Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Kuin luajittih regilöi

Corpus: Biblical texts (translated)

Tolmachi

Informant(s): Фадеев А.Ф., Maloe Kozlovo, Spirovsky district, Tverskaya (Kalininskaya) Oblast
recording place: Maloe Kozlovo, Spirovsky district, Tverskaya (Kalininskaya) Oblast, year of recording: 1960
recorded: Тарасов В.П.

Source: Новак И.П., Тверские диалекты карельского языка: Фонетика. Фонология, (2016), p. 149-155
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №121

Kuin luajittih regilöi
(Karelian Proper)

- Kuin luajittih regilöi?

- Regilöidä meilä ennen luajittih koivušta, lymmyt’t’iä.

Ol’i miula luajittu...


No regi valmistuu kuin?


Tuou koivun, veštäy, halguo panou, tänne, kiuguah, kylyn kiuguah panou.


Ka šiel’dä ottau da panou, šidä ka i rubieu dubinalla pyörittämäh, nuoran panou.


Nu i lymbäy...


Naglua pergau puuhis’t’a.


Nu i on šielä yön, päivän, hiän kuivau.


Šid ka dubinan panou šinne n’okkah, tänne n’okkah, kolot’t’iu, šidou i kak.


Šid heittäy, kuivie.


Talvella ka šygyžyllä i šidomah i napr’iu regie.


- A kuin šivotah regie?

- Regie šiduo ka, tämä, kablahat kaivau, kuuži kablašta, viiz’, šid poikki t’äh puušta lymmyttäy tuaš, i šidou.

- Mittynäzet puut lymmytetäh?

- A bol’še, tämä, nagole kuin hiän tuo on puu?

Raida.
Raidapuu, da.

Bol’še raida...
I koivuo.

A šid rauvotetah, da, jäl’geh rauvotetah.


Tormozat pannah...


A n’iidä rauvotetah äijän, vielä poikki pannah rauvat.


- Min verran šais’ rejellä ajua, talvi il’i kakši?

- Enämmän ajau, i kolme ajau.

Tormozoinke n’iin i mon’i vuotta ajau, talvella.


Tormozat vet, hiän väl’iän...


Konža on vielä ka vähän lunda, n’iin zad’evaiččou kivyz’ie da kaikkie, šilloin hiän väl’iän kuluu.


A jes’l’i kun vuottua nastojaščoi lunda, n’iin tormozanke n’iinke äijän vuotta ajau.


Ruvettih tammiz’ie regilöidä luad’imah...


Miula ol’i kolme regie tammis’t’a.


- Ol’igo še huogembi regi šuaha ših tabah?

- Še konečno, hiän l’ieu kallehembi, no hiän, zato, viikon keštäy.

Šeže keštäy d’es’atkami, n’eskol’ko l’et, kun rauvotat hyvin hänen.


- A talvella, raskažikkua, midä hoz’aistvennoit miehet ruattih talvella?

- Hoz’aistvašsa midä ruadua?

A n’imidä ev i ruadua.


Hallot vedäy kod’ih.


Šidä, ka, jes’l’i ka on pellošša, hein’ät n’iittäy, ka heinät vedäy da hallot.


Muuda n’imidä?


Nu ajel’i, kačo, Spirovah, zarabotkill ajeldih.


Ol’i meilä Morozov, tämä hänen famil’ja Morozov.


Hänellä ol’i, fuabrikka ol’i oma, zavoda, nu ka hänellä meččiä ves’ma ol’i äijä.


N’iin ka vejet’t’ih hirtä, halguo heilä, šinne Spirovah.


Mänet, viet, sdaičet, šielä d’en’gat annetah.


Nu ka mie muissan šilloin vain hebozella pandih rubl’an, enämbi ei šuannun panna.


A jo konža ka mie rubein ajamah, n’iin šilloin jo puolentoista rubl’ua polučit, kerran ajat, i daže i kakši rubl’ua.


- Ol’igo rubl’a kal’l’is’ šilloin?

- Rubl’a? Rubl’a šilloin ol’i kal’l’is’.

Rubl’ah šai täh näh, n’iin kuukši ol’i i produktua.


Suaharu ol’i kuin, p’atnadcat’ kopejek vain funta, četir’esto gramm, n’iin.


A jauho šes’at’ kopejek puuda.


Da, šes’at’, sems’at’.


A konža l’ien’i rubl’a, n’iin šilloin jo zarabotkat l’iet’t’ih šuuremmat.


