Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Olen ribaaččin moned vuuved

Corpus: Dialectal texts

Panozero,

Informant(s): Popova Fedosja Nikolaevna, 1890, Paanajarvi (Paanajärvi), Louhi district, Republic of Karelia
recording place: Paanajarvi (Paanajärvi), Louhi district, Republic of Karelia, year of recording: 1969
recorded: Федотова Виено Петровна

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 119-121
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1852/2


Olen ribaaččin moned vuuved
(Karelian Proper)

A oletko šie ribaaččin konžan’ih kalua pyyd’än?

Ribaaččin? O voi, ven’ehie olen yl’i jovelda lašken. Ven’ehie gruuz’in ihan kolmin tonnan. D’es’at’ vers vain dvenaččat’kohan ne d’iiäy. Šuopašalmee, Ruoppomand’ärv. Šielä olen ribaččin moned vuuved, n’iitä olen ven’ehie lašken kalua. A kois’t’a, poikki jovet olen šoutan. Ven’ehellä, pien’el’l’ä ven’ehel’l’ä, pien’el’l’ä ven’ehel’l’ä. S’etkalla, s’etkalla, mer’ožalla, s’etkalla.

A karjalakše kuin ne ollah?

Verkolla da ružal’l’a. Ryšäl’l’ä.

Kuin ryžäl’l’ä pyyvetäh kalua?

Ryžä, mer’ooža. Ka m, mer’oožan kun luajid, van, n’el’l’äl’l’ä va, vijel’l’ä vandehella on ne, se ryžäkš šanotaa. Noo. Oobruč takie. Na obruči soobranno.

Karjalakše šano, vain karjalakše.

Noo, n’äil’ä vandehil’l’a kolhettu, ryšä. I siidä tulou kala, paned šemmoiz’ella lorvikkopaikalla, jaa, l’ibo hoš šiihi, paned, ojanšuuhu niil’l’äh, uit, kala tulou ryšäh. Puissallad ryžäštä .

Mitä kalua tulou?

Kaikenmoist’a kalua on Puan’arveššä. Šiikua on. T’ät’ä, luahnua on, šäyn’yät’ä on, haukie on, kaikenmoista kalua. Lohta, koškiloilla s’omguo. Noužou Kemist’a, Kemi-jovešta, Kemist’a noužou, mereštä, s’omga. Mie pyyvin, jotta.

Yksin olet kalalla ollun?

En, yks’in en, koškiloil’l’a ei šua yks’in pyytyä.

A kenen kerapa?

Aa, veikkon’i keralla pyyt’imä myö Vanhempi milma vel’l’i.

Pitältä oletta kalalla ollun?

Ka. Ihan kevyän oled, poltora mes’aca oled. Ihan paikan piäl’l’ä s’iel’ä. Da kogdi mees’ac, da kogdi poltora mees’aca.

Kevyäl’l’ä?

No kevyäl’l’ä.

A šykšyllä oletta?

Ka olemma sykyzyl’l’ä, sykyzyl’l’ ei n’iin puutu. Sykyzyl’l’ä vähä puuttuu. Vähän mie sykyzyl’l’ä kävel’en. Kot’olašša. Sykyzyl’l’ä kot’olašša, kois’s’a. Kois’s’a verkkuo piemmä.

Täššä jovešša, n’iin?

Nu, rannoissa, lakšiloissa da. Rannoilla.

Mimmosiepa tiälä on kalapaikkoja hyvie täššä jovešša, näin, n’imeltäh?

Ka kalapaikkoja d’ovešša on ne, s’omgua puuttuu meil’än, koškiloilla.

Koškiloilla?

No. Myö lohekše šanoma, myö lohi, a hän on s’omga nastojaššoi. Haukie on joka paikašša. Tule verkkoja l’äže n’i, hauki, särki, šiika, säyn’yä.

Mujehta onko teilä?

Ei-ei. Ei ole, mui muikkuo ei ole, ei ole r’aapuksua, ei ole, ei ole. Ei ole n’imis’s’ä t’iäl’ä olla r’aapuksoilla. Ei ole mis’s’ä elyä, ei ole d’ärvie. R’aapuksalla pitäy järvi olla t’iihoi. A meil’ä nuo n’iät prohodnoi joki, kačo, kaikki mänöy. Ei-ei. Virrašša ei voija mujehed olla, el’yä. Heilä pit’äy t’ihhoi olla n’iät järvi.

A tuuvahko tänne mujehta?

Tuuvah, tuuvah, tuuvah. Tuuvah, tuuvah mujehta. Osobenno tuuvalda. Koran peräl’dä, s’iel’tä, šiel’tä tuuvah. S’iel’dä, järvil’öist’ä šuahaa, mujehta s’iel’tä tuuvaa. T’iijät, pit’äy že, ku šuahaa, n’el’l’in viizin korvoloin. Tuuvah, šiitä myyvää n’iäd.

A mimmoset tiäl’ä venehet oltih?

Ven’ehetkö? Ven’ehed on. On piend’ä, on šuurta. Da, nyt ku motorad on, n’yd motoroilla kaikki ajellaa. N’yd motorat šuat’ii kaikki, motoralla ajetaa. Motorka n’yd ruataa. Ku ennen meil’ä. Kemii kävel’imä gor’at šoutamalla, triccet’ p’at’ pudof kluad’ie ven’eheššä noššamma kupčil’l’a tuuval Uhtuoh, Uhtuoh kupčil’l’a. No šoutamalla. Ka kahed airod ollah. T’iäl’ä yl’ähänä airot da toiz’ed ol’l’aa keškiven’ehel’l’ä. A kolmaz huoppiu kahella huopparil’l’a peräššä. Oi-oi-oi, kun olen gor’ad i pereživainun kaikkie el’ämyä n’i. Ku s’iit’ä on, makuad yön, ku tuled n’ämä kožet ku Kemin kožed nuo že. Fartukkua ed voi s’ituo t’änne, kiän’d’yä käsie, n’iin kipeyvyt’ää, ei š kun ollaa n’i kun tul’izet rouno, käsiraisat do tovo ustan’oš. Seest’it’. Vot.

Karjalakše vain šano.

Seizuäl’l’ää, krapn’it vet’ee. A t’el’l’oilla seizod ven’eheššä. Šiit’ä pit’äy l’ykät’ä izo vsei sili vet’, ven’eht’ä, kožešša. A koški vet’ puahtau bur-bur-bur n’en’äštä piäl’l’ičči kaikki. Der’zis’! Stoi!” Oi-oi-oi!

Ukko on šiula ollun. Kuollun on ukko, n’iin?

Ukko, ukko, miulan ol’i venčal’noi ukko, t’ämän talon, mie t’äššä talošša n’yt olen, mie olen šuarešša kažvan, šuarešša.

Kuollun on?

Ka kuol’i t’iäl’ä. Ei ammuin kuollun on. Kuin hän? Ka vašta kolmaš vuoši, vašta kolmaž vuoži kun kuoli.

Ol’iko hän mečäštäjä da kalaštaja ukko šiun?

Kalašti hiän kaloja dai. Me meččiruavošša kaikičči meččit’öis’s’ä, meččit’öis’s’ä. Tiijat, pit’i že perehel’l’ä vet šuaha l’eiväkši d’en’gua, jalačikši vuattiekši, kaikekši.