Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Eläb vezi
Eläb vezi
Veps
New written Veps
(tofalaran rahvahan sarn)
Nece oli lujas amu, konz kuzen da pedajan neglad völ tegihe pakuižikš da tal’veks lanksiba maha. Mäni üks’ mez’ mectusele. Edahan mäni. Nimitte mecnik völ ei olend sigä. Homaiči hän son, da mugoine sur’ oli so, kus živat ei olend kävelnu, lind ei olend lendnu. Mecnik meleti: ”A mitte ma om son taga?”. Muga hän tahtoi tedištada necidä, miše joksten hüppähti üliči sos. Son taga mez’ nägišti: mugoine-žo ma om kuti kodiš, mugoine-žo hein da pud. ”Tühjas minä hüppähtin tänna!” – meleti mez’ da äkkid čududelihe muga, miše sun avaiži. Seižuba pöudol jänišad saduloitud kuti hebod. Sil-žo aigal man alpäi, uruišpäi lähteškanziba pened ristitud jänišiden korččed.
– Ken tö olet? – küzui mecnik.
– Mö olem igähižed mehed, – sanuiba pened ristituižed, – mö pezemoiš eläbal vedel, sikš nikonz em kolgoi. A ken sinä oled?
– Minä olen mecnik.
Kaikid vanhemb vaugedpäine mez’ läksi edehe da sanui:
– Kuspäi-se tuli meiden male sur’ da varukaz mecživat. Abutad-ik sinä meile neciš gor’as?
– A mikš ei abutada! – sanui mecnik i läksi ecmaha sur’t mecživatad.
Mäni da nägišti nädan jäl’gid. Ei voind mecnik mugošt satust kadotada. Mecnik varjoiči nädan, rikoi sen da läksi ecmaha edeleze. Kaiked madme käveli, no nimiččid živatoid ei löudand.
Pördihe mecnik penidenno ristituidennoks da sanui:
– Minä en löudand sur’t mecživatad.
A igähižed mehed nägištiba riktud nädan da kidastaškanziba:
– Nece om-ki meiden paha živat! Ka, nece om! Käbälad oma lihavad, künded oma teravad.
A kaikid vahhemb mez’ sanui:
– Mö kitäm sindai, mecnik! Tulem adivoihe da tom sinei eläbad vet.
Mecnik hüppähti tagaze üliči sos, pördihe hän ičeze kodiröunale. Zavodi hän varastada adivoid, igähižid mehid. A hö nikut ei tulgoi da ei tulgoi.
Tuli tal’v. Kerdan läksiba naižed mecha čapmaha haugoid. Homaičiba, miše jokseba pened jänišad, da muga äi niid om. Kacuhtiba naižed paremba da nägištiba, miše jänišiden sel’gil ištuba pened mehed da pidäba astjaižed käziš. Nenile naižile ilo tegihe da zavodiba hö nagrda:
– Kackat, kackat, miččed živatad heil oma! Iče-ki hö oma lujas pened!
Igähižed mehed abidihe. Hö viškaižiba eläbäd vet puiden päle – kedrale, kuzele da pedajale da pördihe ičeze male, son taga. Ei olgoi sanuded ristitud eläbäd vet. A kedr, kuz’, pedai sil aigalpäi kaiken aigan seižuba vihandad. Eläb vezi om sihe sü.