Ka mie konža läks’in opaštumah, mie odinnadcat’ let ruavoin hoz’aistvašša...


Enžimmäs’t’a kuuta miula makšo vain dev’at’ rubl’ei tr’idcat’ p’at’ kopeikkua.


A šid rubein poluččimah sorok, p’at’d’es’at’, a pos’l’edn’oi mie polučiin, kun rubein ruadomah juablokanke, mie polučaičin rub’ des’at’ päiväššä.


A mie kuušša okolo tridcat’i rubl’ei polučiin.


A šilloin na tridcat’ rubl’ei voičči šuoriečie.


Nytten et i na tr’i tis’ači šuorieče.


Ka mie oššiin, miula vašta ol’i s’emnadcat’ let.


Ruavoin kuun.


Nu kolmen päivänkena.


Oššiin kos’t’uman ves’ma hyvän, pal’ton l’etn’oin oššiin.


Karti rub’ p’at’ kopejek makšo, n’iin p’at’ kopejek makšoma täštä, on bumuagašta, vot kartonašta...


Karti šielä šiämeššä on, n’in ka p’at’ kopejek šiidä annamma, a jes’l’i kun šittä n’iin vain rubl’an karti iče makšo, a žemuozešta nyt pidäy andua dvadcat’ rubl’ei, da et i löyvä.


Šuappuat makšettih tr’i rubl’a, vot.


Mäne ošša valmehet, tr’i rubl’a.


Da mie iče ruavoin, mie mahoin.


Mie opaššuin sapožn’iekakš dva goda.


Mie moin’e special’nost’an opaššuin.


Sapožn’iekka ol’iin, zakroiščiekka, mas’t’era ol’iin, mašinkua imeičiin, zagotoviin.


- A ennen luajittihgo hoz’aistavat iče sapogat il’i oššettih?

- Iče bol’še ruattih.

Ol’i kyläššä, ka hot’ miän Kaškipuussašša ol’i n’ellä sapožn’iekkua.


- A nahkat mis’tä otettih?

- A nahkat, mänet ka oššat, Spirovah ajelet da tuot.

Da šidä zakažitah, ka tulou: ”Luaji šuappuat!”
– ”Ka luajin!” – ”Ka skol’ko?”

Mie šanon: ”Tr’i rubl’a.”
I vs’o.

I luajit omašta nahkašta i polučit tr’i rubl’a.


A jes’l’i hiän tuou nahkan, n’iin vain otat sems’at’, šes’at’ kopejek.


Vot, šuappuat luajiin.


- A nahkua eigo muokattu koissa?

- Šilloin, ših aigah ei, nagole oššettih valmista...

- Ol’igo t’eilä mel’l’iččiä?

- N’iin ka zavod’in, Gorn’an mel’l’iččä, Ploskoin mel’l’iččä, Snaz’inan mel’l’iččä, ka l’ieu kolme, Ploskoilla n’elläš, Kozlovalla ol’i viiješ, tämän Kozlovan kuuveš, yhellä jovella kuuži mel’l’iččiä.

Vettä ol’i täššä, i kalua šilloin ol’i yl’en äijä.


A Snaz’inan mel’l’iččä, že n’ikoža ei lašken vettä.


Hänellä ol’i fundamenta šielä, pohja betonnoi, vettä konža vain l’iijän, vettä laškou, vez’i ol’i postojanno, postojanno.


Ka meil’ Kaškipuussan ol’i mel’l’iččä, i reunašša, i Snaz’inalla ol’i mel’l’iččä.


Nu ka kakie-nibud’ yks’i-kakši kilometrua da tuaš mel’l’iččä.


Kilometran šiel’d’ n’in mel’l’iččä nagole: Lindaz’in oma, Gorn’an oma, miän Kaškipuussan mel’l’iččä, Snaz’inan mel’l’iččä, Ploskoin mel’l’iččä, S’olan mel’l’iččä, Kozlovan mel’l’iččäšest’ mel’l’iččiä, ka.


S’olan mel’l’iččä suščestvuiččou ka, a nämä jo rikkuočennun.


A nämä kaikki šubi kavotettu, ev midä.


Konečno, vähäs’tä ei hyvin ruattu, vet vejellä voit ruadua midä l’uubo, voit pil’ie, voit srugie.


Toko šanotah: finskaja ščepa, päre.


A näidä voit, a nämä mel’l’ičät rikottu, ei ruata.


A ka tämä Kozlovan miän ruadau.


