| 81 |
Кестеньгский
|
фольклорные тексты |
предание |
S’ert’ukanniemi
(Мыс Сертюканниеми)
|
-
Še šanou: "Niin ammuni aika oli, miekänä en muissa!"
-
Še šanou: "Mie vain olen kuullun, jotta šiinä eli šemmoni mieš, joka vanhah aikah…
|
| 82 |
Новописьменный севернокарельский
|
публицистические тексты |
|
Raisa Remšujeva.
Tollonjoki: kaunis kylä Livojoven vesitiellä
|
-
Jälelläh matatešša Tollo šanou: "Šiehän, Kapula, harpit kun hirvi".
|
| 83 |
Ухтинский
|
фольклорные тексты |
предание |
Koiraoja/Koiroja/Koira (niitty Akonlahešša)
(Койраоя/Койроя/Койра (покос в Аконлакши))
|
-
šanou Ontro jotta: "No mintäh še Asso ei tänne tullun?"
|
| 84 |
Паданский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Оli ennen ukko da akka
([Подмененная женa])
|
-
Heilä ei ollun lašta, elettih-oldih, ga akka šanou ukolla:
– Loaji siä, ukko, miula puušta lapsi, štobi̮ van olis miula lapsi.
-
Lapsi kažvo d’o šuureksi, šanou:
– Miula, toatto, pidäy naija.
-
Šanou [toatto]:
– Pidäy naija, ga nai siä.
-
Toaš se šanou ženihä:
– Miula pidäy naija.
-
Toaš šanou:
– Miula naija pidäy.
-
Erähäh kyläh mändih, ga on kolme sizarda talošša, yksi šanou:
– Miä mänen, ku midä miä käššen loadia, jesli ne luadimizet loajittaneh, ni miä ka mänen.
-
Hiän šanou boat’uška-ukolla:
– Miä tulen, ku männet käynet ennen seppäh.
-
Boat’uškalla šanou:
– Mit miä käššin loajittoo, ne varušša veräjän tagah.
-
Moattih, ga ženihä andilahalla šanou:
– Mäne, – šanou, – kuču.
-
Ženihä i šanou:
– Mindäh viikko ei tuldoo, igoi siä kirruit?
-
Andilaš šanou:
– Kirruin miä, ga en tiijä, mindäh hyö ei viikon tuldoo.
-
– Ka mäne siä kirru uuvestah, – šanou ženihä.
-
Moattih kodvani, mieš i šanou:
– Midäbo viikko ei tuldoo, vuota siä, miä lähen kirrun.
-
Hiän ottau toižet pihtimet, sen halgožen toaš pihtimillä liččou, kolištelou, kolištelou, toaš päččih i tresniy i šanou:
– Ku ollet ristikanža, ni tule, ku et olle, ni elä tule.
-
Hiän tavottau kolmannet pihtimet kädeh, halguo kolištelou i päččih toaš i tresniy i šanou:
– Ku ollet ristikanža, ni tule, ku et olle, ni elä tule.
-
Tuli därelläh perttih, šanou:
– Tänä peenä kanen moatah!
-
Väy šanou:
– Ei vet ole ägiä, kunna työ lähettä?
-
– Miähän olen, – šanou hiän.
-
Yksi i šanou:
– Ka miksi ei voi nähä?
-
Voit, – šanou, – nähä, et siä ni midä hänellä roa.
-
Yksi mäni kuččumah, šanou:
– Läkkä, čikko, ken ollou mužikka, kuččuu siuda nägiä.
-
Hiän mäni, šanou:
– Čikko šano, što "ku miä teällä lähtenen, ni miä nämbi en oo tiän".
-
Kriikettih, läksi kolmaš, mäni, šanou:
– Čikko, tule siä meien perttih käymäh, ku mužikka ken ollou, tahtou siuda nähä.
-
Tuli perttih, missä oli ukkoh, kaččou, ga oma ukko istuu, hiän šanou:
– No ku miä täh tulin, ni miä nämbi en oo tiän.
|
| 85 |
Вокнаволокский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Sinipetra
(Синяя важенка)
|
-
Šiitä poika šanou muamollah ta tuatollah, että hiän lähtöy naimah.
-
Aštuu tuon pitkyä tämän łyhyttä, tulou hänellä Šyöjättäri vaštah, šanou:
– Tiijän, tiijän, kunne mänet!
-
Še šanou:
– Tänne mänen.
-
Mieš ielläh aštuu, tuaš Šyöjättäri poikki polvelta hyppyäy, tulou vaštah, šanou:
– Tiijän, tiijän, kunne mänet, ota milma puapokše.
-
Šiitä šanou paimenella:
– Tuo huomena miula lapši, imetän šen.
