleman reisulla, ta kun lähtenet heitä pulašta piäštämäh, niin hyppyä šelkäh.
-
Heponi i šanou jotta "pisyhän šeläššä,niin yritämmä hypätä puušta piäličči".
-
Heponi i šanou, jotta "mäne pirttih hil’l’akkaiseh ta puekien lakit laita tyttärillä piäh, a paikat pojilla piäh, ta vuota kun Šyöjätteri kahentuesta aikana tulou ta lyöy tyttäriltäh piät puekki.
-
A heponi i šanou, jotta "tulou äijä huolta".
-
Heponi i šanou, jotta "mie kierrän myötäh päivyä kolme kertua ta vaštah päivyä kolme kertua, šiitä kun piettyy häkki, nin šie šieppua lintuni šiämeštä".
-
No čuari tuaš kuččuu Tuhkimukšen ta šanou, jotta pitäy šuaha hänellä muailman kaunehin tytär.
-
Tuhkimuš-Tähkimyš tuesena päivänä i mänöy heposen luo, a heponi i šanou hänellä:
– Mitä olet niin pahalla mielin?
-
Heponı i šanou, jotta "kun mereltä tulou tytär ta ryyppyältäy ensi kerran, ta šiitä tuesen kerran, ta vašta kun kolmannen kerran juou ta polvisillah lankieu, niin šiitä vašta juokše ottamah, ennen ei pie juošša".
-
A tytär i šanou, jotta "kun šaitta miut tänne, niin šuakua i miun vuattiet".
-
Tuhkimuš tuaš huomenekšella i mänöy heposeh luo, a še i šanou:
– Mitä olet niin pahalla mielin?
-
Heponi i šanou, jotta Tuhkimuš niin kun šalpuais hänet rannalla lautojen šiämeh, a iče mänis etemmäkši ta kaččois, kun tulou ensimmäini ualto, tulou tueni ualto ta tulou kolmaš ualto, ni hiän kun potkuau šen lautakopin ilmah, niin šiitä Tuhkimuš juoksis vuatteita keryämäh.
-
No nyt tytär i šanou, jotta ken hänen tänne on šuattan, niin šillä hiän i miehellä mänöy.
-
Tuhkimuš-Tähkimyš i šanou čuarilla, jotta hiän piäštäis hänen heposen viimeistä kertua kaimuamah häntä, kun on näin äijän auttan häntä.
|
| 73 |
Ухтинский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Tuhkimuš-niätästarina
(Сказка о Тухкимусе и кунице)
|
-
Šanou vanhin poika:
– Tuatto, milma plahoslovi niätiä varteimah.
-
– No spuassu plahosloviu, tai i mie plahoslovin, – šanou ukko.
-
Tuatto-muamo šanou:
– Näitkö niätiä?
-
– Missäpä huttu, – šanou ukko, – kun et nähnyn niätiä?
-
Poika šanou:
– Issuin, issuin, vuotin.
-
Toini poika šanou:
– Työntäkkä milma niätiä varteimah.
-
Šanou ukko:
– Missä niätä?
-
Ukko šanou:
– Taijatta šyöttiä niätällä hutut.
-
Šanou Tuhkimuš:
– Keitä, muamo, huttu miula.
-
Šanou niätä šiinä:
– Kun piäštänet miun pois, nin vielä olen hyvä aijallah.
-
Tuhkimuš niillä šanou:
– Ottakkua milmaki čuarin piiruih-pualoih.
-
Mänöy pirttih kiirehešti, eikä hiän rupie šyömäh, eikä juomah, kun šanou, jotta "jouvuttuat moršien".
-
– No još lienöy miun näkösie, oli šielä i tiän näkösie, – šanou Tuhkimuš.
-
Tuhkimuš šanou:
– Ottuat, veikot, milmaki.
-
Toiset vellet šanou:
– Mistä tämä on nämä vuattiet šuanun?
-
– šanou Tuhkimuš.
-
Tuhkimuš šanou:
– Ottakkua i milma.
-
– Noh, kun että ota, nin mänkiä, – šanou Tuhkimuš.
-
Hiän šanou:
– Jouvuttuat, jouvuttuat moršien!
-
– Još lienöy ollun miun moisie, niin oli šielä i tiän moisie, – šanou Tuhkimuš.
