Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Mie iče vierriin

Corpus: Dialectal texts

Tikhvin

Informant(s): Ershova Vasilisa Ivanovna, 1885, Korgorka (Gorkie), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast
recording place: Korgorka (Gorkie), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast, year of recording: 1969
recorded: Рягоев Владимир Дмитриевич

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 192-193
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1274/2

Mie iče vierriin
(Karelian Proper)

- Tuligo tuatolla, muamolla da ičellä ajua kaškie?

Oi. Kačo, mie iče vierriin.

- Šano sie minul kuin kaskie ajetaa, da vierre-

Ka kuin ajetaa.
Ka tuloo keviet. Da viel eij ole i meččie. Sobiriečetaa mužikat kaikii, ее. Juo-, luajitaa n’äidä žerebiez’ie. Žerebeen’alla pannaa šuapkaa, skokitetaa. Šiel’ä. Šidän ka i vejetää, kel’l’ä mytyš noomeri. Šidää kai d’uataa, tičkat kolot’itaah. Miula, k on šiel’ä, polagaiččieččoo kakši hengie, n’i l’eviembi i polossu, hengel’l’ä, n’i puol’i vai, polossua. Šidän kävymmä kassardamaah. Šin’i, kun’i käz’i käš-, käz’i täädyy. Šidäne, kassarramma, a jäl’l’ešti ajaa. Tämän kažen, kaikki ka šinne päin i šordaa. Šidän šuuripyhä tuloo. Varuššamma halguo. Mänemmä, tuatonken. Šinne meččääh. Nu ka muoz’ie. Oveh šuat hot’. Ka muoz’ie pedäjäz’ie da n’ärehez’ie. Da kuoritat, doroškazet ajad da, k om pakšut n’i, n’i ka. Nuaglalla šärret hiäte. Da rist’it luajit, rist’il’öih s’eezatat kaikki. Šidän viel’ä trava eji. Kergie kažvua. Vierdämää mänemmä. Ka panemma luapot’it. Pahazeen kras’s’ikkokulun, l’ibo paijan vuatehizen. Ka luajimma ših, ka n’äin. Telat panemma. Ših telaa, täh telaa. Šidän hallot ka n’äi panemma. Šidän šinne ka laštuz’ie panemma. Ka i. Virittel’emmä. Tuulella, kooža tuul’ oon. Ku viristytää, mögiz’emmä: ”Huu, tuul’i! Huu tuul’i!” Kačo hyppieh hyppieh, da l’ykkiel’l’ät. Da iče tuaš pagooh, l’ibo logaah. L’ibo palat. Oi. Tel’mimmä tel’mimmä n’äinke kaškiloinke. Nu ka šidää. Urohote heboz’illa, kyndämää männäh. A ved’e juurikko. Juurikko. Juurikko. Vähäzem muada šuahah. Šidän ka, kyl’vetääh, ših. Da harataah. Kažvaa l’ibo ozrua, i ruista. Kyl’vämmä. Kah. Kaškiloist ymbäri kaikki.

- Vas’il’is’a Ivaanovna, kooža vierrettii, ei tuulluh, viego tuuldu pakottii vai ei?

Pakoimma. Ka tuul’is’. Mögiz’immägi: ”Huu, tuul’i! Huu tuul’i. Huu tuul’i!” Ka i tädä i pakoimma, tuulda.

- Ääjägo kerdua šai kaskeh kyl’vie?

Ai kooža mi. Myt’t’yöte. Kooža mieräzen. Kooža. Polossut on juattu, iel’l’ä i muat oldii juattu n’i ka. Šantaa, šiel’ä tuatto šanoo, što šanoo: ”Pidää tänä vuona hod’ mieräz’yön aala rugehella varuštua tuo-, tädä. L’äd’inie. Ein’i vähä tuloo”. Vet šilloin ed laak-. Tänne mäne da. Pidi omaa puurnuu l’eibie že. Varuštua vuuvekši. A ein’i. Zarabotkat oldii, mie tuatonken. N’el’l’ätoista vuod’in’e podr’uadašša ajel’iin. O, kačo šiel’ä. Kahičči pidi ajella. A d’ev’(j)at’e griv’(j)on šaimma. Kačo. N’edäl’ie kakši ruamma šiel’ä, pidää ka Bujanoilla ruadua šiel’ä, šie el’immä i. Jeskinoilla da mänt’ie mis’. Ajamma kod’ii, ajamma. Kačo, d’ev(j)at’ rubl’ei šaimma. Kačo. Pidi puudašta rubl’ andua n’i. L’eibie n’i. Oštua n’i.

- Vas’il’isa Ivaanovna, kaški viertää. Eezikši midä kyl’vetää? Kylvetähgo kagran vai ozran, vai rugehen?

Ei, kagrua ei kaškee kyl’vetä.

- Eje?

Ei. Vain kyl’vetää, ruista. Nu potom ozrua. Da pelvašta n’i ka okolo domu, kooža l’äššä ž iel’l’ä, šiinä d’uataa toožo. Vierretää. Ka šii kyl’vetääh. A kagrua ei kyl’vetä. Kagra keviel’ä kyl’vieččöö.

- Keviel’l’ä?

Da herneh da. A tämä. Mi hiän. Ruisen ei kyl’vieče keviel’l’ä. Ruis kyl’vieččöö sygyžyöl’. Da. Ka spuasuaigah. Ka n’yt spuasu že tuloo. Paraš kyl’vö. Iel’l’ ol’i. Ka kuin kyl’vettii iel’l’ä.

- Še kylvettih vuoz’iruis? Spuasun aigah?

Vuožiruis, da da. Da. Da ozrua. Da pelvašta ka. Kyl’vetää, da kävimmä kit’kemää da. D’erimmä da. Šidän vet, ka ol’i laada muon’e da. Luajittu n’ämä hambahat, da riivimmä da. Da mualla l’evitämmä, kolme n’edäl’ie pijämmä, šidän noššamma. Da kyl’yl’öissä lookutimma. Lookkuloi že ved’ n’äit?

- Näin.

Nu kah. Lookud da, šidän l’ipšuad da, ol’i ruadua.