-
Hiän mänöy, paimen, illalla kotih, šanou isällä:
– Anna lapši huomena meččäh, šiitä, – šanou, – koivun lehet kolajau, huavan lehet holajau, petrakarja mereššä vieröy, šitä iapši kaččou.
-
Šyöjätär šanou:
– Mitä lapši meččäh, ei lapši mečäššä viihy!
-
Šanou paimen:
— Unikkisen-punikkisen,
tule lašta, šyöttämäh,
ihaluaš imettämäh:
ei šyö Šyöjättäriltä,
eikä juo juojattarelta,
eikä tuohitötteröistä,
eikä petkelen nenistä.
-
Muamo šanou:
– Tuo lapši huomena, imetän šen, enämpi en niäkkänä.
-
Šanou äiti:
– Tuo vielä huomena lapši, enämpi en häntä niä, lähen šuurten merten tua.
-
– Šillä viihtyy, kun oma äiti mečässä šyöttäy – šiula on Šyöjättäri naisena, – šanou paimen.
-
Paimen šanou vielä, että "kun huomena mänemmä meččäh, hiän rupieu piätäh šukimah, a mie panen tal’l’an tuleh".
-
Šiitä naini šanou:
– Mikäpä käryllä haisuu?
-
Paimen šanou:
– Ei pala tal’l’aš.
-
Noštau hiän, Šyöjättäri, šormen ta šanou:
– Tuošta tulkah muan toukkaset, ilman itikkaiset!
|
| 86 |
Вокнаволокский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
«Piili, piili, pilkkani...»
(«Пийли, пийли, моя пятнашка...»)
|
-
Tulou čuarin poika vaštah, šanou:
– A-voi-voi, veikkon, kuin šie olet kaunis!
-
Čuarin poika šanou:
– Millä keinoin šie miula šen naisekše šaisit?
-
Poika tulou kotih, šanou:
– Šilma, čikko, čuarin poika kučču naisekšeh.
-
Čikko šanou:
– En mie lähe čuarin pojalla naisekše, ennen kuin tuaton ta muamon jauhinkiven jauhomalla kulutan.
-
Poika mänöy kotih, šanou čikollah:
– Čuarin poika pyysi šilma naisekšeh.
-
Tyttö šanou:
– En lähe ennen kuin tuaton šuaman huhmaren šurvomalla kulutan, tuattoni šuamat kynnykšet koššon helmoilla kulutan.
-
Tuaš tuli čuarin poika ta šanou:
– Lupasiko čikkoš lähtie naisekše?
-
Tytär šanou:
– Totta šitä nyt pitäy lähtie.
-
Tulou Šyöjätär ta šanou:
– Ota, veikko, veneheš.
-
Tyttö šanou:
– Elä ota, veikko, veneheš, še on Šyöjätär.
-
Poika šanou čikollah:
– Kohentele, čikko, istuimieš, parentele vuatteitaš, čuarin koti näkyy, linnan šeinä kuumottau.
-
Tyttö šanou:
– Mitä šanou Vienon veikko?
-
Šyöjättäri šanou šoutamašta:
– Šitä šanou Vienon veikko: puhkua šilmäš, katkua käteš, hyppyä mereh, muutu muššakše šoršakše.
-
Poika šanou:
– Kohentele, čikko, istuimieš, perentele vuatteitaš, čuarin koti näkyy, linnan šeinä kuumottau.
-
Tyttö šanou:
– Mitä šanou Vienon veikko?
-
Šyöjättäri šanou:
– Šitä šanou Vienon veikko: puhkua šilmäš, katkua käteš, hyppyä merуh, muutu muššakše šoršakše.
-
Tuaš šanou:
– Ka mistä miula tämä on tullun?
-
Šyöjätär-akka šanou:
– Iče mie makuan, ka kiät miula val’vou.
-
Čuarin poika šanou:
Mänkyä ottakkua pois šen pojan luunmurut kontien ieštä, jo še on nyt kuit’enki piekšetty paloikse.
-
Čuarin poika šanou nyt:
– Viekyä še valehukšešta hukkien eteh, ne šen kuit’enki šyöy.
-
Leskiakkani šanou:
– Tiälä še on šiun moršien.
-
Čuarin poika šanou naisellah:
– Rupie muate, mie lähen kaupunkilla kotvasekše kävelömäh.
-
Poika šanou:
– Lähe kotih.
-
Tyttö šanou:
– En lähe, Šyöjättäri šyöy miun.
-
Še kun nakrau räkrättäy, heiluttelou piätäh ta šanou:
– Näin šitä čuarin ainutta min’n’ua kylyh kuletetah!
|
| 87 |
Ухтинский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Čulistarina
(Сказка о чули)
|
-
Čuli šanou:
– Pitäykö emännällä šanuo starina?