Jogo kežiä perettä luajitah.


No jauhotetah, da vähä.


- On mel’l’iččä ved’ täššä?

- On, yks’i vain on.

Tämä miän r’eka nazivajeca Sudoml’a.


Hyö ka, tuanne, mel’l’ičän luona, ka kun Kozlovan proijit.


Tuala tulou toin’e, Sudoml’a, tämä Sudoml’a i, kuin hiän nazivajeca, Tiffina, kakši yht’eh sojedin’ajeca, n’in dalše šinne lähtöy vielä šuurembi jogi, šinne.


Šielä tože mel’l’iččä ol’i Jamnoissa, a nyt ev.


Nämä mel’l’ičät kavottih kaikki.


A vez’i ois’ suamoi hyvä, huogehimmašti, midä l’uubo voit ruadua.


Ka mie Kuzn’ecovalla ol’iin remontnoissa, ka midä hyö ruattih šielä?


Yks’i turbina jauhotti, toin’e turbina ruado monda: tahkoi, vanhat obdelival’i, näidä, nu ka šanomma, kaikki rasp’il’iu, midä l’uubo, i loukutettih, i puidih, i šel’l’it’et’t’ih, kaikki...


Vez’i nagole ruado, a nytten ev n’imidä.


Kaikki kavottih, nyt mašinalla ruatah.


Mašinan ruado, mie en t’iijä, tällä mesnost’illa, vo-pervih, jyvä miän na korn’e ei kuiva, konža on vihmailma, šilloin prihodits’a talviloida myöt’en värččilöidä kiugualla kuivata.


Tämä razve on d’iela?


A kun riiheššä, näin ruoga l’ieu kuiva i jyvä kuiva, i jauha l’ieu.


A n’ytten ka, mie oššiin täššä jauhuo, ka, näil’dä traktoristoilda, n’iin l’eib’iä ei šua luad’iemušta, i vkusa n’etu häneššä.


Daže ei što...


Mie täššä kanoilla annoin, n’iin i kanat ei šyyvä.


Tuoreš on, da.


Vet ei ole tämä Ukraina.


Šielä vet na korn’e hiän kuivau.


Miän ei kuiva.


Vet ol’iin ka, začem-to.


Hiän na korn’e kuivau, a miän ei kuiva.


A heilä n’in kuivau.


A myö ka tämän kavottima, n’in l’eivänke on pahoin...


Kun ruatais’ hyö, vobščem, midä trebujet zeml’a sama, pr’iroda, n’iin šilloin, konečno, hiän ois’ toizeh rukah, ei täh rukah.


Iellä vet l’eibiä t’iäl’ä kažvo yl’en hyvin, Kozlovalla, ol’i bohatta kyl’ä.


Nu po p’at’ lošad’ei piet’t’ih n’iin, žemmuon’e ka ruado ois’.


- A udobr’aittihgo peldoloida šilloin?

- A šilloin ka, vain žiivatan tuahella.

- Žiivattua piet’t’ih äijä.

- Žiivattua ol’i äijä, viiz’iin, šeiččimiin l’ehmiin ol’i.

A kakšiin da kolmiin, tämä splošnoi ol’i, joga izännäl’l’.


Nu ka heilä äijä jo i ol’i žen’täh tuahta.


A nytten tuahet midä?


L’evit’t’iä ev midä, olgie že ev l’evit’t’iä, nu ka ei l’ie i tuahta.


Talvella vejetäh, hiän šielä vihmalla promočiu, šidä kuivau, že tuahi hyvin i makšau.


Nu ka vejetäh torfua ves’ma äijän, i že ved’iäčöy nagole tuah, kukuruzah varoin, a pod hl’eb n’imidä ei ole, navoza, žentän i l’eibä pahoin kažvau.


A iellä l’eibä kažvo hyviin, tämänmuozenke l’eivänke ol’i kylä, n’iin äijän myöd’ih.


A nytten ei, jogohin’e oštau, laukkah, pokol’ noužet da, jo i hyppiä očer’ed’ih.


Tämänmuon’e l’išn’oi hyppelyš nagole.


A vet ka n’ekotorije kolhozat l’eibiä polučitah jalošti.


Ka mie ol’iin v Tolmočovskom raijon’e, n’in hyö polučittih l’eibiä äijä.


Hänellä hot’ šielä muuda evle, šanou: «Meilä kartoškua ei äijä”.


N’iin hiän l’eivällä možet počin kažvattua.


Tua on