-
Toiset pojat šanou:
– Pitäy viessata miän aitat.
-
Šanou Tuhkimuš:
– Viessatkua työ, veikot, miunki aitta.
-
Šanou Tuhkimuš:
– Niinhän työ šanoja čuarin piiruih ta pualoih kun kävijä, jotta on šielä šiun moisie, niin šanoinhan mie, jotta on šielä i tiänki moisie.
|
| 74 |
Ухтинский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Kolme tytärtä i čuarin poika
(Три сестры и царев сын)
|
-
Lehmä šanou:
– Lypšä milma, miula oŋ vaikie olla maijošša.
-
Tyttö šanou:
– En mie rupie šiun takie šittauttamah käsieni, mie olen kolme vuotta valmistautun čuarin piijakši.
-
Tuli pokko vaštah, šarvissa on keriččemet, šanou:
– Keriče, tyttöni, milma, miula on vaikie olla villoissa.
-
Tyttö šanou:
– En mie šiun takie rupie šittauttamah käsieni, kerran olen kolme vuotta šuoriutun čuarin piijakši.
-
Hiän i šanou tytöllä:
– Тара miulta täit turkista.
-
Tyttö šanou:
– En rupie šiun täitäš tappamah enkä täitymäh.
-
Tyttö mänöy čuarih i šanou:
– Otattako milma piijakši?
-
Čuari šanou:
– Kuin še emmä ota noin kaunehuista i puhtahaista tyttyö.
-
Čuari šanou, jotta "šilma en ota muukši kuin šikoja hoitamah".
-
Še kun hyppyäy tuhkistah, i čuarin poika i šanou:
– Mäne, poharaati, poikeš, kun šilma parempua ei liene ollun vejen tuojua, – i kolahuttau häntä piähä pännällä.
-
Tyttö šanou akoilla, jotta "piäštäkkyä milma täštä marjoja appamah – ikävähän on miula täššä kešäpäivyä viettyä".
-
Tytär šanou hänellä, jotta "mie olen šiitä linnašta, missä kun käsiaštieh vettä viijäh, nin pännällä piähä lyyväh".
-
A še tyttö šanou:
– Enkö hot’ mie ollun?
-
A še tuaš tuprahtau šihi, a čuarin poika še i plakkuau kaplukalla piätä vašše i šanou:
– Eikö šitä ole parempua piikua, kuin šie?
-
A še tyttö šanou:
– Enkö hot’ mie ollun?
-
Čuari šanou, jotta huomena pitäy luatie tarkaštus, kuččuo, kaikki hiäväki kokoh.
-
Čuarin poika kuččuu Tuhkimukšen kiukualta i šanou:
– Tule i šie šieltä tuhkista, eikö šiula paššua.
-
Čuarin poika šanou:
– Täššä on miun nastojaššoi moršien, tämän kera mie rupien elämäh koko ijän!
|
| 75 |
Кестеньгский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Eli kerran ukko ta akka
([Погоня за дочерью])
|
-
Tytär kuulou, jotta ukko on takana, lyöy šenin käsipaikalla kolmičči ristih i šanou:
– Täh tulis vierukka-vuarukka,
kivikkö, kannikko,
jotta ei piäštäis jaloin juoksijat,
el šiivin tentäjät,
yličči, ei ympäri,
ei päičči, ei piäličči.
-
– Huh, huh, huh, vielä ne kuokka viijäh, – šanou ukko ta kuokan kotih viey.
-
Tuaš kolmičči käsipaikalla ristih lyöy i šanou:
– Täh tulis vierukka-vuarukka,
kivikkö, kannikko,
jotta ei piäštäis jaloin juoksijat,
ei šiivin lentäjät
yličči ei ympäri,
ei päičči, ei piäličči.
-
On yllättämäššä tai šanou:
– Kačaha, tyttöin, tänne päin!
-
Nyt tytär lyöy ristih kolmičči sieralla tai šanou:
– Täh tulis tulini koški tai košen kešellä šuari!
|
| 76 |
Вокнаволокский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Laiska tytär
(Ленивая дочь)
|
-
Čuarin poika šanou:
– Mitä šie papatat tiälä?
-
– Ka mitä mie en papata, – šanou akka, – kun tyttö niin ruatau, niin ruatau, jotta kun tuon kyläštä liinua värčillisen, nin päiväššä kesryäy.
