Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Kuin hauvattih kuol’ijua

Corpus: Dialectal texts

Panozero,

Informant(s): Popova Fedosja Nikolaevna, 1890, Paanajarvi (Paanajärvi), Louhi district, Republic of Karelia
recording place: Paanajarvi (Paanajärvi), Louhi district, Republic of Karelia, year of recording: 1970
recorded: Федотова Виено Петровна

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 122-125
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1852/2


Kuin hauvattih kuol’ijua
(Karelian Proper)

Kuin hauvattih kuol’ijua?

Kuol’ijuako?

No.

Ka, hauvattih. Kois’s’a pietaä, kem pit’au kahet šuutkat, kun ei, d’otta haizumaa rupie. Ken kolmet pit’au, šiit’ä viijää mogilaa. T’ial’a akad lauletah.

Lauletah vain itetäh?

Lauletah. Mit’ä?

Lauletah vain itetäh?

Da i it’kiet’äh. It’kiet’ää n’iise, pričiitivaijaa kaikki. Noo. Šiit’ä mogilaa viijää. No kangahalla. Šiel’ä pričiitivaijaa, mol’itaa. Šiit’ä murkinalla otetaa rahvašta, sober’itaa murkinalla. Siel’tä, kladbiššalta kaimuajie.

Kropuh mitä vuatetta piällä pantih?

Grobuu pannaa, valkied vuattiet pannaa, a n’äin, voopše, ku ken’ n’i, muutoma šuor’ittau, panou n’äitä plat’t’oja piäl’l’ä. Panou čvetnoingi plat’jan piäl’l’ä. Harvased, a miän’ jo vanhoja n’i kaikki valkieh šuoritetaa, valkiešša pannaa.

Onkoš spečial’noi vuate vain?

Iče ommellah vuattiet.

Kuimba ommeldih ne kuol’ijan vuattiet?

A käs’il’l’ä omellud, ei maššinalla ommeltu, r’eetko konža, jotta yl’en kiireh konža ol’i kel’l’ä, d’otta n’äin, pit’i, ken kunne lähöššä on, jotta n’epremenno pitäy pohhoron’ie poikeš šuattua pokon’n’iekka, ni šilloin maššinalla vuattied ommellaa. A kun’ n’äin’ n’i, na rukah vs’oo, kaikki ommeldii. Et’ehpäin kaikki, kaikki. Rippe, rippe, rippe, rippe.

Ahaa. A midä vašše?

Ni kuin, n’äin’ jotta koruo, n’e to, nam’ootivaija, n’i n’iil’l’äh, n’il’l’äh ommella n’iin. Mit’ä vašše, jotta greh! Šanotaagreh”, kak na maššin’e, šit’ роkoin’iku nuu... Jalkoih pandih jalačči. Pandih kamaššu, pandih kolooša.

Ihan noormal’n’oi jalačči?

Ihan normal’n’oi jalačči pandih. Vanhad rahvahad dak ommeldih nahkasta, luajittih n’iin, pokon’n’iekan stupn’it n’iin. Skooro i horošoo.

A n’ykyn’e?

N’ykyn’e kološat pannou ka. Pannaa, kaikki pannaa. Nuu, kaikki, mit’ä vain, n’i kaikki pannaa, kai. N’yt kai pannaa. A muin’en oi-voi-voi, muin’en ei kun. Muin’en šuoritettih, polotnašta luajittii kaikki. Räččin’äd, se l’ä n’ämä, kostit ei n’i sarafanakše luajittu, kun t’ättä, muuta kun, pr’amije nu, košto n’äin, pr’amoi šolelta.

Lapšie n’iin?

N’iin lapšie, n’iin šuurie, kaikki n’iin šuoritettii muin’en.

A ettäkö t’iijä, onko mitänih primiettyä täštä?

Ka on, šanottih toko meil’än iel’l’ä, jotta, kun šuur’i grobu tulou, n’i sul’iu pokon’n’iekkua tuaše.

A jesl’i pien’i?

A pien’i ei, piend’ä ei. Pien’i ei n’imit’ä. Ei n’imit’ä. Šuuri kun tulou, jotta pit’embi pokoinniekkua äijyä, n’i šanotah, tuaš sul’iu, toin’i l’ien’öy jäl’keh. A konža bivaiččou, konž ei n’i bivaičče. N’e bivaajet.

A konža itettih?

Kun kušša kuolou vain, šamašša n’e rodn’a it’kiet’äh pirt’issä. Dai, kun ruvetah se, šuoriemaa, l’äht’ömää, ottamaa, n’i siit’ä it’kiet’äh. Kaikkin’eh šanellah da šiitä starinoijjaa, jottakačo, jo lähet koist’a ta l’äht’ie pit’au, da viijä pit’au da”.

A kyynäl’illä itettihkö?

Kyyn’el’il’l’ä, kyyn’el’il’l’ä ta pričiitivaijaa, a iče it’kiet’äh n’i, goorkima sl’ezami it’kiet’äh.