-
Emäntä šanou:
– Šano, čuli-kormeličča.
-
Čuli šanou halonvetäjällä:
– Pitäykö šanuo starina?
-
Čuli šanou:
– Pitäykö šanuo havunvetäjällä starina?
-
Čuli šanou:
Olin ennen aitašša, šöin voita šaikašta, šöin emännän rukin kera, šöin halonvetäjän halkojen kera tai šiun šyön havuješ kera tai heposeš.
-
Čuli šanou:
– Pitäykö šanuo heinänvetäjällä starina?
|
| 88 |
Вокнаволокский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Oli ennen ukko ta akka
([Младший брат])
|
-
Hiän še laškeutuu värčistä, šanou:
– Tiälä mie olen, vel’l’et, en mie ole jiänyn.
-
– Mie, – šanou, – nyt tiät tapan.
-
A nuorin vellistä šanou:
– Mitä šie meistä tapat, kun olemma näin laihat?
-
Šanou:
– Tuošša on, maistele.
-
– Ei ole vielä lihottu, – šanou, – pitäy toini kuukauši lihottua, šyöttyä.
-
Maisteli tuaš akka ta šanou:
– Ei ole vielä hyvät, pahat on lihat, vielä pitäy šyöttyä.
-
Poika leikkuau tervaista okšua, šanou:
– Maistele nyt.
-
Akka maisteli:
– Ka, – šanou, – hyvät ollah, nyt pitäy ottua paistikši yksi.
-
Šanou tytölläh:
– Mie kun meččäh lähen, lämmitä pirtin kiukua hyvin äkiekše ta pane paistumah, – šanou, – van’hin poika.
-
Šanou:
– No tule, van’hin poika, mie panen kiukuah.
-
Šanou še nuorin poika:
– Anna mie lähen, šie jiä tänne.
-
Tai mäni nuorin poika pirttih, šanou tytöllä:
– Pane nyt milma kiukuah.
-
Tyttö šanou:
– Ei niin pie ruveta, rupie hyväsistä.
-
Šanou:
– Ei niin pie ruveta, rupie paremmašta.
-
Tyttö šiäntyy, a hiän šanou:
– Juohatahan, mitein ruveta, mie en šuata, kun et juohattane.
-
– Juohatan mie, – tyttö šanou.
-
– Näin, – šanou, – rupie.
-
Šanou, jotta "voi, kun on makie ni...".
-
Šanou:
– Toini poika pitäy paistua tulomakši.
-
No tuaš tyttö lämmitti pirtin ta šanou:
– Tulkah nyt keškimmäini poika.
-
Še nuorin vel’l’eš šanou:
– Ole tiälä, mie lähen.
-
Tyttö šanou:
– Rupie hyväsistä, en mie šuata šilma kiukuah, kun pahasista ollet.
-
– Juohata, – šanou, – mitein pitäy olla.
-
Tuaš läksi meččäh, šanou kolmannella tytölläh:
– Paissa viimeniki poika.
-
No tyttö tuaš lämmitti kiukuan ta šanou:
– No tule nyt vi1meniki šieltä, mie panen kiukuah.
-
Tyttö šanou:
– Rupie hyväsistä!
-
No akka tuli mečäštä tai šöi viimesenki tytön, tai nouštih pois pojat karšinašta, a nuorin poika ruaššalti šen akan käsilläh kahekše palakše tai šanou vellilläh:
– Mänkyä kotih, mie tulen jäleštä.
-
Hiän kokosi rahat ta vuattiet šelkähäš ta mäni kotihis, ta šanou:
– Teilä ei ollun n’eruo hankkie rahua eikä vuatetta, kun tyhjänä tuletta!
|
| 89 |
Вычетайбольский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
Kuošalistarina
(Сказка о прялке)
|
-
Ukolla šanou:
– Jos et anna tytärtä, šyön heposen.
-
Ukko šanou:
– Mie unohin meččäh.
-
Ukko šanou:
– Pitäy kaččuo, mitä on rieššä.
|
| 90 |
Ухтинский
|
диалектные тексты, фольклорные тексты |
волшебная, сказка |
«Nenä halki – šuolua šiämeh»
(«Hоc надвое, соли в рану»)
|
-
Hyö ku oltih köyhät, ni vanhin poika šanou:
– Tuatto, muamo prostiet, plahosloviet milma čuarih kasakakše.
-
Poika šanou:
– Työtä-ruokua ečin.
-
Čuari šanou:
– Tule meilä pirttih, meilä on työtä i ruokua!
-
Poika šanou:
– En tiijä, ovi ei liikkun.
-
Čuari šanou:
– Kun et tiijä, nin et ni palkkua šua.