-
Tuli oikein kauhien näköni akka ta šanou:
– Ku häihi kuččunet, nin mie šiula kesryän.
-
Tuli toini akka, vielä kauhiempi, ta šanou, jotta "häiheš kun kuččunet, nin kesryän".
-
– On miula, – šanou tyttö, – kolme tätie, mit pitäis kuččuo, vain ne ollah oikein hirvien näkösie.
-
Šanou akka, kun tulou pirttih, jotta "en mie voi istuo enkä aštuo, kun jalka ei pie yhtänä pravešua".
-
– Ei miušta ole vierahakše, kun ei pisy käsi paikallah, – šanou akka.
-
Šanou:
– Kun ikäni olen nuollun rihmoja kesräteššä, nin ei pisy kieli paikallah.
|
| 77 |
Ухтинский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Hätikkö-tyttären starina
(Сказка о девушке-неряхе)
|
-
Šanou:
– Mäne liäväh.
-
Akka šanou:
– Lämmitä kyly ta peše hyväsistä lapšet.
-
Tulou pirttih ta šanou:
– Kyly on, täti, valmis.
-
Akka panou tuohiropeheh šammakon poikasie ta čičiliuškoja i šanou:
– Mäne peše nämӓ lapšet.
-
Akka šanou:
– Nyt, tyttön, mäne poikeš.
-
Hätikkö-tytär šanou:
– Missӓ šie olit?
-
Hiän šanou:
– Huuhoin pyykkie, kirvotin pualikan.
-
Akka šanou:
– Miula on työtä ta ruokua.
-
Šanou piijalla:
– Mӓne lämmitä kyly.
-
Tulou pirttih, šanou akalla:
– Kyly on valmis!
-
Akka šanou:
– Mӓne nyt poikeš.
-
Šanou:
– Kun mӓnet kotihis, avua nӓmӓ riihen kynnykšellӓ, nin še tulou täyši eluo.
|
| 78 |
Кестеньгский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Paimen Juakko
(Пастух Юакко)
|
-
Še tytär šanou:
– Mitä, Juakko, tuumaičet?
-
– Tuumaičet šie, tuumaičet, – šanou tytär.
-
Juakko šanou, jotta "kuin še meistä pari tulou, kuin mie olen paimenpoika ta pahašša vuatetukšešša, ta šie olet niin kaunis ta hyvissä vuatetukšišša, kuin še meistä pari tulou?".
-
Tytär šanou, jotta "ei še mitä, ota vain, Juakko, milma naisekši".
-
No Juakko šanou:
– Kun šie tahot, nin tulkah meistä pari.
-
Šiitä naini šanou Juakolla:
– Etkö šie, Juakko, šua miula hevoista kyläštä, lähemmä kul’aimah.
-
Juakko otti ohjakšet käteh, nin naini šanou:
– Elä šie, Juakko aja, anna miula ohjakšet, mie ajan, pysy šie vain reješšä.
-
Naini šanou Juakolla, jotta "täššä on meijän huonehet: šie kun annoit kaikki rahat papilla ta keräsit, nin pappi moli ta jumala anto meilä šemmoiset huonehet, kun šie kaiken ikäsi olit paimenpoikana".
-
Naini šanou:
– Kun šie mänet šiämeh, nin šieki olet šielä vielä kotvemman, on šielä kaččomista: niin kaunehet on Juakon huonehet, ta niin kaunis on Juakon naini, ta niin hyvin kostitettih milma!
-
Šanou čuari Juakolla:
– Jos sie et sua, Juakko, tietyä, mimmoiset miula ta miun naisella tulou koti tuolla ilmalla, niin mie otan šiun huonehet, šiun naisen ta piän šiulta leikkuan pueš.
-
Juakon naini šanou Juakolla:
– A mitä, Juakko, olet niin pahoillah?
-
Šiitä šanou Juakolla:
– Nyt šie lähet čuarilla tuonilmaista kotie tiijuštamah.
-
Juakko šanou:
– Terveh, naiset!
-
Juakko šanou:
– Terveh miehillä!
-
Juakko šanou:
– Terveh, akka!
-
Juakko šanou:
– Paha oli miula muata, kuin oli niin pimie ta paha haju.