A ol’iko siihi midäni primiettua, (j)otta kyynäl grobuh šattu?
FP: Nu ka vot, kiel’l’et’t’ih, jottael’ä t’iputa kyyn’el’, elä mäne kyyn’el’dä t’iputtamah”, šanotah: ”Hän’el’l’ on jykie”. Jykie on ne, konža kyyn’el’et’ t’iputaa, konža bl’iiz’n’ije svoji. A n’ii hož i ked n’äin’ n’i, n’e celujut čužiije. Jott ei hän’em piäl’l’ä, jott ei hän’em piäl’l’ä vet’t’ä puuttun.

Hautah šanottih pantih vain kalmah?

K hautaa hautua, hautua, hautua.

N’i millä pandih? Ol’iko polot’encoilla vaim millä?

Ka, kel’l’ oldih polot’encad hyväd, lujat, polot’enčoilla laškiettih. A kel’l’ä kun e ole, ka, nuoralla.

Nuoralla, n’iin?

Nuoralla. Nuoralla laškietaa, nuoralla. Daa, l’ibo s’iiččua oššetaa, vot s’iičalla, s’iičalla, šiiččua oššetaa.

Valkiella vain?

Valkiella, valkiella, valkiella. Noo, ka hož on ne i, n’iit’ä pikkaraiz’ie čvetasie, oššetaa semmoist’a.

A rahua lykättih šinne mogilah?

Mogilaa. Ken kakšikopeikkahizen luo, ken kolmekopeikkahizen laškou.

Jokahin’i?

Noo. Jokahizella. Šiitä laškietaa, kun čurahutetah.

Grovun piällä vain alla?

Ei. Mogilah čurahutetah.

Šinne alla?

Alla, alla, mogilaah.

Hautah pantihko laštuo el’i havuo?

Ei n’imit’ä, ei n’imit’ä. Ei n’imit’ä. Ei n’imitä panna. Hautaa n’imit’ä ei panna.

Ei pantu?

Noo. Mogila luajitah puhaz, jotta juuri hien, hienozet kived nar’ešn’ikat.

Hauvam piällä rist’i pantih?

Ris’t’i, ris’t’i luajittii paččahaž, myö paččahakše šanomma, noo.

Še het’i pantih, kun hauvattih?

Nuu, hauvattii dai pandii. Hauvattii, še pandii, jo luajitah, grobuo luajitah dai r’is’t’i luajitah s’iinä. Noo.

A ol’iko midän’ih grobn’iččua?

Ei, ei n’y h luajita. Muin’el luajittih grobn’icad da, n’yd ei luajita.

A mistä luajittih?

Lauvašta.

Lauvašta?

Lautua pil’it’t’ih da luajittih grobn’i, n’yd ei! Nyd tak mogila l’ežit otkritaja.

No, a luajitahko ogradua, aitua?

Ogruada luajitaa, ogruada on yl’en’ n’yd ogruadad, kak on ogruadad ograd’ittu. Dai koko kalmizmuan ogruada hyvä.

Missä teilä tiälä hauvatah?

Ka Miekkangahalla. No Miekkangaš. Dva kilomeetra nado it’t’ii.

Onkoš šuarella vain manterella?

Ei, ihan on t’ämä mua. Nuu! T’äštä on, peškom po doroge. Peškom, said’oš dai tudi, na Miekkangaš.

Mimmon’i kangaš?

Miekkangaš.

Miekkangaš?


Miekkangaš. Miekkakangaš.

Miekka?

Noo. Buitto što... No, t’ät’ä, enžimmäižed rahvaš kun el’et’t’ii t’iäl’ä, kyl’äššä, nu n’i, mi ka buitto tuldii Ruočist’a ruoččalaized miekkojen kera, totta, hyö luajitaa voina, totta, prostoin rahvahan kera luajitaa voina. Nuu. N’edopust’imoi do d’erevn’i s’it’ä ei n’iäd, prorok Il’ja, d’otta mi ka buitto ei lašken hiät, šovetti. I miekat kaikki muaha l’yöt’ih. Katattih siihi miekat käzist’äh. Šiihi šovettih n’e tul’ijad, d’otta tullah hyö voinuimah kyl’äh.

Ei tultu šinne?

Ka kunne hyö piäššäh kun šovettih da? Šovettih ihan. Čiistoikše šokiekse, ei aželda n’iät’t’y harpata dai n’e, miekad, l’yötii šiih dai. Šiinä hiät pohoron’ittii. Kunne hyö šokied l’äht’ietää? Kunne päin männää? Miekkangahakši i kučutaa, jotta Miekkakangaš, d’otta miekad pisel’t’ih muah. Ei piäšty kyl’äh. Prorook Il’ja ei dopust’in kyl’ää, jotta kylyä rozorimaa da kir’ikkyö. Kir’ikkyö ei andan, jotta prorook Il’ja heilä i rozor’ie, n’i šoken’, šovettih kai. S’iit’ä miekat pisset’t’ii, pist’yy ta iče siihi kuoltii. N’äim Miekkangaš... No, vain vanha rahvaz muin’en starinoitii, jotta se noin ol’i d’ielo. Tuldii rozor’imaa, n’i prorook Il’ja ei dopust’in rozor’ie jotta.