-
Halkai pojalta nenän, šuolua pisti välih ta šanou:
– Mäne, kušta tulit!
-
Keškimäini poika šanou:
– Vuota, kun mie lähen čuarih kasakakše, käytkö miula niin pahoin.
-
Čuari šanou:
– On meilä työtä ta ruokua.
-
Poika šanou:
– No, kuottelen mie.
-
Šanou kolmaš poika, Tuhkimuš:
– Antakkua kun mie lähen čuarih kasakakše.
-
Tuhkimuš šanou:
– Mie luon kiven ilmah: kumpi šen šuau enšimäkše kiini, še i šuau lakin.
-
Tuhkimuš šanou:
– Työtä-ruokua eččimäššä.
-
Čuari šanou:
– Meilä on työtä ta ruokua.
-
Tuhkimuš šanou:
– Mie oven tuakše en rupie varteiččemah.
-
Čuari šanou:
– Ei še tytär piäššä šiih huoneheh, missä on iče, vain kun voinet väkeh piäššä šinne.
-
Čuarin tytär šanou kuškilla:
– Mintäh meilä matka joutuu näin hil’l’akkaiseh?
-
Kuški šanou:
– Totta še on paha keli.
-
Šanou čuarin tyttärellä:
– Mintäh nyt näin myöhä tulit?
-
Tytär šanou:
– Niin oli paha keli, jotta heposet ei voinun matata ta mintäh lienöy ollun šoutuaki niin jykie.
-
Ukko on stolalla pannun šyömiset, juomiset ta šanou:
– Šyö ruttoseh, jotta piäšemmä kisuamah.
-
Ukko šanou:
– Hyväkše olet nyt näläštyn, kun niin kiirehen kautta kaikki šyöt.
-
Tytär šanou:
– Nyt miun pitäy lähtie paikalla pois, kun niin pitalti viivyin matalla.
-
Čuarin tytär kun läksi ovešta uloš, niin Tuhkimuš tempai i ukon sumčah ta šanou:
– Iänettäš ole sumčašša!
-
Čuarin tytär šanou ičekšeh: "A-voi-voi, kuin olin pitälti, jo huomenešlintuset hypitäh puissa, kun rapšau".
-
Tytär tuaš šanou: "A-voi-voi, kuin olin pitälti, jo huomenešlintuset hypitäh puissa, kun rapšau".
-
Tytär tuaš šanou, kun okšat rapšetah: "A-voi-voi, kuin mäni pitälti.
-
Tuhkimuš šanou:
– Šain tai tiijän, missä kävi.
-
Čuari šanou tyttärelläh:
– Avua ovi.
-
Čuari šanou:
– Tämä poika šanou, jotta hiän tietäy, missä šie käyt.
-
Čuarin tytär šanou:
– Šano nyt, kun tiijät.
-
Kaiken šanou, mitä on starinašša.
-
Čuarin tytär šanou:
– Šie valehtelet, eihän niitä ole olemašša šemmosie meččie eikä järvie.
-
Čuari šanou Tuhkimukšella:
– En mie tiijä, onko niitä šemmosie olemašša, mitä šie šanot.
-
Tuhkimuš šanou:
– Kyllä mie voin teilä näyttyäki.
-
Čuari šanou:
– Emmä myö šilma iččieš voi työntya, šie voit puata.
-
Tuhkimuš šanou:
– Käykyä iče, kun että milma piäššä.
-
Čuari šanou Tuhkimukšella:
– No mäne käy iče.
-
Šanou:
– Tällä heposella ta rejellä läksimä täštä ikkunan alta ajamah.
-
Jo alko Tuhkimus noštua sumčašta vaškisen heposen, vaškisen rejen ta vaškiset okšat ta šanou:
– Tällä heposella ajoimma ta tämmöseštä mečäštä vaškisen järven rantah.
-
Noštau sumčaštah kultasen venehen ta kultaset airot, šanou:
– Tämmösellä venehellä šoutima kultasen järven yli.
-
Noštau sumčaštah kultaset stolat, stuulat, samovuarat, kaikki aštiet ta šanou:
– Näillä stuulilla myö istuma, tältä atolalta ta näistä ašteista myö šöimmä, täštä samovuarašta joimma.
-
Ukko šanou:
– Šuanko mie täššä häitä tanššie, tämä on miun moršien?
-
Čuarin tytär šanou, kun ei voinun enyä mitänä šalata:
– Kyllä tämä on kaikki totta.
-
Čuari šanou Tuhkimukšella:
– Kun ottanet tämän moršiemekšeš, nin šuat, kun et ottane, nin šuat palkan ta mäne kotihis.
-
Tuhkimuš šanou:
– Mistäpä köyhällä tulou čuarin tytär naisekše muuvalta!
|