-
Šanou spuassu, jotta šemmoini tulou čuarilla tuonilmaini koti, šemmoisen čuari anšaičči.
-
Juakko šanou:
– Oli še paha yö, mutta ei še niin paha ollut, kuin kolmaš yö oli.
-
Spuassu šanou, jotta šemmoini elämä še tulou čuarin naisella tuolla ilmalla.
-
Juakko šanou:
– Kuin mie jouvuin enšimmäisenä yönä taloh, nin šielä kakši naista vettä ammulletih.
-
Spuassu šanou:
– Hyö on jouvuttu šemmoiseh työh šiksi, kun hyö ennen myötih maituo, ni hyö pantih maitoh vettä.
|
| 79 |
Ругозерский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Bokko da tyttö
(Девушка и баран)
|
-
Tyttö i šanou:
– Lähemmä hot’ kunne, bokko, toizeh kyläh piän eloh.
-
Bokko i šanou tytöllä:
– A-voi-voi, nyt tulou šuuri Šyötär-akka vaštah.
-
Šanou bokolla:
– Kunne mänet, midä vejät?
-
Šanou akalla, d’otta hiän laškis heidä yökši.
-
Staruha šanou:
– Tulgua, tulgua.
-
Tyttö šanou:
— Mistä staučašta milma šyötät, šiidä i miun bokkuo šyötä, millä šijalla milma magautat, šillä miun bokkuo.
-
– Tule, tule, – šanou leškiakka, – kaikki niin luajin.
-
Naine šanou:
– Mänen bokkuo eččimäh, bokko kado.
-
Šyötär-akka šanou:
– Proiji miun d’aloin keššistä läbi, ni löydyy šiun bokko.
-
Šanou:
– Kačo, mie löyvin bokon.
-
Ivan-careivič mänöy leškiakan luokši dai šanou: šenin da šenin, "ei ole miun akka.
-
Leškiakka šanou:
– Mäne vai meččäh da tuo akkaš kodih, mie probuičen hot’ midä ruadua.
-
Häin i šanou:
– Läkkä poiges kodih.
-
Šiidä Ivan-careivič toi akkah leškiakan luokši, a iče mäni kodih, šanou Šyötär-akalla:
– Šiula täydyy lähtie miun luoda pois, et šie ole emändä.
-
Šyötär-akka šanou:
– Kuin mie kerran tulin šiun moržiemekši, nin kunne mie lähen?
-
Ivan-careivič šanou:
– Kušta tuliit, šinne i mäne.
|
| 80 |
Ребольский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Kaprehen starina
(Сказка про козла)
|
-
– No anat še, – šanou, – antoa pitäy.
-
– Ka kuuluu, akka, – šanou, – kalalla, kun veneh tarttu keškišelällä, kumpasešša ei ole ijäššäh ollut ni mimmoista puutošta, – šanou.
-
– Ka luvattu on, – šanou.
-
Šanou še ukko, jotta "kun myö tämän lupasima ta emmä myö lupušta täytä, ni meät iččemä rapieštau erähänä piänä".
-
No šuali viijä, ni šanou akka ukolla, jot "šiula kun kiät ylennöy, ni mäne vie tuonne niemeh, heitällä šinne moalla lapšeš".
-
Šanou šillä kaprehella, jot "vain kuin miula on paha, – šanou, – kun miula ei ole teälä voatetta ni mitä, – šanou, – piällä panna ni..
-
Kapris šanou:
– Elähän šie kiirehä.
-
Mie, – šanou, – šuan voatetta, lähen, – šanou, – čuarista kyšymäh.
-
Mänöy, ka kyšyy voatetta ka:
– Antakkua työ miula hot’ mimmosie ploat’oja ta kompinaškoja ta štaniloja ta hot’ mitä, – šanou, – keräkköä.
-
– Miula, – šanou, – tarviččou, antakkoa.
-
Šanou, jotta "mäne šie kyšy hot’ mitä keštä ruatuo, – šanou, – buitto hot’ mie opašteleutusin hot’ mitä ruatamah".
-
Šanou, jotta "mitä šie, mistä šie nyt tuan kuletit?".
-
Ka kapris šanou:
– Ka iče hiän i tuli.
-
Tai šanou, alkau pakautella, pakautella tyttyö, ka tyttö še pakajau, tyttö še pakajau.
