VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

Aiga školah

history

May 15, 2023 in 12:42 Нина Шибанова

  • changed the title of the source
    from Мои карельские "сказки"
    to Miun paginat kyläläzih näh [Мои карельские «сказки»]

April 27, 2023 in 10:34 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text translation
  • created the text: 1 sent’abr’ vuoži 1942, huomneš, čirone šiä, šeiččimenvuožine brihane Vas’a istuu ikkunan vierošša, kaččou pihah. Hänen muamoh on ruavolla pellošša, Mar’u-buabo šopešša pežöy ašteida, nuoremmat Vas’ua lapšet vielä muatah. Ikkunašta Vas’alla nägyy, kuin kylänuuliččua myöt’ školah päin kopitetah lapšet. Ka i Ledikkä, Vas’an tovarissa, kettäy sumkanke. Ikkunoin kohtah pietty i napri viheldämäh, kuččumah ristivellie, kumbazenke vielä eglein oli paistu, što enžimen kerdua yheššä lähtietäh školah. Vas’a ei ožuttuačen Ledikällä, peitty prostenkan tagah. Ledikkä svistaičči, svistaičči i uidi. Kodvin jälgeh uuličča tyhjeni, vain puolikymmendä kanua kuobiečettih dorogalla. Mar’u-buabo Vas’alla šopešta: – Šie mintän školah et mäne? Jo učennikat ammuin projittih. – En lähe školah, – vaštah buabolla burahti vunukka. – Kuin näin, et lahe? Kaiken talven susiedan N’ušanke kizaitta učiitel’oida da učennikoida, jo vet’ i lugie mahat paremmin milma, a nyt kun tožieh lieni aiga školah kävellä nin ”en lähe”. – En lähe školah, hormakši en maha paissa. – Ših varoin i opaššetah, štobi mahtazit, – Mar’u šiändy, – Missä on turbačču, kumbazen muamoš šiula školah varoin koššošta ombeli? – En tiijä, – Vas’a rubei nyyčkämäh. – Peitit?! – Mar’u fatti pal’čalda «Букварь для малограмотных», kumbas’t’a myöt’ ičeh opaštu lugomah ennen izba-čital’n’ašša, toizella kiällä otti Vas’an kiäštä. – Hylgiä höblisteliečie, aššu školah. I lähtei buabo vunukanke kengättä pölyömäh dorogua myot’ školah päin. Tuldih. Školan ikkunat rissikkeh klejutuot bumuagalentazilla. Pihalla nikedä. Mändih karidorah i karidora tyhjä. Kluassoissa kuuletah učiitel’nicoin iänet. Mar’u-buabo iändä myöt’ arvai Zinaida Ivanovnan kluassan, avualdi šinne oven, läpšäi Vas’ua ”Bukvarilla” piädä vaš i jahkualdi kluassah. Ka i bul’ahti Vas’a mereh tieduo. * * * Äijä vuotta proidi šiidä šua. Ynnäh vanheni Mar’u, harvah i pihalla viidiy, kaikki valdilma hänen ikkunašša. Ka i tänä huomnekšena istuu hiän ikkunan vierošša, kaččou, midä pihalla ruaduačou. A pihalla uudeh školah äijä lašta mänöy. Kaikin hyvissä šuorivoloissa, käzissä kukat, tyttözillä tukissa valgiet bantat, suamo pienembie nuoret muamot käzissä pietäh. – O-oh! Tänä piänä vet’ on 1 sent’abr’a, – kekši akkane i muhahti, kuin voinan aigah tänä piänä šuatto vunukkua školah... Jygiezešti hengähti: missä, kumbazissa merilöissä täh aigah ollou hänen Vas’a omanke korablinke. A vet’ konžollou hiän opašti vunukkua ei varata šyviä vettä. Toko noštau helman, ottau brihazen i viey šyvembäzeh jogeh, pidelöy alahada, že bringuttau jalloilla, käzillä – uiččou. Viizi vuuvutta hänellä oli, a jo hyvin uijekšeli. – O-ho-ho, Vas’a, Vas’a, piäžetgo šie merilöistä hot’ milma kätkömäh? – akkane pyyhäldi paikan lepšolla kyynelillä täydynnyöt šilmät.