-
Kaprehella šanou:
– No mistä šie olet hänen tänne šuanut, – šanou, – tämän tytön?
-
– Mie, – šanou, – tämän tytön šain jo, – šanou, – ammuin, ku pikkarasen lapšen tuolta niemeštä löysin, kun oli lykätty šinne itkömäh, ni mie hänen olen, – šanou, – kašvattan täyvellä varrella, tai hiän miun, – šanou, – vanhantau nyt, – šanou, – kun mie vahnanen.
-
Ka hiän šanou, jotta "mie, – šanou, – tulen täh tyttöh šulhasiksi", – šanou.
-
– E-elä, – šanou, – šitä pakaja, – šanou, – Ivan-čarovič, – še tyttö šanou.
-
– Ei, – šanou, – havumajašša kašvanehešta tytöštä ole čuarin pojan moršienta.
-
Šanou toatolla ta moamolla, jotta "mie tuon moršiemen täh".
-
– A mie, – šanou, – mistä tuonen, ni šieltä vaštah ottakkua.
-
– No tuon, – šanou.
-
– Muuta ku, – šanou, – šuorie!
-
No, viey.^ Tai šanou, jotta "kuinpa mie, – šanou, – kaprehen rukan tuah heitän, – šanou, – kun hiän miun kašvatti?
-
– šanou.
-
– Ka kapris, – šanou, – šiun pitäy ottua, – šanou.
-
– Mänöy čuarissa tuo kapris, – šanou.
-
Še naini šanou, jotta "mie, – šanou, – lähen pešen vuattiet nyt, – šanou, – rannalla".
-
– Läkkä, velli, kylvemmä, näin kun olet šie hieššä, – šanou, – kaikki valuu vetenä, – šanou, – rošie myöten, kylvemmä järvie ruttoseh.
-
– En, velli, – šanou, – mie joutais, – šanou, – kylpemäh, – šanou, – järvie, miul on äijä peštävyä, – šanou.
-
Mualla hyppäi, šanou:
– Ottakkua nyt, – šanou, – nyt on luvattu järveššä tyttö!
-
– šanou.
-
Šanou muamollah, jotta "en mie tiijä, – šanou, – mintäh on, – šanou, – miun moršien tuommosekši männyt, – šanou.
-
– En, – šanou, – voi ni kaččuo".
-
– Ka, – še šanou čuarin poika, šanou, – miksipä šie tapat, – šanou, – kun šie hänet otit, – šanou, – jotta šanoit, jotta miun kun hiän kašvatti, ni mie hänen vanhannan, šyötän vanhana kaiken hyväsešti?
-
Kapris šanou:
– Työntäkkiä, vellet, milma hot’ meren rannalla kapukkojani kaštelen, pešen, – šanou.
-
– Ka mäne šie, – čuarin poika šanou.
-
Yksi šanou:
– Milma huomena tapetah!
-
Tyttö šanou:
– Milma huomena šyyvväh!
-
No itetäh, itetäh, itetäh kaklakkah, ta šanou, jotta "kun, – šanou, – kapris-rukka, viel ei šilma tapettane, ni tule velli huomena vielä miun luo viestilöillä".
-
Hiän tuaš huomena pyrkiy, šanou:
– Työntäkkyä työ hot’ meren rannalla kaputtojani kaštelen, pešeyvyn šielä.
-
Čuarin poika šanou:
– Mäne, mäne.
-
Tyttö šanou:
– Milma huomena šyyvväh!
-
Kapris šanou:
– Milma huomena tapetah!
-
Šanou, jotta "mäne, mäne, mäne..."
-
Yksi šanou:
– Milma huomena šyyvväh!
-
Toini šanou:
– Milma huomena tapetah!
-
Hiän kun mänöy šinne kapsahtau, šanou:
– Eikä šyyvvä, eikä tapeta, ni kummaista ei ruata!
-
Moršiemella šanou:
– Matkua vain kotih.
-
А še šanou naini, jotta "mitä mie lähen, – šanou, – apposen alašti olen.
-
– No vuatittu lienet, – šanou.
-
– Mie vien, – šanou, – papin luo, leškiakan, – šanou, – šiitä vuatičen, šiitä käyn kotih jäleštä.
-
– Kun et, – šanou tytär, – šitä ativuo kunne uhhotine, mie ennen en tule teilä.
|
